Laskettu aika tuli ja meni. Bébé vain antaa odottaa itseään ja tuleva äiti on väsynyt. Nyt pitäisi tietysti koittaa levätä ja ”nukkua varastoon”. Se vain on helpommin sanottu kuin tehty. Olo on sen verran epämukava, että nukun huonosti väsymyksestä huolimatta ja toisaalta tuleva synnytys pyörii mielessä ja todennäköisesti tämäkin hankaloittaa lepäämistä. Vaikka sitä kuinka yrittää ottaa rennosti ja ajatella, että tulee kun on tullakseen, niin kyllähän sitä ajattelee kaiken aikaa. ”Milloin se käynnistyy? Miten se menee? Entä jossei se käynnistykään? Tuleekohan vauvasta iso, jos laskettu aika ylittyy reippaasti? Miten sen sitten saa ulos?”

Toisaalla sanotaan, että liikkeessä pysyminen edistää synnytyksen käynnistymistä. Toisaalla taas, että lepo ja rentoutuminen auttavat. Totuus taitaa olla se, että useimmissa tapauksissa vauva tulee, kun on valmis tullakseen. Sitä, mikä synnytyksen lopulta käynnistää, ei vieläkään tiedetä. Ilmeisesti hormonit, äidin ja vauvan kropat pelaavat yhteistyössä ja päättävät, että nyt on aika. Että sitä odotellessa.

Nyt täytyisi vain keksiä jotain millä pitää hermonsa kasassa.

Minulla oli tänään ”ylimääräinen” neuvolakäynti. Alkuun siellä käytiin harvemmin, viimeaikoina olen käynyt kahden viikon välein. Viimeksi kuitenkin varattiin käynti jo viikon päähän. Syynä tähän oli se, että seurattiin turvotuksia ja verenpainettani. Viimeviikkoina minulla on ollut hieman turvotusta, etenkin käsissä ja jaloissa. Saappaiden varret menevät yhä kiinni ja sormus sormeen. Tavallisesti sormus on kuitenkin hieman liian suuri ja nyt se on turhan tiukka. Toinen huolenaihe oli verenpaineeni. Viimeksi se oli noussut selvästi edellisestä kerrasta. Neuvolantäti sanoi, että huonot yöunet voivat vaikuttaa siihen. Who knew?

Tänään menin vähän jännittyneenä neuvolaan. Turvotuksissa ei onneksi ole juuri muutosta tapahtunut. Verenpaineetkin olivat palanneet normaalille raskausaikani tasolle eli ei syytä huoleen tai tarvetta kotimittauksille. Halutessani voin toki koska vain mennä terveyskeskukseen paineet mittaamaan. Vauvan sykkeet olivat todella hyvät. Pieni on melko kiinnittynyt ja laskeutunut hieman viimekerrasta, sf-mittakin oli sentin vähemmän kuin viimeksi. Paras uutinen oli kuitenkin se, että minulla on supistuksia, en vain tunne niitä. Kai ne kuukautiskipumaiset jomotukseni ovat johtuneet supistuksista. Hoitaja oli tekemässä ulkotutkimusta ja sanoi yhtäkkiä, että ”nyt supistaa, tunnetko?”. En tuntenut. Positiivista, että niitä kuitenkin on. Hoitaja sanoi myös, että minulla voi esimerkiksi olla melko korkea kipukynnys, jonka takia niitä ei tunnu. Tätä epäilen, mutta eipä sillä väliä. Olin vain helpottunut, että supistuksia on. Se antaa toiveita siitä, että synnytys voisi käynnistyä itsestään ja, että se voisi olla lähestymässä. Huomenna on laskettu aika ja olen sitä mieltä, että vauva voisi tulla – pian.