Synnytyssairaalan valinta

Olen tässä viime aikoina pohtinut synnytyssairaalan valintaa. Helsingissähän on vaihtoehtoina Naistenklinikka ja Kätilöopisto. Lisäksi naapurikunnassa olisi vielä Jorvi. Jorvin suljen kuitenkin vaihtoehdoista pois jo etäisyyden ja kuntarajan ylittymisen takia. Olisi helpompaa, jos olisi vain yksi sairaala, jossa kaikki synnyttävät – eipähän tarvitsisi vaivata päätään pohdinnalla. Jos jotain tapahtuu ja on tarvetta soittaa päivystykseen, riippuu raskausviikosta, kuuluuko soittaa Naistenklinikalle vai Kättärille. Naistenklinikka hoitaa pääasiallisesti keskos- ja riskisynnytykset ja esimerkiksi suunnitellut sektiot. Viikosta 32 eteenpäin kuuluu soittaa Kättärin päivystykseen. Normaalioloissa synnytyssairaalan saa valita itse, mikäli siellä vain on tilaa. Naistenklinikka on nyt kuitenkin remontissa, joten siellä pystytään hoitamaan paljon vähemmän ”normisynnytyksiä” kuin tavallisesti. Luulin, että tästä syystä minun täytyy valita Kätilöopisto. Kysyin asiasta neuvolassa ja hoitaja sanoi, että saan edelleen toivoa Naistenklinikkaa, jos haluan ja he sitten ohjaavat soittamaan Kättärille, mikäli heillä on täyttä.

Periaatteessa sairaalalla ei ole minulle suurta väliä. Kokemuksia kun ei ole kummastakaan. Naistenklinikassa kuitenkin houkuttaisi se, että se on meitä lähempänä ja parempien yhteyksien päässä. Synnyttämään mennään varmasti taksilla ellei joku läheinen satu sopivasti kyyditsijäksi, mutta miehen olisi helpompi tulla vierailemaan yleisillä Naistenklinikalle. Lisäksi se, että Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin vastasyntyneiden teho-osasto on viereisessä sairaalassa jotenkin rauhoittaa mieltä, vaikka kaikki varmasti meneekin hyvin. Normaalioloissa päätyisin näistä syistä valitsemaan Naistenklinikan. Nyt kuitenkin mietin, lisääkö synnytyspaniikkiani se, että soitan ensin yhteen paikkaan ja he mahdollisesti sanovat, että on täyttä ja ohjaavat seuraavaan paikkaan. Toisaalta välillä Kättärilläkin on täyttä ja silloin synnyttäjät ohjataan Naistenklinikalle ja Jorviin. Näitä asioita ei pysty ennakoimaan, joten täytyy varmaan vaan mennä fiilispohjalta ja katsoa mitä eteen tulee.

Perhe Raskaus ja synnytys

Piirakkapaakari

wp_20151207_21_16_19_pro1.jpg

Minulla oli suuret suunnitelmat itsenäisyyspäivälle: siivoan, laitan ruokaa, teen karjalanpiirakoita pakastimeen joulua varten jne. Huonosti nukutun yön jälkeen olin kuin horroksessa koko päivän ja sain tehtyä vain murto-osan aikomistani jutuista. Keitin riisipuuron piirakoita varten, mutta siinä vaiheessa kun se oli jäähtynyt, totesin että minulla ei ole enää energiaa piirakoiden tekoon. Laitoin puuron jääkaappiin ja tänään töistä tultuani ja syötyäni ryhdyin tuumasta toimeen. Täytyy sanoa, että homma ei ihan vielä ole hallussa. Taisi olla kolmas kerta elämässäni, kun yritän tehdä karjalanpiirakoita itse ja tekniikassa olisi vielä hiomista. Puuro oli jähmettynyt kovaksi, joten sen levittäminen oli hankalaa ja rypytys ei ihan vielä luonnistu, mutta eihän sillä ulkonäöllä ole niin väliä. Suolaakin oli puurossa hieman niukasti, mutta jos sitä laittaa jouluna munavoihin hiukan reippaamin, niin kokonaisuus lienee ihan hyvä. Nyt voi hyvillä mielin rentoutua. Tekisi jo mieli nukkumaan, mutta täytyy odottaa hetki, että piirakat jäähtyvät, jotta saan ne pakkaseen.

Iloa tuotti myös se, että muutama vuosi sitten Tuomaan markkinoilta ostamani piirakkapulikka pääsi taas käyttöön. Siihen on poltettu nimeni ja se oli pakko saada. En vain tullut ajatelleeksi, että sitä ei välttämättä tule kovin ahkerasti käytettyä. Olisi ehkä pitänyt ostaa tavallinen kaulin. Täytyy yrittää leipoa riisipiirakoita useammin, jotta pulikka-parka pääsee käyttöön.

Koti Ruoka ja juoma DIY