Päivystysreissu

Tiistaina tuli täyteen 38 raskausviikkoa ja käväisimme sairaalassa. Epäilin, että lapsivettä tihkui. Luin ohjeet miten arvioida asiaa, seurailin sitä pari tuntia ja soitin päivystykseen. Sieltä sanoivat, että koska vauva ei edellisellä neuvolakäynnillä vielä ollut kiinnittynyt, olisi syytä tulla käymään, jotta asia varmistuu. Parin tunnin päästä olimme päivystyksessä ja vuoto oli sopivasti loppunut. Testi näytti negatiivista ja kätilö lähetti meidät takaisin kotiin odottelemaan. Nyt vauva kuitenkin oli kiinnittynyt eli sitä ei enää tarvitse huolehtia. Vuotoa ei sittemmin ole enää ollut, joten hieman olen hämmentynyt. Itsestä asia nimittäin tuntui ihan selvältä. Hmmph. No ei auta kuin odotella.

Tuon jälkeen pari päivää on mennyt kurjissa fiiliksissä. Sain kuulla läheiseltäni huonoja uutisia liittyen hänen terveydentilaansa ja tätä on nyt yritetty sulatella ja tietoa aiheesta haettu. Olin tietoinen, että tällainen mahdollisuus on, mutta suoraan sanottuna olin sulkenut sen mielestäni ja päättänyt, että kaikki on hyvin. It’s a fine line between optimism and denial. Elämä tuntuu välillä todella epäreilulta, mutta nyt ei auta kuin hyväksyä tilanne, katsoa eteenpäin ja turvautua siihen optimismiin.

Vaikka olo alkaa olla tukala, maha tiellä ja mamma turhautunut odotteluun, niin nyt tuntuu siltä, että bébé voisi vielä hieman viipyä, että äitinsä saa ajatuksiaan kasattua.