Raskausajan vaatetus

Vatsan kasvaessa alkaa pikkuhiljaa tulla ikävä omaa kroppaa. Lähinnä tietysti siksi, että olo alkaa olla kömpelö ja hieman tukala, mutta myös siksi että supistunut vaatevalikoimani alkaa pitkästyttää. En suinkaan ennen raskautta ollut niissä mitoissa, joissa olisin halunnut olla, mutta vaatteeni mahtuivat päälle ja valinnan varaa oli. Nyt vaihtoehdot ovat käyneet vähiin.

Äitiysvaatteitahan olisi saatavilla (ainakin netissä) vaikka kuinka ja monet niistä ovat oikeasti hyvännäköisiä. En vaan ihan periaatteesta halua niihin kauheasti sijoittaa – käyttöaika on lyhyt ja jälleenmyyntiarvo pieni. Olen ostanut kolme äitiysmekkoa, yksi pelkästään työkäyttöön, yksi vapaa-ajalle ja yksi on vähän siistimpi ja soveltuu tarvittaessa vähän juhlavampaankin tilaisuuteen. Lisäksi olen ostanut kahdet mammafarkut, joista toiset hajosivat töissä – nyt siis mennään yksillä. Lisäksi minulla on äitiyslegginsit ja paksuja, mustia äitiyssukkiksia. Siinä se. Melko kohtuullinen määrä. Omista vaatteista sopivat vielä ainakin hyvin pidemmät topit, puserot ja neuleet sekä tunikat. Kotona menevät omat olohousut, kun resorin jättää mahan alle. Myös kotona suosimani maximekot sopivat. Jopa pitkä untuvatakkini on sen mallinen, että se menee vielä kiinni, kun vyön nostaa mahan yläpuolelle. Laskettuun aikaan on enää vajaat seitsemän viikkoa ja pian jään äitiysvapaalle. Olen siis luottavainen, että näillä pärjään helposti loppuajan.

Eri asia on sitten tietysti imetykseen soveltuvat vaatteet. Jotkut imetysliivit on pakko hommata valmiiksi jo sairaalaan mukaan otettavaksi, mutta muuten ne taitavat olla ensimmäiset hankinnat kotiuduttua, kun tietää miten paljon ne rinnat oikein ovat kasvaneet. Muutaman imetystopin ajattelin myös hankkia valmiiksi neuletakkien ym. kanssa käytettäväksi. Lisäksi ole katsonut, että kaapissa pitäisi olla paitoja/tunikoita/mekkoja, joissa joko on tarkoitukseen soveltuva kietaisuleikkaus tai vaihtoehtoisesti napit edessä. Toivon, että imetysvaatteitakaan ei kauheasti tarvitse hankkia ja kotonahan sillä ei ole väliä, voi halutessaan mennä vaikka ilman puseroa.

Keskityn siis vaatettamaan tulevaa pienokaista ja odottamaan niitä ihania hetkiä, kun loputkin omat vaatteet alkavat taas sopimaan päälle. Luulisi motivaatiota vaunulenkeille kevään tullen löytyvän.