Sokerirasituskoe

Huomenna tulee täyteen 25 raskausviikkoa ja tänään oli edessä se kauan kammoksumani sokerirasituskoe. Ohje oli, että ennen koetta tulee paastota 10-14  tuntia. Jostain löysin myös tiedon, että paastota tulisi 12-14 tuntia. Eilen illalla sitten arvoin, että montako tuntia se nyt sitten on. Loppujen lopuksi olin syömättä 12 tuntia ennen kokeen alkua ja juomatta 10 tuntia (lukuunottamatta puolikasta vesilasillista aamulla). Bussiaikataulut eivät menneet nappiin ja olin laboratoriossa jo parikymmentä minuuttia ennen aikaani. Pahaksi onneksi hoitajat taas olivat vartin myöhässä. Istuskelin siis jo ennen koetta odotushuoneessa reilut puoli tuntia.

Olin selvittänyt etukäteen miten koe etenee. Ensin otetaan verikoe, josta katsotaan paastoarvo. Sitten juodaan kaksi lasillista kuvottavaa makeaa glukoosilitkua. Sitten odotellaan tunti, jonka jälkeen otetaan toinen verikoe, josta katsotaan miten verensokeri on noussut. Toinen tunti odottelua ja kolmas verikoe, josta katsotaan miten verensokeri lähtee laskemaan. Näin koe pääpiirteissään ymmärtääkseni etenee. Maanantaiaamuna ennen yhdeksää terveyskekuksen labran odotushuone oli aivan täynnä. Toivoin, että minulle löytyisi jokin muu soppi, jossa odotella. Elättelin jopa toiveita, että olisi mahdollista levätä ja päästä makuuasentoon, jos oikein huono olo yllättää. Turha toivo. En tiedä onko tilanne sama kaikissa Huslabeissa vai onko jossain ”lepotiloja”. Jos joskus joudun ko. testiin uudelleen selvitän tämän etukäteen.

Raskauspahoinvointi on tosiaan ollut poissa jo kauan, mutta epäilin silti, että syömättä ja juomatta oleminen sekä makean litkun kulauttaminen kurkusta alas aamutuimaan voivat aiheuttaa pahan olon. Oikeassa olin. Noin kymmenen minuuttia litkun juomisesta olo alkoi pikkuhiljaa huonota. Väsytti, etoi, tuskan hiki nousi pintaan. Täysi odotushuone ja huono ilma eivät myöskään auttaneet. Hieman vettä sai kuulemma juoda. Laiha lohtu – olisi tehnyt mieli juoda monta litraa. Jossain vaiheessa menin vessaan, jossa otin neuleen pois päältä ja viilentelin hetken pöntön kannella istuen. Siellä olo oli ihan hyvä, mutta koppeja oli vain yksi, joten en voinut jäädä sinne. Piti palata hikoilemaan ja tuskailemaan odotushuoneeseen. Huonon olon takia en voinut edes lukea mukaan ottamaani kirjaa. Aika kului tuskastuttavan hitaasti, mutta viimein hoitaja kutsui minut toiseen verikokeeseen. Vielä sen jälkeenkin olo oli todella huono, mutta alkoi kuitenkin vähitellen helpottaa. Menin uudelleen vessaan viilentelemään ja jonokin alkoi lyhetä eli ihmisiä oli ympärilläni vähemmän ja happea enemmän. Viimeiset puoli tuntia menivät jo ihan hyvin ja viimeiseen verikokeeseen päästessäni olin jo pirteä ja hyvinvoiva. Hoitaja oli todella mukava, mutta puitteet olisivat voineet olla paremmat.

Viimeisen kokeen jälkeen vedin takin niskaan, kiskaisin odotushuoneessa pari mukillista vettä ja lähdin kiiruhtamaan bussille. Olin katsonut aikataulun valmiiksi ja aikaa oli vain muutama minuutti. Mukaan ottamani voileivän söin matkalla ja pian olinkin kotona. Mies oli juuri lähdössä ja oli keittänyt minulle kahvit valmiiksi. Tänään suunnitelmissä on vain ottaa iisisti ja järjestellä hieman kotona. Kokeen tulokset ovat valmiit huomenna. Sovimme neuvolan hoitajan kanssa, että hän soittaa minulle mikäli en läpäise koetta puhtain paperein. Nyt siis sormet ristiin, että puhelin ei huomenna soi! Tulokset ovat katsottavissa myös sähköisestä asioinnista, jota en ole vielä käyttänyt. Enköhän huomenna kuitenkin perehdy siihen ellei puhelin heti aamusta soi. Wish me luck!

Kommentit (4)
  1. Pystyn samaistumaan hyvin olotilaasi sokerirasituksen aikana – olin myös itse yllättävän huonovointinen :< Onneksi ei kuitenkaan oksennus tullut! Olisi ollut kurjaa joutua tekemään koe uudelleen :/ 

    1. Minä keskityin vain ajattelemaan: ”älä oksenna, älä oksenna”. Ajatuskin uusimisesta tuntuu kamalalta. Toivon todella saavani puhtaat paperit ja etten joudu uusimaan testiä.

  2. Mulla tuli myös heikko olo pitkän paaston ja sokerilitkun yhteissummana. Meidän terveyskeskuksen yhdellä käytävällä oli onneksi hierontapöytä ja yksi sänky, joihin ohjeistettiin pötköttelemään huonon olon tullessa. Ne oli pelastus! Pidän peukkuja, että arvot ovat hyvät 🙂

    1. Kiitos! 🙂 Luulisi, että kaikissa terveyskeskuksissa joku paikka olisi. Ehkä sellainen olisi järjestynyt, jos olisin oikein oloani mennyt itkemään. Tarpeeseen olisi kyllä tosiaan tullut!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *