Synnytys”suunnitelma”

Meillä päin on käytössä Ajatuksia tulevasta synnytyksestä-lomake, joka suositellaan tulostettavaksi, täytettäväksi ja sairaalaan mukaan otettavaksi. Toisaalla tämä kuulemma löytyy verkosta, mikä olisikin huomattavasti kätevämpi tapa. Ihmettelen, ettei se meillä vielä ole sähköisenä, kun lähes kaikki muu jo on ja neuvolankin kanssa asiointi onnistuu pitkälti sähköisesti. Ehkä joku päivä. Täytyypä antaa palautetta.

Mielestäni englanniksi käytettävä termi Birth plan on helpoin käyttää, liekö se vaan television takia iskostunut päähän. Ajatuksia tulevasta synnytyksestä on yksinkertaisesti liian pitkä suuhuni, Synnytyskirjekään ei oikein tunnu omalta termiltä, joten kutsun tätä nyt Synnytyssuunnitelmaksi, vaikka olen täysin tietoinen siitä, että synnytystä ei voi etukäteen suunnitella.

Lomakkeessa täällä on seuraavat kysymykset eli tässä minun ”Birth planini”

1. Mitä ajatuksia synnytys herättää sinussa?

– Hieman ristiriitaisia. Se tietysti jännittää, kun ei tiedä mitä tuleman pitää. Pelkään, että jokin menee pieleen, että vauvalle sattuu jotain. Mietin miten tulen kestämään kipua ja miten selviän synnytyksestä. Toisaalta haluan ajatella, että kroppani on suunniteltu tätä varten, että se tietää miten toimia ja että luonnostani ”hyvä synnyttäjä”.

2. Millaisina olet kokenut aikaisemmat synnytyksesi?

– Olen ensisynnyttäjä.

3. Mitä ajattelet synnytyskivusta?

– Ajattelen, että kipu kuuluu asiaan. Mutta olen sitä mieltä, että jos kipua on mahdollista lievittää, jotta kokemus olisi helpommin siedettävä ja siitä jäisi mahdollisesti positiivisempi fiilis, niin se kannattaa. Olen myös ymmärtänyt, että (etenkin ensikertalaisilla) synnytys usein kestää pitkään. Epäilen, että jos kituuttaisin kipujen kanssa pitkään, se väsyttäisi niin paljon, että energiaa ponnistusvaiheeseen jäisi vähemmän.

4. Kuinka toivot synnytyskipuasi lievitettävän?

– Alkuun (kotona): panadol, kuuma suihku, lämmitettävä jyväpussi, hieronta?

– Sairaalassa: samat kuin edellä, vyöhyketerapia/akupunktio (jos on aikaa/synnytys ei ole kovin pitkällä ja kätilö sattuu ne taitamaan), puudutukset: epiduraali, paraservikaali ja pudendaali – uskoisin haluavani käyttää tätä kivunlievitysmuotoa ja saada ohjausta siinä, mikä näistä toimii parhaiten missäkin synnytyksen vaiheessa.

– En halua: amme, aqua-rakkulat

– Mahdollisesti haluan kokeilla, mutta pelkään näiden aiheuttavan huonovointisuutta: ilokaasu, suoneen laitettavat kipulääkkeet

5. Millaista tukea toivot kätilöltä?

– Ohjausta, tukea, neuvoja, tsemppausta. Luotan kätilöiden ammattitaitoon ja kokemukseen.

– Mieheni on melko herkkä ja lisäksi tulee kulttuurista, jossa miesten ei ole tapana olla läsnä synnytyksessä. JOS hänestä tuntuu, että hän ei pysty tai halua olla läsnä ponnistusvaiheessa ja JOS minulla on hyvä ja turvallinen olo kätilön kanssa, niin saatan ”antaa hänelle luvan” poistua ponnistusvaiheen ajaksi. Toivon, että tässä tapauksessa kätilö tukee minua ja päätöstäni. Loppujen lopuksi luulen, että kätilöstä on enemmän apua ja tukea kuin paniikissa, silmät kiinni nurkassa istuvasta miehestäni.

6. Onko sinulla toiveita liittyen synnytykseesi?

– Toivon normaalia alatiesynnytystä. Toivon, että kaikki menee hyvin, enkä joudu sektioon.

– Jos mies on paikalla koko ponnistusvaiheen, hän ei halua leikata napanuoraa.

7. Ajatuksia vauvan ensipäivistä…

– Toivoisin, että synnytys menisi hyvin ja sekä vauvalla että minulla olisi kaikki hyvin, jotta pääsisimme kotiutumaan melko pian, parin päivän päästä.

– Toivon ohjausta vauvan hoidossa ja käytännön asioissa, koska en ole juurikaan ollut pienten lasten kanssa tekemisissä eli kaikki on uutta. Eniten neuvoja ja ohjausta uskoisin tarvitsevani imetyksen kanssa. Toivon kovasti sen onnistuvan.

Tällaisia ajatuksia minulla on synnytyksestäni tällä hetkellä. Jos jotain muuta tulee mieleen, niin lisäilen niitä ”suunnitelmaani” sitä mukaa. Herättääkö tämä ajatuksia jossain? Poikkeaako suuresti omista suunnitelmistanne?

Kommentit (4)
  1. 🙂 Luulen, että päädyn epiduraaliin kyllä itsekin, mikäli se on mahdollista ja ehkä sitä ilokaasuakin uskaltaa kokeilla. Kaikki riippuu tietysti siitä missä vaiheessa synnytys on, kun sairaalan mennään ja kuinka nopeasti se etenee. Jännää! Kovasti toivon, että pääsisin samoihin aikoihin kanssasi parin vuorokauden pusertamisen sijaan! 😀

  2. Kahden tytön äiti
    14.2.2016, 20:22

    Itse olen synnyttänyt kahdesti. Ensimmäisellä kerralla en oikein ollut ajatellut mitään kivunlievityksestä yms. Ja kun pääsimme sairaalaan tuli supistukset minuutin välein ja kivut olivat kovat. Kätilö ehdotti heti epiduraalia ja suostuin. Vaikutti nopeasti ja kivut olivat hetkessä pois. Neiti syntyi neljän tunnin päästä sairaalan tultuamme. Itse ponnistus vaiheessa tuli kiire kun vauvan sydänäänet laski. Mutta loppuhyvin kaikki hyvin. Enkä usko että kivunlievityksellä oli siihen asiaa. Toisen kohdalla tiesin että haluan epiduraalin mikäli mahdollista. Tällä kertaa kätilö myös ehdotti ilokaasua minkä suhteen olin aika skeptinen. Juurikin sen vuoksi että epäilin sen aiheuttavan pahoinvointia. Siispä käytin sitä kunnes sain epiduraalin ja eipä ainakaan itselle tullut mitään oireita siitä. Ehkä vähän pöhnänen olo ei niinkään pahaaoloa. Tämäkin synnytys oli nopea. Kaksi tuntia siitä kun saavuttiin sairaalaan neiti syntyi.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *