Täysiaikainen vauva eli rv. 37+0
Tänään tuli täyteen 37 raskausviikkoa ja jos bébé syntyisi nyt, hän ei olisi enää keskonen. Tämä tarkoittaa myös sitä, että seuraavien viiden viikon kuluessa meillä pitäisi olla vauva. Alkaa jännittämään.
Meillä oli tänään taas neuvola. Käytiin läpi eilisen äitiyspoliklinikkakäynnin tulokset. Päiviteltiin hieman neuvolalääkäriä ja kiirettä. Painoa oli taas tullut, mutta hoitaja sanoi epäilevänsä, että siihen vaikuttaa lapsiveden runsaan määrän lisäksi myös nesteen kertyminen. Minulla ei ole tähän asti mitään turvotuksia ollut, mutta nyt viimeiset pari päivää normaalisti vähän liian suuri sormukseni on tuntunut hieman tiukalta. Mistään suuresta ja huolestuttavasti turvotuksesta ei vielä ole kyse, mutta toki minun täytyy hieman koittaa tsempata ruoan suhteen ja juoda tarpeeksi vettä. Jälkimmäinen ei ole ongelma. Juon muutenkin valtavan paljon vettä ja nyt raskausaikana tuo on vain lisääntynyt.
Hyvää tekisivät myös kävelylenkit, mutta näillä pääkallokeleillä ei kyllä paljoa ylimääräistä uskalla kävellä ulkona. Meinasin taas kaatua matkalla neuvolaan. Toki ulkona tulee syystä tai toisesta käytyä päivittäin ja toisinaan otan bussin esimerkiksi johonkin kauppakeskukseen, jossa sitten voin pyöriä katselemassa ja samalla tulee liikuttua. Ei tuota nyt ihan lenkkeilyyn voi verrata, mutta parempi kuin ei mitään. Neuvolan tätikin sanoi suoraan, että parempi välttää lenkkejä. Haaveilin ihanista talvikeleistä ja aurinkoisista lenkeistä, kun muutama kuukausi sitten mietin äitiyslomaani. No, aina ei voi voittaa. Koitan kotona touhuilla paljon. Ja toisaalta, kun vauva tulee ja ensimmäiset viikot ovat takana, tulee kevät ja toivottavasti kauniit ilmat ja sitten pääsen ulos nauttimaan vaunulenkeistä. Sitä odotellessa.
Olen myös löytänyt taas Netflixin ilot ja vihdoin alkanut katsoa Downton Abbeya. En vain ole koskaan tullut sitä aloittaneeksi, vaikka olen arvellut siitä pitäväni. Siitä on nyt tullut mammalomaviihdettäni. Muutama jakso menee päivässä. Ja mm. eilen, kun jännäsin äitiyspolikäyntiä ja heräsin ennen aamuviittä, piti Downton Abbeyn porukka minulle seuraa miehen nukkuessa sikeästi.
Nuo pääkallokelit piti meikäläisenkin pitkälti sisällä viime viikon ja viikonlopun. Nyt sitten on sadellut vettä plussakelien siivittämänä ja tiet näyttää sulaneen, joten liukastumisesta ei ole vaaraa. Sen sijaan tuo vesisade sitten ei houkuta yhtään. Onneksi löytyi pieni väli kun ei satanut niin sai vedettyä lenkkarit jalkaan ja pääsi pihalle happihyppelylle. Plussakeleissä ja sulassa tiessä on muuten sekin kivuus, että tosiaan saa ne lenkkarit jalkaan, jotka on huomattavasti helpompi sujauttaa jalkoihin kuin talvikengät ja tarkenee mammahousuissa pihalla, mitään äitiyskokoisia toppavaatteita kun en ole viitsinyt hommata 😀
Niin ja jänniä aikoja teille, kohta tapaatte pienokaisenne 🙂 Meillä vielä pari viikkoa matkaa tuohon täysiaikaisuuden rajaan, mutta alle kahdessa kuukaudessa täälläkin pitäisi olla pienokainen sitten jo pitämässä vanhempansa kiireisinä.
Meilläpäin jäät istuvat tiukassa. Jo pihapiiristä pois pääsemiseen kului useampi minuutti ja meinasin tosiaan kaatua. Eipä tuo normaalisti mitään, mutta kummasti sitä on suojeluvaisto jo herännyt niin, että ei halua ottaa turhia riskejä. Tosin todettakoon, että erilaisia asioita hoitelen lähes päivittäin, joten kyllä sitä sentään tulee liikkeellä oltua onneksi.
Kiitos, ja kuin myös 🙂 Aika kuluu niin nopeasti, että pian meillä on molemmilla pienokaiset <3
Mä sain nyt vihdoin hommattua sellaset Icebugin kengät, mut tänään jäät olikin kokolailla hävinnyt kaupungilta 😀 Mutta sikäli kun ehdin eilen pihassa testata niin vaikutti hyviltä! Olis ehkä voinut aiemminkin saada aikaiseksi niin ei tarvis niin kauheasti aina pelätä kaatumista ulkona… hommasin siihen vielä ne kumipohjat kaupoissa käytettäväksi, vaikka niissä pitäiskin olla ”älynastat” jotka painuu sisään kovilla pinnoilla.
Saa nähdä, joudunko mäkin ensi talvena niitä harkitsemaan. Nyt olen päättänyt pärjätä ilman, kun ollaan näin loppusuoralla enkä mitään reippaita lenkkejä edes pääsisi menemään. Aikamoista köpöttelyä ja vaappumista menoni on hetken käveltyäni, kun liitoskivut alkavat. Meidän lähiössä on vielä aika paljon jäisiä teitä, kuten tänään sain harmikseni huomata. Isojen teiden varsilla jalkakäytävät taitavat olla melko sulat, mutta jo sinne päästäkseen täytyy luistella hyvän matkaa.