Varastettu vapaapäivä

 

Clipperin sitruuna-inkivääri-teetä sekä ruislimppua avokadolla, salaatilla, aurinkokuivatulla tomaatilla, mustapippurilla ja lorauksella sitruunamehua. Om ja nom. Näillä eväillä aloitin varastetun vapaapäivän. Kun on töissä torstaista sunnuntaihin ja opiskelee maanantaista torstaihin, kaipaa toisinaan lepopäivää. Anteeksi virkamiesruotsi ja kirjallisuuden kurssi.

 

 

 

Aamiaiseni olisi kelvannut myös kahdelle kuvausassistentille. Toinen yrittää koko ajan nykiä housujaan pois jalasta. Nuoremmalle ei ole tarvinnut vielä pukea pöksyjä, mutta sekin häämöttänee lähitulevaisuudessa. Onhan 21-kiloisella vauvalla ikää jo 9 kk.  Ehkä uroskoirat olisivat olleet vähemmän sotkevia lemmikkejä?

 

 

Loppupäivän suunnittelin kuluttavani näiden parissa. Olen venyttänyt erästä kurssityötä joulukuusta lähtien, ja valmista pitäisi saada ennen talvilomaa. Kiirettä alkaa pitämään. Miksi ihmeessä tuo omituinen MA-infinitiivimuoto hyväksyttiin? Omaan suuhuni, korvaani ja kielitajuuni alkaa pitää -muoto soveltuu huomattavasti paremmin. Sunnuntai-illan parisuhdekeskustelut tässä taloudessa koskivat muuten juurikin alkaa pitää vs. alkaa pitämään -rakennetta. Eh. Toisen osapuolen opinnot eivät edes koske kieltä tai kirjallisuutta. 

 

 

Onneksi lähdemateriaali on mahtavaa! Enköhän saa jonkunnäköisen sutaisun valmiiksi joustettuun deadlineen mennessä. Olen tähän mennessä lukenut Muumilaakson marraskuun sekä Muumipeikon ja pyrstötähden. Vaarallinen juhannus on kesken. Olen vakaasti sitä mieltä, ettei koskaan ole liian vanha lukemaan muumikirjoja.

 

 

Täydellisessä blogimaailmassa käpertyisin taka-alalla pilkistävään sohvannurkkaan aamiaiseni kera, vaan todellisuus on toinen. Oikeasti syön tässä samalla näpytellessäni.

 

Mukavaa maanantaita! Villasukat pelastavat ankeankin viikon alun.