minä olen epäonnistunut

olen saanut rakkautta enemmän kuin kylliksi, varauksetta, loputtomana virtana: perheessä jossa tiedän olevani korvaamaton: arvokas. mutta minä olen epäonnistunut. velloin vuosia kauniissa ihmissuhteessa joka olosuhteiden käydessä kivikkoiseksi kariutui omaan mahdottomuuteensa: hyvin ja rauhaisasti ja väistämättömästi mutta minä: minä olen epäonnistunut. saan ihmisten luottamuksen, kiintymyksen, arvostuksen: vaivattomasti, minulla on koko elämäni kestäneitä ystävyyssuhteita, eikä tähän liity enää mitään dramatiikkaa mutta: minä olen epäonnistunut. tiedän olevani hyvä muille mutta minä olen epäonnistunut. 

olen muuttunut vuosien aikana verkkaisesti, kausiluontoisesti, mutta vakaasti kohti korkempaa olemisen tapaa: olla itselleen uskollinen, kuormittaa muita mahdollisiman vähän, mutta minä olen epäonnistunut. suoriuduin pimeistä vuosista, kannattelin jotain mitä sen ikäisen ei koskaan olisi pitänyt, puskin itseni läpi jostakin vaikeasta: selätin päivän toisensa perään keskellä kaiken syövää tilannetta: koulukiusaaminen, viiltely, valtapeli, näännytys: mitä vielä? mitä vielä? minä olen epäonnistunut. selätin päivän toisensa perään, kirjoitin kymppejä, kirjoitin eximia cum laude approbatureita, sain stipendejä, sain hymytytön, voitin pistepörssin, voitin vaikeudet, en huutanut en luovuttanut en kadonnut mutta: minä olen epäonnistunut.

muutin omilleni: hoidin kaukosuhdetta: raahasin ruumiini iltavuoroon. luin kuusi tuntia päivässä, kuusi päivää viikossa, kuusi kuukautta vuodessa. toiseksi parhailla arvosanoilla sisään ja silti minä olen epäonnistunut. minä olen epäonnistunut. mitä vielä? mitä vielä? pidin esitelmän toisensa perään, heräsin yöllä kolmen tunnin unien jälkeen, toistuvat unihalvaukset ja toistuvat paniikkikohtaukset ja toistuvat tajuttomuudet mutta: minä yritin, ja minä olen epäonnistunut. ihmiset romahtavat ympärillä, vuokranmaksu viivästyy, pelkkä olemassaolo vie tilin miinuksen puolelle ja minä yritän niin helvetisti mutta minä olen epäonnistunut. etsin tapoja hallita murenevaa nykyhetkeä, etsin tapoja järjestää mennyt siedettävään muotoon, etsin tapoja selvitä tulevaisuudesta mutta minä: minä olen epäonnistunut ja mitä vielä? minua pidetään sylissä viisi päivää viikossa mutta minä olen epäonnistunut. minun koneistoni toimi moitteettomasti kaksikymmentäkolme vuotta mutta minä olen epäonnistunut. minä olen ollu hyvä tyttö kaksikymmentäkolme vuotta mutta minä olen epäonnistunut. minä olen ruokkinut jumalia, minä olen kantanut kiviä, minä olen syntynyt kultalusikka suussa ja minä olen saanut kaiken aina helposti ja vaivattomasti ja minun tapani katsoa maailmaa on värittynyt mustalla ja vaaleanpunaisella ja minä olen syntynyt johonkin mihin minulla ei ollut oikeutta ja minä käyn terapiassa koska haluan elämäni olevan siedettävää (täydellistä) ja minä en näe totuutta ja siksi minä olen epäonnistunut, minä olen epäonnistunut, minä olen epäonnistunut ja minä olen syntymässä säikähtänyt enkä minä jaksa ja siihen väsymykseen minulla ei ole mitään muuta syytä kuin se että minä olen niin totaalisen, totaalisen epäonnistunut. 

väsymys: elämänilo: turtumus. pettymys: piittaamattomuus: järjetön tulevaisuuden pelko. aikuistumisen traumaattisuus, halu luovuttaa, halu jättäytyä pois. halu alittaa rima, vain varmuuden vuoksi. päättäväisyyden ja päättämättömyyden ristipaine. itsesääli ja häpeä: huono omatunto, itserakkaus. 

jotenkin minä onnistuin siinä, kaiken sen jälkeenkin, olemaan epäonnistunut.