Matkapäiväkirjasta: Manhattan, New York
la 27. helmikuuta klo 9:32, Berlin Tegel
naapurit riitelivät seinän takana: lähdin yöllä kello kolme bussilla lentokentälle, ilman unta: lentokenttä oli aamua vasten suuri ja hiljaa, lentokoneet risteilivät, linja-autot lähtivät ja saapuivat, ostimme kahvia ja puhuimme. nousimme koneeseen ja se nousi aurinkoon, joku sanoi että tuoksumme hyvältä ja kaatoi kossukolansa meidän päällemme. laskeuduimme Berliiniin, minä yritän nukkua sinun olkaasi vasten. ihmiset matkustavat pareittain, tilaavat kaksi kahvia, kaksi croissanttia, marmeladia ja voita, puhuvat saksaa englantia ja suomea. odotamme lentoa valtameren yli, juomme liikaa kahvia, yritämme nukkua.
su 28.helmikuuta klo 21:14 Wellington Hotel, New York City
yhdeksän tunnin lennon ja tunnin tullitarkastusjonojen jälkeen ilma tuoksui suurkaupungilta, taivas oli vaaleanpunainen ja ilta alkamaisillaan. ajoimme hiljaa taksilla kohti Manhattania: aurinko laski ja valot syttyivät kaikkialle: Central Parkin jälkeen valtavat pilvenpiirtäjät iskeytyivät pimeydestä vasten tajuntaa varoittamatta: istuin hiljaa ja käskin sydäntä lyömään. olin valvonut 40 tuntia ja nukahdin jättimäiseen sänkyymme kaupungin jatkaessa elämäänsä ikkunoiden takana.
ja kun heräsimme koko kaupunki oli kuin meitä varten tehty. sunnuntaiaamu aukesi hiljaisena metrossa ja Chelseassa, se oli tyhjä ihmisistä ja täynnä tiilitaloja ja paloportaita ja sivukatuja. pujahdimme sisään pieneen ranskalaiseen kahvilaan ja tilasimme maitokahvia ja kananmunia ja vohveleita.
en osaa kuvata tätä tuoksua. siinä on jotakin ihmeellistä jossa sekoittuu kaupunki ja bensa, hotdogit donitsit ja kahvi, se on uskomaton ja uskomaton ja uskomaton. kuten on pääkirjaston edessä seisovat leijonapatsaatkin, Empire State Building, kaikkialla versoavat Starbucksit, 7th Avenue ja kaikki sen kuhisevat delit. me olemme täällä ja se on uskomatonta, uskomatonta, uskomatonta.
ti 1. maaliskuuta klo 18:40 Manhattan
Timessquare, ja me kaksi harppomassa sen värivalojen täplittämiä katuja pitkin pyjamissamme ja joogahousuissamme, valtavat takit suojanamme ja hiukset sekaisin, kauniina ja ihmeellisinä, delin valkoiset paperikassit kainaloissamme: se kaikki tuntui niin hyvältä ja oikealta; yllättäen minun kuuluukin olla täällä – voin tehdä juuri niitä asioita joita haluankin – kuulun näiden valtavien talojen katveeseen, juuri nyt – täällä ei ole hetkeäkään hajamielistä, yössä kaikuvat sumutorvet ja taksien tööttäykset, vesihöyry nousee katujen alta, ihmiset parveilevat kahvikaupoissa auringon noustessa ja metro kulkee pohjoisesta etelään ja takaisin; kaikki elävät, yötä päivää, elämänsä loppuun asti.
aamulla jonotimme vielä silmät unisina lohitäytteisiä bageleita ja pahvimukeihin kaadettavia kahveja hotellia vastapäisessä delissä, juoksimme 5th Avenuen yli ja otimme hissin kymmenenteen kerrokseen ja levitimme ne kaikki valtavalle sängyllemme ja New York oli avoin ja lupasi meille kaiken ja aurinko tulvi ikkunoista sisään ja aurinko tulvi meihin sisään.
ke 2. maaliskuuta klo 22:59 New York City
tulee yö: ja aamu koittaa Brooklynissa, Williamsburgissa. nousimme metroon 57th streetillä, vaihdoimme 14th streetillä ja jatkoimme Brooklyniin: nousimme maan alta aikaisen aamun valoon ja taivalsimme sotkuisia katuja pitkin, tiilistä kyhättyjen tehdasrakennusten lomassa Wythestreetille ja Eggiin. tilasimme valtavia pannukakkuja ja kahvia ja kannullisen mimosaa, söimme ja joimme ja nauroimme ja olimme täynnä elämää. taivas oli paljas ja kirkas ja jäätävä tuuli kävi mereltä. kietouduimme valtaviin takkeihimme ja vielä valtavampiin huiveihimme ja vaelsimme Williamsburgia ristiin rastiin, lämmittelimme suklaapuodeissa, keramiikkamyymälöissä, tatuointiliikkeissä, kahviloissa ja elokuvissa. yöllä neonvalojen vilkkuessa ja taksien suhahdellessa kadulla pujottelin taas ihmisten lomassa, kainalossa paperipussiin pakattu red velvet cake. tämä on viimeinen yöni: seuraava yö katoaa: lennämme aamua ja auringonnousua vasten, ja perjantaina laskeudumme Berliiniin.
pe 4. maaliskuuta klo 21:52 Lahti
tapahtuiko Brooklyn ? oliko Manhattan edes totta ? ja onko New York edes olemassa: vai keksinkö sen ehkä itse ? vajosin lentokoneen tuoliin, join kaksi lasia valkoviiniä pimeässä, ummistin silmäni. yö ja taivas oli täynnä pieniä aukkoja uiini, pieniä tähtiä. kaikki täyttyi niistä: aamu valkeni hiljalleen, laskeuduimme Berliiniin ja myöhemmin, lumiseen Helsinkiin. rukoilin 7th Avenueta pitämään minut suojassa, mutta mustan auton nahkapenkiltä katsoin kuinka Manhattan ei seurannutkaan minua, vaan jäi saareksi ja vesien ympäröimäksi, se jatkoi elämäänsä ilman minua: sillä on muitakin rakastajia. mutta antaisit minun rakastaa sinua kauemmin, enemmän, paremmin, minä rakastaisin sinua hyvin. nyt olen syönyt, saunonut ja suudeltu, nyt on pakko antaa unen tulla. en tiedä mitä ajatella tästä kaikesta.
ke 9. maaliskuuta klo 21:25 Tampere
New York on toisissa kansissa. New York on toisella mantereella. New York on toisessa maailmassa. olen uupunut: tahdon vain juoda valkoviiniä kuten join lennolla kotiin: tahdon hämärään, ikuiseen levolliseen liikkeeseen, turvaan ja varmuuteen, toistamaan matkaa kodista kotiin. olen onnellinen, väsynyt, tahdon viiniä, hämärää, nukkua, tahdon kotiin. missä se ikinä onkaan. kävin meren toisella puolella; kävin lahtelaisilla sisäpihoilla, kävin sinun sylissäsi ja pian käyn taas Tukholmassa, ehkä Kööpenhaminassa, ehkä Islannissa ja ehkä taas New Yorkissa: maailma on täynnä kauniita paikkoja, vieri vieressä: minulla ei ole hätää, minä osaan elää kyllä, tätä yhtä elämää jonka olen saanut.