Äidin kasvukivut ja vaateavautuminen

Toissapäivän ohjelmaan kuului erään kansalaisaloitteen allekirjoittamisen lisäksi käynti Tytön 3 kk neuvolassa. Käynnistä jäi rokotteiden lisäksi käteen päivitetyt mittatiedot, joista en ole vieläkään päässyt yli (suluissa syntymämitat): paino 6765 g (3100 g) ja pituus 64 cm (50 cm). Jättiläisvauvamme kasvu ylittää käsityskykyni! Vastasyntyneenä Tyttö hukkui viisikymmentä senttisiin vaatteisiin. Nyt käytössä on jo 68 cm tai sitä suuremmat vaatteet.

Vaatteista minun onkin ollut tarkotus kirjoittaa, joten tällä aasinsillalla päästään kivasti vauvanvaatesynnintunnustukseen. Meillä asuu kaksi aikuista, joiden mielestä vauvanvaatteissa on tärkeää vain yksi ominaisuus – helppous. Käytössä on ainoastaan yksiosaisia vaatteita: parhaissa potkupuvuissa on vetoketju, toiseksi parhaissa nepparit ja kolmanneksi jää napilliset potkupuvut. Kaikki muut vaatekappaleet, niin bodyt, paidat, housut, sukkahousut kuin hameetkin, ovat meidän makuumme aivan liian hankalia käyttää. Viime viikolla käveltiin koko perheen voimin Vekarakirppikselle etsimään muutamaa sopivankokoista potkupukua (vekaramme kasvaa kovaa vauhtia, kuten ylempänä kävi ilmi). Löydettiin kaksi, molemmat vetoketjullisia ja iiihanan helppokäyttöisiä (yhteensä 4,70€). Potkarit löytyivät laatikoista joissa teksti yöpukuja. Pakko se on hyväksyä – meidän ipana kulkee yöpuvussa ympärivuorokautisesti. Mies ihmetteli kirppiksellä miten on mahdollista, että lähes kaikki myynnissä olevat vauvanvaatteet on niin pirskatin epäkäytännöllisiä. Itse en ajattele kaikkien vauvanvaatteiden olevan epäkäytännöllisiä, pidän vain meitä sangen laiskoina mukavuudenhaluisina vauvanvaatettajina. 

Vaatteiden ulkonäkö on täysin merkityksetöntä – vauva siellä vaatteiden sisällä on maailman kaunein ja täydellisin, ihan sama mitä kuosia vaatteista löytyy. Sama koskee värejä. En haluaisi pukea Tyttöä pelkästään vaaleanpunaisiin vaatteisiin – en itsekään pukeudu vaaleapunaiseen-  mutta niitäkin on käytössä. Samoin kuin sinisiä, vihreitä ja valkoisia. Sitä käytetään, mitä ollaan saatu. Viime viikolla Vekarakirppikseltä löytyneet yöpuvut potkupuvut ovat tosiaan ensimmäiset ostamamme vauvanvaatteet, tähän saakka ollaan pärjätty äitiyspakkauksen sisällöllä sekä muutamilla ystäviltä perityillä käytetyillä vaatteilla. Joitakin pikkuvaatteita ollaan saatu myös sukulaisilta lahjaksi – näistä tosin 90% on ollut järkyttävän epäkäytännöllisiä. Tästä päästään näppärästi vaatemääriin. Meidän kokemuksemme mukaan vikkelään kasvava vintiö tarvitsee kolme vaatekertaa per koko, kaikki muu jää ylimääräiseksi. Meillä tosin taitaa olla poikkeuksellisen vähän vuotovahinkojen sotkemia vaatteita – Tytöllä on mukavan pulleat reidet, joten kestovaipat istuvat napakasti. Pyykkiä pestään keskimäärin joka toinen päivä. 

Tiukkaan vaateostokuriin on useita syitä. Ostan omat vaatteeni pieniä poikkeuksia lukuunottamatta käytettyinä. Kirpputoreilta löytyy kaikki tarvitsemani ja tarvitsen kovin vähän. Kotimme on sisustettu varsin värikkäästi käytetyillä huonekaluilla ja kirpparilöydöillä. Uusien asioiden ostaminen ahdistaa – kaikkea on maailmassa jo ihan liikaa. On siis itsestäänselvää, että myös jälkikasvu tulee pukeutumaan second hand-vaatteisiin (kuulostaa paremmalta kuin kirpparirätti). Pidän kuitenkin tarkkaan mielessä, ettei käytettyjäkään vaatteita kannata osteta yli tarpeen. Vauvavuotena nyytti kasvaa silmissä ja useimpien vaatteiden käyttöikä lasketaan viikoissa kuukausien sijaan, eivätkä vaatteet kulu liikkumiskyvyttömän ipanan käytössä.

Ja jotta ylimääräisiä käytettyjäkään vaatteita ei tulisi kannettua kotiin, olen tietoisesti pysytellyt erossa kirpparirekkien sydäntäsärkevän ihanista pikkunutuista. En minäkään tunteeton ole – jos altistaisin itseni söpöille minivaatteille, repsahtaisin kantamaan kotiin retrokuvioisia väriläiskiä. Tiedossa myös on, että vauvavuoden jälkeen lastenvaatteiden tarve on täysin toinen. Kun taapero liikkuu, vaatteet kuluvat. Ja kun päästään ulkoilemaan, vaatteiden tulee olla tuulen-, veden-, kulutuksen ja ydinpomminkestäviä. Säästämme siis roposemme tulevaisuuteen. 

Näin meillä, mites teillä?