Äidin kasvukivut ja vaateavautuminen

Toissapäivän ohjelmaan kuului erään kansalaisaloitteen allekirjoittamisen lisäksi käynti Tytön 3 kk neuvolassa. Käynnistä jäi rokotteiden lisäksi käteen päivitetyt mittatiedot, joista en ole vieläkään päässyt yli (suluissa syntymämitat): paino 6765 g (3100 g) ja pituus 64 cm (50 cm). Jättiläisvauvamme kasvu ylittää käsityskykyni! Vastasyntyneenä Tyttö hukkui viisikymmentä senttisiin vaatteisiin. Nyt käytössä on jo 68 cm tai sitä suuremmat vaatteet.

Vaatteista minun onkin ollut tarkotus kirjoittaa, joten tällä aasinsillalla päästään kivasti vauvanvaatesynnintunnustukseen. Meillä asuu kaksi aikuista, joiden mielestä vauvanvaatteissa on tärkeää vain yksi ominaisuus – helppous. Käytössä on ainoastaan yksiosaisia vaatteita: parhaissa potkupuvuissa on vetoketju, toiseksi parhaissa nepparit ja kolmanneksi jää napilliset potkupuvut. Kaikki muut vaatekappaleet, niin bodyt, paidat, housut, sukkahousut kuin hameetkin, ovat meidän makuumme aivan liian hankalia käyttää. Viime viikolla käveltiin koko perheen voimin Vekarakirppikselle etsimään muutamaa sopivankokoista potkupukua (vekaramme kasvaa kovaa vauhtia, kuten ylempänä kävi ilmi). Löydettiin kaksi, molemmat vetoketjullisia ja iiihanan helppokäyttöisiä (yhteensä 4,70€). Potkarit löytyivät laatikoista joissa teksti yöpukuja. Pakko se on hyväksyä – meidän ipana kulkee yöpuvussa ympärivuorokautisesti. Mies ihmetteli kirppiksellä miten on mahdollista, että lähes kaikki myynnissä olevat vauvanvaatteet on niin pirskatin epäkäytännöllisiä. Itse en ajattele kaikkien vauvanvaatteiden olevan epäkäytännöllisiä, pidän vain meitä sangen laiskoina mukavuudenhaluisina vauvanvaatettajina. 

Vaatteiden ulkonäkö on täysin merkityksetöntä – vauva siellä vaatteiden sisällä on maailman kaunein ja täydellisin, ihan sama mitä kuosia vaatteista löytyy. Sama koskee värejä. En haluaisi pukea Tyttöä pelkästään vaaleanpunaisiin vaatteisiin – en itsekään pukeudu vaaleapunaiseen-  mutta niitäkin on käytössä. Samoin kuin sinisiä, vihreitä ja valkoisia. Sitä käytetään, mitä ollaan saatu. Viime viikolla Vekarakirppikseltä löytyneet yöpuvut potkupuvut ovat tosiaan ensimmäiset ostamamme vauvanvaatteet, tähän saakka ollaan pärjätty äitiyspakkauksen sisällöllä sekä muutamilla ystäviltä perityillä käytetyillä vaatteilla. Joitakin pikkuvaatteita ollaan saatu myös sukulaisilta lahjaksi – näistä tosin 90% on ollut järkyttävän epäkäytännöllisiä. Tästä päästään näppärästi vaatemääriin. Meidän kokemuksemme mukaan vikkelään kasvava vintiö tarvitsee kolme vaatekertaa per koko, kaikki muu jää ylimääräiseksi. Meillä tosin taitaa olla poikkeuksellisen vähän vuotovahinkojen sotkemia vaatteita – Tytöllä on mukavan pulleat reidet, joten kestovaipat istuvat napakasti. Pyykkiä pestään keskimäärin joka toinen päivä. 

Tiukkaan vaateostokuriin on useita syitä. Ostan omat vaatteeni pieniä poikkeuksia lukuunottamatta käytettyinä. Kirpputoreilta löytyy kaikki tarvitsemani ja tarvitsen kovin vähän. Kotimme on sisustettu varsin värikkäästi käytetyillä huonekaluilla ja kirpparilöydöillä. Uusien asioiden ostaminen ahdistaa – kaikkea on maailmassa jo ihan liikaa. On siis itsestäänselvää, että myös jälkikasvu tulee pukeutumaan second hand-vaatteisiin (kuulostaa paremmalta kuin kirpparirätti). Pidän kuitenkin tarkkaan mielessä, ettei käytettyjäkään vaatteita kannata osteta yli tarpeen. Vauvavuotena nyytti kasvaa silmissä ja useimpien vaatteiden käyttöikä lasketaan viikoissa kuukausien sijaan, eivätkä vaatteet kulu liikkumiskyvyttömän ipanan käytössä.

Ja jotta ylimääräisiä käytettyjäkään vaatteita ei tulisi kannettua kotiin, olen tietoisesti pysytellyt erossa kirpparirekkien sydäntäsärkevän ihanista pikkunutuista. En minäkään tunteeton ole – jos altistaisin itseni söpöille minivaatteille, repsahtaisin kantamaan kotiin retrokuvioisia väriläiskiä. Tiedossa myös on, että vauvavuoden jälkeen lastenvaatteiden tarve on täysin toinen. Kun taapero liikkuu, vaatteet kuluvat. Ja kun päästään ulkoilemaan, vaatteiden tulee olla tuulen-, veden-, kulutuksen ja ydinpomminkestäviä. Säästämme siis roposemme tulevaisuuteen. 

Näin meillä, mites teillä? 

Kommentit (3)
  1. Järkky, turha kokea huonoa omatuntoa siitä mitä on jo tehnyt. Suosittelen keskittymään tulevaan, ettei joka koosa pääse käymään samalla tavalla – ja vaikka käviskin, ei sua kukaan tule kivittämään. Ei meillläkään mitään pyhimyksiä asu, epäekologisuus vain näkyy muissa asioissa. Ei esimerkiksi oikeasti tarvittaisi autoa, se vaan on välillä tosi kätevä, mutta yritetään toki käyttää peltilehmää mahdollisimman vähän. Vaateasioissa olen oppinut kantapään kautta. Omat vaatteeni olen ostanut käytettyinä kymmenisen vuotta, mutta jossain vaiheessa ostin kaiken mikä näytti vähänkin sopivalta, sen kummemmin miettimättä tuleeko sille todellisuudessa käyttöä. Onneksi se vaihe on jo takana päin. Jo opittua on helppo soveltaa myös vauvanvaatteisiin. 

    Me ollaan selvästikin päästy todella helpolla vauvanvaatepyykin suhteen, kun vaipat ei juurikaan falskaa eikä Tyttö pulauttele. Ja siis mitä, oot päässyt Helsinkiin? Hieno homma! Nauti olostas, on sit voimia kestää Suomen Turkua myös jatkossa 😉 Miten kauan ootte maisemissa? 

    Yöt on olleet snadisti helpompia viime aikoina, illalla Tyttö kiljuu tissillä enää pari tuntia, joten on useimmiten unessa jo kymmenen maissa. Eilen tosin nukahdin minäkin samaan aikaan, enkä enää päässyt viettämään omaa aikaa blogin ääreen. 

    phocahispida, tää kasvuvauhti on kyllä yllättänyt. Me kun ei Miehenkään kanssa olla mitään jättiläisiä (vai oltiinko, kun nopeasti nähtiin?), niin tuntuu hurjalta miten nopeasti Tyttö kasvaa. Esimerkiksi vaatekoot 56 ja 62 oli molemmat käytössä viikon tai pari, jonka jälkeen siirryttiin suurempiin. Kasvun pitäisi neljän kuukauden hujakoilla tasaantua, uusissa täysimetettyjen käyrissä näkyykin voimakas kasvu ensimmäisinä kuukausina joka pikkuhiljaa tasaantuu. Uudet käyrät eivät tosin ole vielä täällä Helsingissä käytössä, mutta meidän terveydenhoitaja onneksi on niistä tietoinen. Ei siis tule lisämaitoehdotuksia, vaikka käyrä tulevaisuudessa vähän sukeltaisikin. 

    Kuten tuossa yllä jo mainitsenkin, meidän neiti pulauttelee minimaalisen vähän, joten vaatteita ei oikeastaan sotkeennu. Nautitaan siis pienestä pyykkimäärästä aina siihen saakka, kun ipana aloittaa sormiruoalla ja kiinteillä sottaamisen… Ja voi hitto, kirjoitin juuri pitkät pätkät pohdintaa aiheesta helppo/vaikea vauva ja onnistuin sitten sulkemaan välilehden. Aaargh, miten ärsyttävää. Ehkä paneudun asiaan blogauksen muodossa. 

    Ei ole siis tarkoituksena jakaa yhtä totuutta, alamittaiset kun on joka perheessä niin kovin erilaisia. Meillä on vaatteiden (eli pyykin) suhteen helppo vekara, jonka hankaluus tulee esiin imettämisessä ja nukuttamisasioissa. Tai no, mun näkemyksen mukaan Tyttö on joka tavalla helppo, Mies on eri linjoilla. Vaikka minä hoidankin mahdolliset ongelmatilanteet, eli imetän ja nukutan. Meillä tämä on selkeästi luonnekysymys, itse olen lehmänhermoilla varustettu suuttumiskyvytön yksilö ja Mies… on hieman temperamenttisempi. 

  2. Vauvojen kasvuvauhti on kyllä myös tosi yksilöllinen juttu.
    Meillä poju tosiaan luopui koosta 74 piirun verran ennen 1-v synttäreitään.
    Käytössä ehtivät siis olla koot 50, 56, 62 ja 68 ennen sitä.

    Kokojen 50-62 aikana vauvalla oli refluksityyppistä vaivaa, joka helpotti vasta kun suurin osa ravinnosta meni jo kiinteänä. Pulautuksia tuli kahdesta kuuteenkymmeneen päivässä.
    Vaatteet olivat siis koko ajan märät ja likaiset.

    Voin sanoa, että meillä olisi kyllä mennyt järki,vaatteet puhki ja tullut hullu vesilasku jos konetta olisi pitänyt pyörittää muutaman bodyn takia. Toki pyykkiä tuli muutenkin, kun sänky, sohva, petivaatteet, viltit ja pehmolelut tms. olivat koko ajan oksennuksessa…

    Eli kolme vaatekertaa per koko on joissain tapauksissa lähes herjausta. 😀
    Varsinkin jos vauva syntyy pikkuisen simpanssin näköisenä ja kaikki kokeillut kestot falskaavat reisistä vähän väliä lähes vuoden ikään asti. Yön yli reissuun ei olisi uskallettu sellaisella vaatemäärällä lähteä kertaakaan, kun ne olisivat olleet ennen iltaa yrjössä/pissassa/maitokakassa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *