Jaettu vanhemmuus

Sekä minulle että Miehelle on itsestäänselvää, että  vauvalla on yhtäläinen oikeus sekä isään että äitiin. Sekä isällä että äidillä tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet osallistua vauvan hoitoon ja viettää aikaa vauvan kanssa. Tai niin me raskausaikana ajateltiin. 

Seuraavassa kerron, miten olemme onnistuneet jaetun vanhemmuuden toteuttamisessa:

Vauvalle tärkeintä: Tissit. 

Tissit sijaitsevat: Leukani alla (vastaus on muunneltua totuutta, rehellisempi vastaisi napani yllä). 

Miehen (maitoa heruttavien) tissien sijainti: Ei ole. 

Vauva on suostunut syömään lypsettyä maitoa pullosta: Nolla kertaa. 

Montako kertaa päivässä vauva syö tissiä: Parikymmentä. 

Kun vauva itkee, mikä on hätänä yhdeksänkymmentäyhdeksän kertaa sadasta: Nälkä

Kun on nälkä, mikä auttaa: Tissit. 

Mikä on ainut keino nukuttaa vauva: Tissit. 

Mitä vauva haluaa heti herättyään: Tissiä. 

Montako kertaa Mies on ollut yksin kotona vauvan kanssa: Kerran. Vajaan tunnin. Olin kävelyllä. 

Montako kertaa minä olen ollut yksin kotona vauvan kanssa: Tuhat. 

Miten paljon odotan, että tilanne tasoittuu? Aika helvetisti. 

Ettehän käsitä väärin – imettäminen on ihanaa! Mutta olisihan se nyt aika pirun hienoa, että myös Mies saisi kokea sen hetken, kun Tyttö on vetänyt navan täyteen maitoa, silmät ovat lurpsahtaneet maitohumalasta kiinni ja kasvoilla on onnellisen autuas ilme. 

Työvoimapoliittisista syistä ollaan molemmat kotona, Mies ei siis käy töissä kodin ulkopuolella. Tilanne mahdollistaisi täysimittaisen jaetun vanhemmuuden, jos vain (tähän kuva tuttipullosta). Tällä hetkellä Mies hoitaa kylvetykset ja vaipanvaihdot mahdollisuuden mukaan, sekä on vastuussa D-tipoista. Minä imetän ja nukutan, nuo kaksi kun ovat täysin erottamattomaton kaksikko. Mutta koska syöttäminen ja nukuttaminen ovat asioita, joihin valtaosa vuorokaudesta menee, on prosenttiluku vauvan kanssa olemiselle minun edukseni 90 – 10. Ja se harmittaa erityisesti Miehen puolesta, mutta myös Tytön vuoksi. Uskon vahvasti, että kaksi tiivistä suhdetta turvalliseen aikuiseen on tuplasti parempi kuin yksi tiivis suhde. Toivottavasti lypsetyn maidon syöttäminen pullosta onnistuu lähitulevaisuudessa, jotta Mieskin pääsee osallistumaan ruoka- ja nukkumishommiin. 

Raskausaikana mietin, onko mahdollista että minusta tulisi yksi niistä äideistä, joka omii lapsen itselleen, antamatta miehelle mahdollisuutta osallistua oman lapsensa hoitoon. Tästä muuten maanmainio lempitoimittajani Anu Silvferberg kirjoittaa Äitikortissa, että äidin on mahdotonta omia lasta ilman, että isä antaa niin tapahtua, mikä on tavallaan totta. Mutta hormonihuuruiset äidit ovat joskus aika pirun pelottavia. Heikompitahtoinen isä väistyy taatusti emoleijonan tieltä. Aiheesta tulin jutelleeksi erityisesti ystäväni Teean kanssa. Teea sattuu olemaan mahdottoman taitava muusikko, joka sittemmin sattui kirjoittamaan aiheesta aika mahdottoman hienon biisin

Hyvät pullovinkit otetaan ilolla vastaan! 

Kommentit (6)
  1. Lähiömutsi
    28.3.2013, 20:10

    TISSIT TISSIT TISSIT! Mutta hörpytysmukista ei oo tietoa. Muutaman kerran hörpytystä harrastettiin, mutta taisi mennä ihan perusmukista vaan.

  2. Olen miettinyt myös pulloa hylkiviä lapsia, onko kyse vain siitä että ovat tottuneet liian hyvään (=tissiin) , koska en ole kuullut että ilman rintamaitoa syötetyt lapset olisivat nälkään kuolleet (eli joku todistetusti ravintonsa suostuu myös ottamaan pullosta). Tiedä sitten häntä, johtuuko pullon huoliminen imeväisten erilaisuudesta vai onko äidin imetysmyönteisyys kääntänyt lapsen pullonegatiiviseksi? Meilläkään ei siis saatu yrityksistä huolimatta Saimia ottamaan maitoa pullosta. Koska halusin varmistaa imetyksen onnistumisen, lapsen suuhun ei ensimmäisinä viikkoina (kuukausina) muuta laitettu rinnan lisäksi, kun sitten koitettiin ruokkia pienokaista pullosta myöhemmin hän koki sen lähinnä loukkauksena. Nyt kun suussa pyöritellään muutakin kuin nänniä, on tyttö kelpuuttanut myös pullon, josta kylläkin nautitaan vettä, mutta pumpattu maitokin menee. Pullotutti jonka S on huolinut on lifefactoryn pullon mukana tullut hieman rinnanpäätä muodoltaan muistuttava pötkylä. Suosittelen muutenkin, jos ette jo kyseistä pulloa omista, noita lifefactoryn lasipulloja. Maksavat kyllä, mutta ovat turvallisia ja varmaankin lähes ikuisia, erilaisia suuosia vaihtamalla pullo menee retkijuomalla/-muonalla vuosia maitovaiheen jälkeen.

    Ja tosiaan kaikessa ihanuudessaan imetys (varsinkin jos lapsi on tiheästi rinnalla viihtyvää sorttia) on aika sitovaa, sen lisäksi että isälle ja vauvalle soisi samanlaiset ”imetyshetket” kuin äidille, ei varmaan olisi pahitteeksi äidillekään suoda hieman aikaa ilman jatkuvaa imetysvalmiutta. Meillä tällä hetkellä Saimilla joku uusiutunut tiheänimun kausi ja kyllä välillä kaipaa hetken taukoa tuosta maitovampyyrista, tunnin neljännen maitohuikan jälkeen 😀

    Tsemppiä jaettuun maitovanhemmuuteen pääsyyn. Niin ja olipa kiva huomata että ajatustenjako täällä on jatkunut!

    -Pilvi

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *