Jokapäiväinen leipämme

Sekulaari oulunkyläläisrouva täällä hei! Otsikon uskonnollisesta viittauksesta huolimatta tänään on tapetilla ihan oikea leipä, ei ruokarukous. Olen saattanut sivulauseessa mainita läheisen suhteeni ruokaan. Joku puhuisi pakkomielteestä, itse haluan käyttää termiä intohimo. Meillä ei koskaan syödä eineksiä, sen sijaan meillä syödään suuria määriä juureksia, kansanomaisia keittoja, vuokaruokia ja kotitekoista leipää. Ja makeita leivonnaisia, mutta niistä lisää toisella kerralla. Viihdyn keittiössä paremmin kuin hyvin ja menneisyydestäni voi löytää ravintolakokin tutkinnon lisäksi myös alan yrityksen, joka piti minua kiinni leivänsyrjässä muutaman vuoden ajan. Yrityksen lopetin kun kiinnostus johdatti toiselle alalle. 

Leivoin aamulla mainiota vuokaleipää t o d e l l a helpolla reseptillä. Ja koska helpot leipäreseptit ovat parhaita leipäreseptejä, jaan sen nyt teillekin. Tarjoillaan tuoreena ja syödään voin kanssa (margariini, tuo mainio muoviseos). 

Reseptistä tulee kaksi vuokaleipää. Jos sinulla on vain yksi leipävuoka, suosittelen toisen ostamista voit puolittaa reseptin. Meillä kahden aikuisen ja yhden imeväisikäisen taloudessa yhdestä leivästä tulee vain paha mieli. 

leivat-8777.jpg

SEKAVUOKALEIPÄ KOTIROUVAN TAPAAN

500 g kädenlämpöistä vettä
50 g tuorehiivaa
20 g siirappia
20 g suolaa
50 g kauraleseitä
60 g grahamjauhoja
80 g auringonkukansiemeniä
500 g vehnäjauhoja

Murustele hiiva kädenlämpöisen veden joukkoon ja sekoita kunnes se on liounnut. Lisää joukkoon siirappi, suola, leseet, grahamjauhot ja auringonkukansiemenet. Valuta tiskialtaan pohjalle muutama sentti kuumaa vettä ja aseta taikinakulho tekemääsi hauteeseen, levitä leivinliina kulhon päälle. Anna taikinan kuplia liinan alla puoli tuntia. Voitele sillä välillä kaksi leipävuokaa (tai käytä silikonisia ja jätä voitelematta). 

Nosta kulho pois vesihauteesta ja vaivaa vähitellen sekaan vehnäjauhot. Itse en sotkenut käsiäni vaan hoidin vaivaamisen puuhaarukalla. Tarkoituksena ei siis ole alustaa taikinaa perinteiseksi leipätaikinaksi, vaan sen kuuluu jäädä tahmeaksi ja melko löysäksi. Jaa taikina kahteen leipävuokaan (vuoat jäävät tarkoituksella vajaiksi) ja jätä kohoamaan lämpimään paikkaan (voit vaikka asettaa peltin sen tiskialtaan päälle, jossa lämmin vesi on jo valmiina odottamassa ja nostaa leipävuoat peltin päälle) 30 minuutiksi. 

Paista leivät 225°c n. 30 min tai kunnes leivät irtoavat vuoistaan ja pinta on kauniin ruskea. 

leivat-8784.jpg

Aloin kirjoittamaan tätä jo aamutuimaan, mutta aamupäivän aikana Tytölle ehti tulla nälkä ja vetäydyin makuuhuoneeseen imettämään. Palattuani imetyspainin (rintaraivarikausi käynnissä) jälkeen pimeästä makuuhuoneesta blogisorvin ääreen oli Mies ehtinyt jo syödä ja lähteä keskustaan, mutta keittiöön oli jätetty kuvassa näkyvä viesti:

leivat-8787.jpg

Kommentit (3)
  1. Tuota kirjaa ei löydy, pari muuta kylläkin. Jan Hedh on ihana! Aloitin leivän leipomisen seuraamalla ns.kunnon reseptejä grammalleen ja yllätyin, kun lopputulos alkoi enemmän ja enemmän muistuttaa ”kaupan leipää” (siis ei valmiiksi viipaloituja lisäainelimppuja vaan tiedät kyllä mitä tarkoitan). Homma lähti sitten vähän lapasesta, nyt olen vähän rauhoittunut. Runnoin leipää monta kertaa viikossa ja voisin ehkä kerskua, että alkaa mennä aika hyvin näppituntumalla…

    Mutta voi vitsi miten mahtavaa, että joku muukin on yhtä pimahtanut! Ja että löytyy ihminen, jonka mielestä en ole joko iljettävä tai hullu tai molempia, kun ryhdyn aamuviideltä kielen keittoon. Vauva nimittäin heräsi ja aloitti päivän harjoitukset silloin. Me emme metsästä, eikä tuttavapiiriimmekään valitettavasti kuulu metsästäjiä. Sääli, koska meillä ei ole noin hienoja riista-accesseja! Rusakkoja ja sen sellaisia en ole ikinä valmistanut, enkä muuten mitään muutakaan riistaa, tarkemmin ajatellen. Paitsi hirveä ja poroa – luetaanko ne riistaksi?

    Ihanaa, että löytyi hengenheimolainen!!!!  Ymmärrän täysin, että jotain ruokaa voidaan valmistaa päiväkausia! Pataruoista tykkään ihan hirveästi, nyt on viimeiset hetket tehdä patoja ennen kuin tulee liian keväinen fiilis. Odotan varhaiskaalia, avomaankurkkuja ja tietysti mansikoita!

  2. Soul sister! Mieletöntä! Löytyykö hyllystä Heléne Johanssonin Leipä-kirjaa? Siinä on omaan makuuni ihan mahtavia reseptejä! Toki Jan Hedh on edelleen Mestari. Oma juurileivonta on vähentynyt talven aikana, mutta juuri on hyvin elossa ja kuplivana. Pääsiäiseksi ajattelin tehdä saaristolaisleipää, johon vihdoinkin tänä vuonna löysin hyvän reseptin. Helppoutensa vuoksi päässee sekin jakoon tänne blogin puolelle. Vuokaleivät on erinomaisia arkileipiä, niiden tekeminen kun on nopeaa ja vaivatonta. Tosin näin vanhempainvapaalla ei viikonpäivillä taida olla merkitystä…

    Meillä talven ykkösruokia on olleet keitot (luomunaudan lavasta tai saksalaisista luomubratwursteista) ja kaikki haudutusta vaativa. Mies myös suoritti taannoin metsästyskortin ja osti haulikon. Joten Miehen ansiosta syötiin viime viikolla rusakkopataa – oli kyllä maukkainta ruokaa aikoihin. Männä viikolla bongasin hyvän kuuloisen reseptin haudutetusta possunniskasta, se taitaa päästä saaristolaisleivän kaveriksi pääsiäispöytään. 

    Nyt on kyllä vaikea uskoa että Turusta löytyi sielunsisko, jolle possunkielen keittäminen tiistaiaamuna on normaalia ja joka ymmärtää kun kerron valmistaneeni edellä mainittua rusakkopataa viisi päivää. I’m stoked.  

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *