Kantoliinakevennys
Eilen puin tytön kantoliinaan ja kävelin Oulunkylästä Käpylään, osoitteena Koskelantien Kela. Piti toimittaa jälkitarkastuksesta saamana lääkärintodistus Kansaneläkelaitoksen huomaan, jotta vanhempainraha ropisisi tulevaisuudessa tilille.
Kelassa oli ruuhkaa, odottelimme hyvän tovin. Yleensä tyttö nukkuu tyytyväisenä liinassa, kunhan liike jatkuu, eli seisahtuessa/istuessa saattaa kuulua heräämisähinää. Näin myös tällä kertaa. Istahdin hetkeksi, kunnes liinan sisältä kuuluva puhina ja pään heiluttelu sai minut nousemaan ylös ja kävelemään ympyrää odotustilassa. Kelan palveluita oli tullut hakemaan myös valkohapsinen vanhempi rouva. Hetken käveltyäni tuli kyseinen rouvashenkilö luokseni, aloittaen keskustelun:
”Onko sinulla lääkärin lupa tuohon?”
En ymmärtänyt kysymystä, joten hymyillen pyysin anteeksi ja pyysin tarkentamaan, mihin minulla pitäisi olla lääkärin lupa?
”Onko sinulla lääkärin lupa pitää vauvaa tuossa?”
Ahaa, rouva tarkoittaa kantoliinaa. Ei, en ole erikseen kysynyt lääkärin lupaa kantaa lastani liinassa. Miksi olisin?
”Vauvan tulee olla elämänsä ensimmäiset kuusi kuukautta makuuasennossa(korostaa sanojaan tekemällä käsillään vaakasuoraa liikettä), pystyasennossa sen selkäranka murtuu!”
Suustani pääsi spontaani naurahdus ja totesin että ei toki, vauvojahan on kannettu kautta aikain. Rouva tuhahti, kääntyi kannollaan ja mennessään vielä lausahti:
”Murhaaja!”
Loppupäivä meni nauraessa.
OhHoh, onpas kyllä ollut viime vuosituhannen rouva! 😀