Kevät toi multasäkin ja istutusvimman

Muutimme nykyiseen kotiimme tasan vuosi sitten huhtikuussa. Muuttohetkellä olin jo raskaana, mutta autuaan tietämätön siunatusta tilastani. Muuttoon liittyi erinäinen määrä säätämistä, itkua ja hampaiden kiristelyä (en mene yksityiskohtiin, mutta asunnossa olleen hajun vuoksi tiedän nykyään, mitä tarkoittavat termit otsonointi ja ionisointi). Kotimme on ihan kiva parvekkeellinen kaksio. Parvekkeesta suunnittelin jo viime keväänä tekeväni ihanan vehreän keitaan, jossa söisimme hyvin, viettäisimme aikaa ystävien seurassa ja fiilistelisimme lähiöelämää. Todellisuudessa raskauspahoinvointi piti huolen, että kesä 2012 kului oksentaessa kaikkialla muualla paitsi parvekkeella. Koko pitkän ja kylmän kesän tuijotin ghettoparvekettamme ahdistuneena – missä olivat yrtit, kauniit köynnökset, pallet garden ja katosta roikkuvat amppelimansikat?

Tänä kesänä kaikki on toisin – eilen sain ensimmäiset siemenet itämään. Kävimme koko perheen voimin K-raudassa hakemassa Miehelle tarvikkeet, joista syntyi – helposti ja halvalla – keittiön ikkunan edessä roikkuva idätyshylly. Asettelin kaapista löytyneisiin, pestyihin viili- ja maitorahkapurkkeihin (Kiasman aamuinen kahvilaseurue nauraa juuri nyt) multaa, kastelin mullan hyvin ja istutin siemenet. 

Itämässä on nyt korianteria, lehtipersiljaa, basilikaa ja minttua. Kunhan ilma lämpenee, istutan suoraan parvekelaatikoihin ainakin herneitä, pinaattia ja tilliä. Ensi viikolla ajattelin piipahtaa Hyötykasviyhdistyksen Alku & Juuri-puodissa, katsotaan mitä siemeniä sieltä tarttuu mukaan. Niitä viime kesänä unelmoituja amppelimansikoitakin on pakko saada! Ghettoparvekkeellamme on ollut viime kesästä asti eurolava odottamassa pystypuutarhaksi muuttumistaan – siitä kuvamateriaalia myöhemmin.

Istutusseuralaisena oli Felix, talouden toinen nelijalkainen. Meillä on kaksi uteliasta, valkoista ja kuuroa kissaa.

Aamuaurinko paistaa kirkkaana myös keittiön verhojen läpi. Nyt odotetaan että siemenet lähtevät itämään toivotusti ja jaksavat ponnistaa siemenistä taimiksi ja siitä isoiksi ja vahvoiksi, koko kesän satoa tuottaviksi parvekeyrteiksi.