Paljon blogattavaa, liian vähän aikaa

Miten on mahdollista, etten koko päivänä saa kirjoitettua yhtään blogausta loppuun (luonnoksissa makaa ties kuinka monta odottamassa viimeistelyä)? Koska te muut äidit ehditte keskittyä blogaamiseen? Muuten saan kyllä asioita tehtyä, Tyttö kantoliinassa mukana menossa – kotitöistä ruoanlaitto, leipominen, siivoaminen yms., eivät ole ongelmia, niitä kun tehdään kävellessä/seistessä. Aktiivinen ja utelias lapsemme haluaa maisemien vaihtuvan, joten istuminen ei onnistu. Päikkärit vauva nukkuu parhaiten liinassa, joskus päivän ensimmäiset unet otetaan vaunuissa parvekkeella (kuten nyt, jolloin kirjoittaminen mahdollistuu). Perusjuttujen lisäksi meillä on varsin aktivinen sosiaalinen elämä, nähdään ystäviä, käydään kaupungilla ja järkätään vauvadeittejä. Mutta kun minä haluan myös blogata! 

Iltaisin tietokoneen kanssa nyhvääminen ei ole mahdollista, koska illat ja yöt näyttää tältä: 

klo 18-20 välisenä aikana
Vauvan päivän viimeiset päikkärit, vähintään tunti. Jos tämä syystä tai toisesta epäonnistuu, klo 20.30 alkava episodi kestää tavallistakin pidempään. 

klo 20 
Vauva kylpyyn (Miehen homma), iltatoimet. 

klo 20.30 
Minä ja vauva siirrymme sänkyyn pimeään huoneeseen, iltaimetys voi alkaa – kunhan Tyttö ensin huutaa selkä kaarella rintaraivareita tunnin-pari ja minä kävelen lapsi sylissä asuntoa ympäri, tarjoten välillä nälkäänsä itkevälle lapselle rintaa, josta neiti huutaen kieltäytyy. 

klo 00 – 01
Vauva on yleensä nukahtanut, syötyään tauotta pari tuntia. Ei mahdollisuutta nousta, ettei Tyttö herää, jos näin tapahtuu, rintaraivari-imetyskierre alkaa alusta. 

klo 01 – 08 
Vauva syö kolmesta kolmeenkymmeneen kertaa yön aikana, minä nukun muutamista minuuteista muutamiin tunteihin yön aikana.  

klo 08
Vauva herää hyväntuulisena. Äiti herää. 

Kommentit (6)
  1. Järkky, viime yö sujui melko hyvin. Kymmenkunta syöttökertaa tosin vähän häiritsivät minun uniani, Tyttö sen sijaan vaikutti tyytyväiseltä. 

    Nyt menee neitsyys – loggauduin Lilyyn ekaa kertaa puhelimella. iPhonella kirjoittaminen ei kuulu lempipuuhiini, yleensä välttelen sitä viimeiseen saakka. Iltaimetys siis käynnissä. Pimeässä huoneessa vain puhelimen kelmeä valo, joka ei tunnu häiritsevän puoliunessa syövää Tyttöä. 

    Itse olen imettänyt tasan siellä, missä vauva ilmaisee olevansa nälkäinen. Niin bussissa, kaupassa kuin ravintolassakin. Männä viikolla imetin Pelago-pyöräkaupassa – ensin toki tiedustelin myyjänä olleelta hipsteripojalta luvan. Uskon osaavani hoitaa homman siten, etteivät utareet vilku kaikelle kansalle. 

    Korvikkeen antamisessa on juurikin mainitsemasi riski – riski, joka itsestäni tuntuu niin suurelta, että välttelen korviketta hamaan tulevaisuuteen. Muista kysynnän ja tarjonnan laki – jos pumppaat täysimetyksen ohella, tulee maitoa nostatusajan jälkeen enemmän. Vauva ei siis jää nälkäiseksi, ei vaikka rinnat tuntuisivatkin tyhjiltä. Täältä ääni pumppaukselle ja vatsavaivojen välttelylle! 

  2. …ekalta yösyötöltä, iltaa!

    Hienoa! Toivottavasti vauva jatkoi uniaan! Todellakin, rintaruokinta on laiskan valinta. Etenkin liikkeellä ollessa se on mielestäni kaikkein kätevintä. En ole kertaakaan saanut paheksuvia katseita imettäessäni julkisella paikalla, koska senkin voi tehdä varsin diskreetisti. 

    Ennemminkin olen miettinyt, että olisiko hirveä katastrofi, jos vauva saisi joskus korviketta? Jos siis olisin niin pitkään muualla, että ehtisi tulla ruoka-aika? Nyt nimittäin ovat pumppaukser jääneet jo senkin takia, että vauva tuntuu tyhjentävän pankin joka syömiskerralla, eikä maitoa kertojen välillä tunnu kertyvän pumpattavaksi asti. Pelottaa vain rikkoa tätä hyvää yöunirytmiä mahdollisiin vatsavaivoihin – kaverin vatsa kun tuntuu reagoivan myös mun syömisiini. Ja surullinen toteamus on, että vauvan ilmavaivat ovat suoraan verrannollisia syömäni suklaan määrään! 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *