Rv 29+4

Alkuviikon pariin lääkärikäyntiin loppui työnteko. Muiden, jo tiedossa olleiden ongelmien lisäksi, neuvolalääkäri diagnosoi, että iskiaskipuni johtuvat välilevyn pullistumasta. Teki mieli kysyä että are you fucking kidding me? Alkaa olla vähissä ne sairaudet ja ongelmat, joita raskauden aikana ei olisi vielä havaittu. Toisaalta – tässä on vielä kymmenen viikkoa aikaa saada ne loputkin! Tuolla alhaalla on myös erinäistä valmistavaa toimintaa sen verran (en mene yksityiskohtiin), että sain ehdottoman määräyksen pysyä sängyssä. Jos supistukset pahenee, harkitaan osastolepoa. 

Eilisellä päivämäärällä voidaan myös vetää viiva aiemman itsestäänselvyyden yli: minulla on huono omatunto kun en pysty tekemään töitä. Syyllisyys sairauslomasta loppui  lääkärin todetessa että nyt minulla on viimeinen hetki ymmärtää tosiasiat: vain minulla on valta pitää itseni aloillaan. Jos en lepää, tulee jälkikasvu maailmaan huomattavasti suunniteltua aiemmin. Nyt keskityn kotona makaamiseen tuntematta siitä huonoa omaatuntoa. 

Edelliseen vauvatarvikepaniikkipostaukseen liittyen – saimme synninpäästön maanantaina. Kysyin terveydenhoitajalta mitä ehdottomasti pitää hankkia ennen lapsen syntymää ja ihanista ihanin terveydenhoitaja kertoi että ei mitään äitiyspakkauksen lisäksi – kantoliinoista olimme jo puhuneet (yhden löysinkin maanantaina Käpylän Vekarakirppikseltä). Meille ei osteta hoitopöytää (”ensimmäisinä kuukausina hoito onnistuu sylissä ja kehittää lapsen motoriikkaa”) eikä muuta niistä tuhannesta tarvikkeesta joita kauppojen hyllyt ovat pullollaan. Terveydenhoitaja kertoi vain yhden asian mitä äitiyspakkauksen ulkopuolelta kannattaa hankkkia: neulontataitoinen henkilö, joka neuloo pikkuriikkisiä villavaatteita (”hiostomaton luonnonmateriaali”). Onneksi meiltä jo löytyy hullu neulojanainen (minä) valtavine lankavuorineen. Hieman liian isolla toppahaalarilla pärjää kuulemma mainiosti ja ihan pieniä bodyja yms. saadaan ystäväpariskunnalta. Perusvoiteena Bepanthen. Ja siinä kaikki. Muu on ekstraa, muuta hankitaan sitten, kun tarve on ilmennyt. 

Kävimme myös antoisan keskustelun kiintymysvanhemmuudesta, johon sekä Mies, että minä, tunnemme vaistomaista vetoa. Se tuntuu luonnolliselta ja oikealta. Eilen luin Kiintymysvanhemmuusperheiden sivuilta löytyvän pdf-kirjan ja vaikka olenkin tietyistä asioista eri mieltä, kokonaisuutena suuntaus on aika lähellä sitä, mikä meillä koetaan oikeaksi. Keskusteluissa sivuttiin myös imetysasioita (kerroin olleeni positiivisesti yllättynyt perhevalmennuksessa näytetystä imetysvideosta ja terveydenhoitajien imetysasenteesta ) ja raskauden aikaista painonnousua (omani on vihdoin lähtenyt pieneen nousuun). Oulunkylän neuvolan terveydenhoitajat saavat minulta arvosanan 10+. 
 

Tästä lähin aion keskittää kaiken energiani kissojen rapsutteluun, lepäämiseen, positiiviseen ajatteluun ja ystävien tapaamiseen. Meillä kissat osaavat ottaa rennosti myös keskellä päivää, tässä todistusaineistoa keittiöstä: 

feliixxx.jpg

Kommentit (3)
  1. Heh, meillä on tämännäköisiä otuksia kaksi; äitikissa ja kuvassa esiintyvä poikansa. Sivumennen sanoen (niin paljon kuin ihanaisia mirrejämme rakastankin) – aivokapasiteettia jaettaessa nämä kaksi eivät olleet paikalla 🙂

  2. Vitsi tuo kisu näyttää ihan meidän Vanjalta!
    Kaiken lisäksi se rakastaa räsymattojen repimistä. 
    Eiväthän vain ole vaihtuneet? 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *