Vauvahankinnat

Jos vain luetteloisin tähän tekemämme hankinnat, jäisi blogaus kovin lyhyeksi. 

Hankintoja ei ole. 

Emme ole ostaneet mitään. En ole kertaakaan käynyt hypistelemässä potkupukuja, minikokoisia tennaripareja tai söpöjä pikkupipoja. Muutama viikko sitten teimme Miehen kanssa visiitin länsi-Helsinkiin, Lauttasaareen Vaunu-Aittaan. Mukava nuori mies esitteli asiantuntevasti erilaisia vaunumalleja ja kertoi eroavaisuuksista. Terminologia tuli hieman tutummaksi kun käsitteet heittoaisasta kääntyviin etupyöriin käytiin riittävän monta kertaa läpi. Itsehän en tiennyt aihepiiristä yhtään mitään. Olin raskauden alkuvaiheessa käynyt lastenvaunuja myyvän verkkokaupan sivuilla, jolloin käynti johti akuuttiin ahdistuskohtaukseen – miten näitä on tarkoitus vertailla, kun ei yhtään tiedä mitä tarvitsee?

Muutamaa päivää ennen vaunuretkelle lähtöä olin lähettänyt Miehelle luettavaksi Lähiömutsin  blogauksen kantoliina ja -reppukokemuksista. Mies luki lähettämäni tekstin ja kertoi kokevansa kantamisen luonnollisempana  ja vaunuissa työntämisen luonnottomampana keinona pienen ihmisen kuljettamiseen. Jaan näkemyksen, joten päätimme panostaa kantovälineisiin vaunujen sijaan. Jotkut vaunut on kuitenkin pakko (vai onko?) olla, joten lähdimme tutkimaan vaunuja liikkeeseen, teimme muistiinpanoja mietimme tarvittavia ominaisuuksia, pohdimme eri valmistajien eroavaisuuksia ja vihdoin kotiin palattuamme pääsimme asiaan – tutustumaan käytettyjen vaunujen tarjontaan. Uusia ei hankita. Nyt meillä on hatara kuva markkinoilla olevista vaihtoehdoista ja siitä, mitä juuri meidän perheemme tarvitsee (älkää tosin kysykö mitä se on, en osaisi vastata). 

Äitiyspakkauksen Mies haki postista muutama viikko sitten ja saman päivän iltana esitteli sisällön työpäivän uuvuttamalle avovaimolleen. Esittelyn jälkeen Mies pakkasi sisällön takaisin laatikkoon ja tuossa se nyt on, makuuhuoneen nurkassa. Saimme toiselta tulevalta mummolta ulkomaantuliaisina muutaman pikkuvaatteen, ne ovat vaatekaapin perällä odottamassa hetkeä, jolloin vauvanvaatteisiin koskeminen ei enää aiheuta lievää hengenahdistusta. Jostain syystä en edelleenkään pysty kuvittelemaan itseäni äitinä. Saati Miestä isänä. Varastossa odottaa Miehen veljen perheeltä saatu jättisäkillinen vauvatavaraa. Koskemattomana. Varastossa on myös samasta osoitteesta lainaksi saatu kehto, joka on kovin kaunis. Mutta pelottava. 

Pystyn puhumaan raskaudesta metatasolla, pohtimaan perhepoliittisia linjavetoja yleisesti sekä vilpittömästi iloitsemaan läheisten vauvasuunnitelmista ja -uutisista. Mutta meillä, oma lapsi? Ihan kohta? Huh. Toki minä tajuan olevani raskaana, fiilistelen lapsen liikkeitä ja jumitun tuijottamaan kumpuani peilistä. Siitä huolimatta – meillä on mielikuvavauva kateissa. 

Ja kun sitä ei oikein voi kuvitella, ei sille voi hankkiakaan mitään. Vaunujen sijaan päätimme tosiaan panostaa erilaisiin kantovälineisiin – mutta ei niitäkään ole tullut hankittua. Ei edes katseltua. Olen selannut muiden raskaana olevien naisten blogeja ja kokenut alemmuudentunnetta sekä jotain muuta – häpeää? – siitä, ettemme ole valmistautuneet tulevaan asiaankuuluvasti. Ettemme ole kiertäneet lastentarvikekauppoja, ihastelleet söpöjä vaatteita ja innostuneet ostamaan rintapumppua, sitteriä tai edes turvakaukaloa. 

Viime viikolla ostettiin toki jotain – uusi sänky. Vanha oli 120 cm leveä kapea, sen kanssa ei haaveilemaamme perhepetiä olisi mahdollista toteuttaa. Uusi, Unikulmasta ostettu sänky toimitettiin tänään, nyt makuuhuonetta kaunistaa ihan oikea parisänky, ja mikä mahtavinta, sen päällä on Tempurin sijauspatja. Hyvästi, selkäsärky ja yöllinen heräily – teitä ei tule ikävä. 

Kommentit (4)
  1. Me emme myöskään oikein osaanneet valmistautua esikoisen syntymään. Jotenkin ei vain jakasanut sisäistää, mitä pitäisi hankkia. Vaatteita oli joo ja lakanoita sekä vauvankoppa muttei mitään muuta. Ajateltiin, että ostetaan sitten kun mammaloma alkaa. No, se alkoi, mutta vauva päättikin syntyä ennenaikaisena melkein heti loman alettua. Siinä tuli kiire tavaroiden haalimiseksi. Piti esim. lainata kavereilta turvakaukaloa, että edes saatiin vauva kotia sairaalasta… Ja sitten kun siinä oli muutenkin vauvanhoidon kanssa opettelemista ja valvomista jne. normisäätöä, niin ihan jopa toivoin, että oltaisiin aikaisemmin varustauduttu paremmin.
    Meillä on muuten nyt se ongelma, että lopustakin vauvakamasta pitäisi päästä eroon. Meidän lapset (2 kpl) on tehty, ja turhaan tavarat pyörii nurkissa. Kun en tietenkään ole saanut aikaiseksi mennä kirpparille niitä myymään. (Saamattomuus jatkuu siis yhä.) Et haluaisi ostaa meiltä niitä? Olis sitteriä, pinnasängyn laitasuojia, rintapumppu, tuttipulloja ja ja… Voin kertoilla tarkemmin, jos olet kiinnostunut.
    Eeva

  2. Mustaa pitsiä, tekemäsi lista kuulostaa niin kovin järkevältä ja hyödylliseltä. Meillä ongelmana tuntuu olevan, ettei edes osata kuvitella, mitä vauvan kanssa tarvitaan. Asian ajatteleminenkin ahdistaa hitusen. Taidetaan olla raskauden käsittelyssä edelleen traumaattisen kriisin alkuvaiheissa, kieltämisessä ja epätodellisissa fiiliksisssä.  

    Lana, kiitos lohdustuksesta. Ja kerrotko nyt yksityiskohtaisesti – miten sä kokeilit rintapumppua? Ja heh, mä en edes tiennyt mitkä on juoksurattaat 🙂 Oli pakko guuglettaa, nyt tiedän. Mekin toivotaan ettei uutena tarvitsisi ostaa yhtään mitään. Mut toistaiseks en oo pystynyt pakottamaan itseäni edes huuto.netin käytettyjen lastentarvikkeiden osastolle. Saatiin myös kokeneemmalta äiti-ihmiseltä vinkki käydä Käpylässä Vekarakirppiksellä. Jossa ei tietenkään olla käyty.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *