Otsikon henkilöt ovat poikani ja minä. Puolitoistavuotiaamme on kehittänyt jonkunlaisen turvarutiinin hihannykimisestä. Tarkoittaa siis, että hän vetää kättä hihan sisään ”piiloon” vähän väliä. Tämä on opettanut lyhyessä ajassa muun muassa:

– uniasuna on oltava pitkähihainen, muuten kättä ei saa hihan sisään ja tuloksena on turhaa huutoa ja lapsi solmussa paidan sisässä

– halpispaidat venyvät kivasti jo muutaman nykäisyn jälkeen lörppähihaisiksi retkuloiksi

– olen saattanut siirtää geeneissäni jonkunsortin neuroosialttiuden.

Viime viikkoina jätkä on myös edistynyt hihahommassa: nyt hihaan vedetään käden lisäksi myös kädessä kulloinkin oleva esine (lelu, lusikka, leipä…). Great success.