Ladataan...

Liityttyäni Pienenä Merenneitona Instagramiin, olen joutunut toteamaan taas sen, että meistä on tuolla verkossa niin paljon tietoa, joista meillä itsellämme ei ole hajuakaan. Pohdin pitkään, uskallanko tehdä IG-tilin, vai näkyykö siitä kuitenkin jotenkin oma henkilöllisyyteni. Kyselin vähän aktiivisemmilta käyttäjiltä, ei kuulemma näkynyt jos luo uuden sähköpostiosoitteen eikä linkitä mitää aiempia tilejään tai yhteystietoja Instagramiin. Näin päätin tehdä, mutta noin viikon käytön jälkeen minua oli jo alkanut seurata neljä kaveriani oikeasta elämästä. Nämä kaverit ovat eri elämänalueiltani, joten kyse ei voinut olla siitä, että yksi olisi sattumalta alkanut seurata minua, ja loput sitten hänen mukanaan. Instagram tyrkyttää minulle koko ajan yhteystietojen liittämistä tiliin, joten se ei ole voinut sitä itsestään selvästikään tehdä. Mistä ihmeestä sitten on kyse?? Kysyin yhdeltä, minua seuraaman alkaneelta ystävältäni, miten hän oli oikein löytänyt minut. IG oli kuulemma suositellut, ja hän oli kuvien perusteella tunnistanut minut. En tajua, mitä tämän suosittelun takana oikein on ollut, jos kerran yhteystietoja, Facebookia tai Google-tiliäni ei ole yhdistetty tähän IG-tiliin! Tämän henkilön kohdalla olisi vielä voinut käydä järkeen, että lapsiperhepäivityksiä itsekin tekevänä hänelle olisi minun perhe-aiheisia tunnisteitani sisältävää tiliä suositeltu sattumalta. (Aika moinen sattuma kylläkin!) Mutta varsinkin yksi näistä neljästä oikean elämän kavereistani on kyllä sellainen, ettei tämä logiikka voi päteä mitenkään. En siis keksi muuta selitystä, kuin että jotenkin Instagram osaa yhdistää käyttämäni laitteen minuun ja esimerkiksi FB-kavereihini.

Sanomattakin on selvää, että pistää pikkaisen ahdistamaan.

Seuraava kysymys sitten heräsikin, että mitä teen tämän tiedon kanssa. Oletettavaa siis on, että jossain vaiheessa blogiinikin eksyy minut tuntevia ihmisiä. Todennäköisesti he lukisivat uudempia päivityksiä, jossa kerron harmittomasta vauva-arjestani. Pitäisikö minun siis sensuroida vanhempia juttuja? Poistaa joitan, joissa kerron syvällisemmin itsestäni ja vaiheistani? Näiden neljän kohdalla asia ei minua haittaa, heille voisin näistä asioista puhua suoraakin (ja osalle olenkin puhunut), mutta jos tänne alkaa eksyä tuttujani, joiden kanssa en ole niin läheinen? Tai vaikka äitini?? Haluanko kuitenkaan kertoa itsestäni tätä kaikkea? Ja ehkä suurimpana huoleni aiheena, entä jos exäni lukee näitä? Tai hänen siskonsa tai joku muu läheinen? Enhän onneksi olekaan kirjoittanut hänestä mitään ikävää, (koska ajattelen hänestä vain hyvää) mutta tuntuisi kurjalta ja epäreilulta kaikki se, minkä olen kirjoittanut olevan nyt paremmin elämässäni. En ole halunnut hehkuttaa esimekiksi Facebookissa nykyistä onneani kovin usein, sillä jollain egoistisella tavalla olen varma, että se tuntuisi hänestä pahalta. 

Huoh. Voi olla, että aika paljon ylireagoin nyt. Mutta haluanko antaa mahdolisuuden tilanteelle, jossa joku "väärä" saa tietää jotain minusta liikaa? Koska tavallaan olisi tosi kiva, jos ystäväni voisivat lukea näitä kirjoituksiani nykyelämästäni. Kuitenkin bloggaamisen yksi merkittävä pointti on myös se, että joku lukee. Kuinka paljon tieto siitä, että en olekaan kaikille lukijoille täysin anonyymi rajaa sitä, mitä kirjoitan?

No, se jää nähtäväksi, sillä Miehen mielestä parasta luettavaa ovat olleet juuri ne jutut, joissa kerron esimerkiksi lapsettomuudesta tai masennuksesta. Ne saattaisivat teoriassa myös aina joskus osua jonkun samassa tilanteessa olevan luettavaksikin. Lisäksi nimenomaan hankalista aiheista tekee hyvää kirjoittaa. Päätin siis, että en poista IG-tiliä enkä yhtään vanhaa kirjoitusta täältä blogista. En myöskään käy sensuroimassa mitään.Valitsen rohkeuden.

Moi tutut, älkää kiltit paljastako minua <3

Ladataan...

Voi ihmettä! Napukka täytti tämän viikon maanantaina puoli vuotta! Minä olen ollut puoli vuotta äiti. Minä ja Mies olemme olleet puoli vuotta yhdessä vanhempina.

Tämä on ollut aivan ihmeellinen puolivuotinen. Olin odottanut tätä niin kauan, mutta se on onnekseni ollut jokseenkin sellaista, kuin kuvittelinkin. Pelkäsin vähän, että koska olin niin monta vuotta ehtinyt toivoa ja haaveilla äitiydestä, se osoittautuisi käytännössä jotenkin kovin toisenlaiseksi. Ajattelin aina olevani äitityyppiä ja nyt olen saanut huomata, että olin oikeassa. <3 Alkuun minusta tuntui huijaamiselta kutsua itseäni äidiksi, mutta nyt olen päässyt tuosta tunteesta yli ja pidän omaa äitiyttäni jo maailman luonnollisimpana asiana. Tietenkin minä olen äiti! Ja se on ihanaa. Olen elämäni aikana ehtinyt hoitaa monia vauvoja ja pikkulapsia, kehittää kiintymyssuhteen. Näiden lasten kohdalla on kuitenkin aina ollut se toinen ihminen, isä tai äiti, joka on ollut se, kenen puoleen lapsi on viimekädessä kääntynyt. Vaikka minä olen kelvannut lohduttajaksi ja leikittäjäksi, on ollut selvää, etten ole se kaikista tärkein. Tuntuu huumaavan ihanalta nyt ajatella, että Napukan kohdalla minä olenkin se ykkönen. Jopa vähän nolottaa iloita siitä niin paljon.. Vanha kaverini syyllisyys huomauttelee minulle tällaisina hetkinä, että et kai ole hankkinut lasta vain tunteaksesi itsesi tärkeäksi?? Tähän en oikeastaan osaa vastata. Sillä kyllähän olen nimenomaan halunnut äidiksi, jotain siis itselleni. Nyt kun Napukka on olemassa, on tietysti helpompi ajatella lapsen hankkimista myös hänen näkökulmastaan. Halusin tulla äidiksi, jotta hän saisi olla olemassa. Kasvaa ja kokea, luoda suhteita muihin ihmisiin ja ympäristöönsä. Elää.

Lapsen saaminen on tehnyt minusta ja Miehestä yhdessä vanhempia. Myös se on ollut aivan uskomattoman ihanaa! Tätä en ole ehtinyt toivoa yhtä kauan, kuin äitiyttä, sillä en ole tuntenut Miestä niin kauaa. Melko pian häneen tutustuessani kuitenkin tajusin, että haluan nimenomaan vanhemmaksi tämän miehen kanssa. Toisesta voi oppia valtavasti uutta, kun tämän kanssa saa lapsen. Se voi näyttää meistä niin parhaimpia puoliamme kuin heikkojakin. Onnea on, kun saa toisen kanssa yhdistää voimat sekä tukea toista tämän heikommista kohdista ja saada samoin tukea omiinsa. Täysin puolueettomasti voisin sanoa, että me sovimme Miehen kanssa vanhemmiksi yhdessä loistavasti. Olen monessa käänteessä kiittänyt mitä lie korkeampia voimia, jotka ovat suoneet minulle näin upean ihmisen rinnalle, kasvattamaan ja hoitamaan yhdessä omaa lastamme. Lähes päivittäin huokaisen helpotuksesta ja kiitollisuudesta, että Mies on juuri sellainen kuin on, osaa sanoa ne juuri oikeat sanat tai ottaa juuri sen oikean asenteen jossain potentiaalisesti hankalassa tilanteessa. Tuossa aiemmin sanoin, että minä olen Napukalle se ykkönen. No, Mies on kyllä kelvannut hänelle onneksi aivan yhtä hyvin koko tämän puolivuotisen ajan! Silti äidillä ja vauvalla on jotain maagista, mitä isällä ja vauvalla ei voi olla. Ja tämän on siis sanonut Mies. Minä uskon häntä.

Entä Napukka itse sitten? Hän on ollut olemassa täällä mahan ulkopuolella puoli vuotta. Hän on jo niin iso mutta silti vielä niin tuore. Hän on oppinut ryömimään, istumaan ja vähän seisomaankin tukea vasten, syömään "ihmisten ruokaa", seurustelemaan ja leikkimään ihan erilailla kuin pikkuvauvat. Voisimme jopa vannoa, että hänellä on jo huumorintajua. Hänellä on kuusi hienoa hammasta ja hahtuvaista, hellyyttävää tukkaa. Hänellä on vahvat raajat ja keskivartalo joita hän oppii joka päivä hallitsemaan paremmin. Hänellä on keskittymiskykyä ja sorminäppryyttä, temperamenttia ja uteliaisuutta. Sekä maailman kauneimmat tähtisilmät! Hän kuiskaa joskus kuin salaa "äittä" ja olen varma, että hän tarkoittaa minua <3

 

Ladataan...

Olen jo pidempään harmitellut, kun jokaista kivaa juttua, jota haluaisi, ei ehdi jakamaan blogissa. Kun ei ole rajattomasti aikaa kirjoittaa! Otan usein kuvia kivoista tilanteista ja mietin, että tämän laitan kohta blogiin. Mutta sitten asia jää eikä ole enää pian ajankohtainen. Tänään mietin, että olisipa joku kanava, jossa jakaa nopeasti vain kuvia ja pieniä tarinoita niiden rinnalla.

No mutta sellainenhan taitaa OLLA! :D

Instagram on minulle aika vieras juttu. Olen joskus liittynytkin, mutta julkaissut tasan kaksi kuvaa. Kun asiaa vähän tutkin, niin aika monella bloggaajalla itseasiassa on Instagram-tili bloginsa ohessa. Miksipä ei minullakin! Tänään olen siis luonut tilin @pienimerenneito2018 sekä opetellut IG:n käyttöä. Sain jopa linkattua blogini tiliin, sekä tilin tänne blogiin. Muutama kuvakin siellä jo on! Mutta saako jotenkin yksittäiseen kuvaan linkitettyä blogijuttua?

Sitten piti alkaa miettiä, keitä siellä seuraisin. Ketään kaveria en voi Pienen Merenneidon tilillä seurata, tai saattaisin paljastua. Löysin muutamia suosikkibloggaajiani täältä Lilystä ja sitten napsin joitain ihan randomeitakin! :D Kaipailisinkin nyt kivoja seurattavia lisää, joten jos sinulla on itselläsi tili jonka sisältö saattaisi kiinnostaa minua, niin kerro ihmeessä. Ja jos kiinnostaa nähdä meidän elämästämme lisää kuvia, niin lisää minut omalle listallesi. :)

Katsotaan, miten saan tämän uuden alueen otettua haltuun, jännää!

Mukavaa keskiviikkoa sinulle, joka luit <3

 

Pages