Ladataan...

Jo ennen kuin Napukka syntyi, minulle oli tosi tärkeää, että jos hänestä tulisi ns. rintalapsi, saisimme opetettua hänet juomaan myös tuttuipullosta. Jotta minä en olisi niin sidottu vauvaan ja voisin käydä myös ilman häntä jossain. Heti kun Napukka täytti kaksi viikkoa ja oikea imuote rinnasta oli löytynyt, halusin kokeilla tuttipulloa. Se sujui todella hyvin! Pidin taitoa yllä antamalla hänelle alkuun kerran viikossa yhden maitoaterian pullosta, mutta koska tämän asian kanssa ei koskaan ollut mitään ongelmaa, tapa jäi. Pumppailin hiljakseen maitoa pakkaseen, että sitten kun minulla on jokin meno, maitoa on valmiiksi. 

Pidin myös ihan selvyytenä, että Napukka pääsee varhaisessa vaiheessa kyllä sitten isovanhempiensa hoitoon, yöksikin! Olihan siskoni vauva ollut minun luonani yötä ensimmäisen kerran jo puolivuotiaana ja hyvin sekin meni. Lisäksi hän oli ahkeraan hoidossa molemmilla isovanhemmillaan, ja nyt kun hän on isompi, on hänellä ihanan läheiset välit heihin, samoin kuin minuun. Jostain luin ohjeen, että vauva pärjäisi hoidossa yhtä monta tuntia kuin on vanha kuukausissa. Ajattelin, että se nyt on ihan ylivarovaisuutta! Kyllä Napukka voi ainakin olla paljon pienempänä jo pidempiäkin aikoja, helposti!

Salilla olemme käyneet Miehen kanssa kahdestaan oikeastaan koko tuntemisemme ajan. Kun Mies minun raskaana ollessani pohdiskeli ääneen, milloinhan pääsemme sitten vauvan synnyttyä seuraavan kerran yhdessä salilla, minä ilmoitin reippaana ja varmana, että me palkkaamme tietysti jonkun opiskelijan hoitajaksi ja teemme diilin, että hän hoitaa Napukkaa säännöllisesti vaikka kaksi kertaa viikossa pari tuntia ja sitten siihen erikseen sovittuna meidän muut menomme. Minähän olin itse opiskelijana tehnyt juuri tuollaista hommaa taskurahojen saamiseksi, ja nuorin hoitamani vauva oli 3kk. Ei siinä mitään ongelmaa ollut!

Ja sehän ei ole hoidossa olemista, jos vauva on isänsä kanssa. Toki minä sitten lähden melko varhaisessa vaiheessa vähän tyttöjen kanssa tuulettumaan. Vaikka ihan säännöllisesti, ettei iske mökkihöperyys! Jos ruokailu kerran onnistuu pullosta, niin mikä estäisi muka? Pitääkin hankkia myös sellainen pieni käsikäyttöinen rintapumppu, että saa menossa ollessa tyhjennettyä kivistävät rinnat. Juu, näin me teemme.

Vaan kuinkas sitten kävikään? :D

Napukka täyttää huomenna kahdeksan kuukautta ja hän on ollut kerran hoidossa. Minun vanhempani olivat pari kuukautta sitten täällä meillä iltapäivästä hurjat kolme tuntia, kun me kävimme Miehen kanssa syömässä. Minä olen ollut kerran iltamenoissa aivan holtittomasti melkein yhdeksään asti, kunnes jouduin palaamaan Napukan luo rinnat kivistäen (se pieni pumppu on edelleen hommaamatta ja käsin lypsäminen ei onnistunutkaan sitten yhtään, kun teatterin vessan taa kertyi jonoa ja joku jo koputteli, että mikä siellä kestää!). Taisin juoda yhden lasillisen punaviiniä.

Miksi sitten näin? Kun Napukka kerran juo pullosta ja maitoa on pakkasessa, Mies pärjää hänen kanssaan paremmin kuin hyvin ja Napukka on iloisesti myös isovanhempiensa ja tätinsa kanssa. Myös silloin, kun vanhempia ei näy. Salillekin tekisi ihan koko ajan mieli päästä yhdessä Miehen kanssa, tai treffeille! Samoin univelka on kasvanut jo melko suureksi ja olisi ihanaa saada nukkua yksi yö ilman herätyksiä. Myös Miehen pikkujouluista ja saunailloista olen ollut viime aikoina tosi kateellinen. Miksi emme ole edes yrittäneet järjestää mitään??

Vastaus on minulle itsellenikin vähän mysteeri, mutta en keksi muuta kuin, että minä en vaan halua olla erossa Napukasta. Vaikka hänen kanssaan on joskus vähän koettelevaa, varsinkin öisin (joskin ne ovat menneet viime aikoina itseasiassa jo tosi hyvin!!). Vaikka kadehdin Miehen iltamenoja ja haluaisin hienoon ravintolaan syömään, saunailtaan tai viinibaariin. Vaikka kaipaan kahdenkeskistä aikaa Miehen kanssa ilman, että pitää jännittää, koska Napukka herää. Vaikka luotan täysin, että Napukalla on hyvä isovenhempiensa tai isänsä kanssa ilman minuakin. Minä en vaan halua olla erossa vauvastani. (Okei, ulkopuolisen hoitajan palkkaaminen ei kyllä edes tuntuisi yhtään hyvältä vielä.)

Pienet hetket erossa ovat ok. Ja mieluiten päivällä. Käyn esimerkiksi ihan mieluusti ja sujuvasti vaikka salilla tai kaupassa Napukan ollessa isänsä kanssa. Tai isovanhemmilla ollessamme voin aivan helposti mennä saunaan tai nukkua aamulla vähän pidempään. Tiedän, ettei Napukalla ole mitään hätää, vaikka minä en olisi kuuloetäisyydellä. Jokin siinä on, jos erossaoloa tulee imetysväliä pidempi aika, tai jos en ole paikalla, kun Napukka menee iltaunille. Iltaisin itseasiassa muutenkin olen vähiten mielelläni hänestä erossa, sillä tiedän hänen olevan silloin väsynyt ja herkimmillään. Tai ehkä minä olen itsekin silloin väsynyt ja herkimmilläni! Yöllä en voi varsinkaan kuvitella olevani kaukana hänestä, vaikkei hän syö nykyisn kuin kerran yössä. Pisin nukkumisvälimatka meillä on tosiaan ollut se noin 10 metriä, mikä olohuoneestamme on makuuhuoneeseen. Äitini on ehdottanut monesti siellä yöpyessämme, että hän voisi nukkua Napukan kanssa ja vaikka tuoda hänet sitten yöimetykseen. Ja kertaakaan en ole vakavissani edes harkinnut, että pyytäisin Miestä hoitamaan pullomaidolla yhden yön syötöt ja ja minä saisin nukkua. (No, itseasiassa aika varmana pidän sitä, että vaikka saisin nukkua yhden yön ilman vastuuta Napukasta, en kyllä pystyisi.)

Mies on tässäkin asiassa taas ihan mahtava. Hän ei ole painostanut minua iltamenoihin, vaikkakin säännöllisin väliajoin muistuttaa, että se olisi hänelle hyvin ok. Hän ei ole kiirehtinyt myöskään Napukan hoitoon antamista, ja on kanssani ihan samaa mieltä, että ei tuntuisi hyvältä laittaa häntä vielä yökylään tai palkatulle lastenhoitajalle. Sen sijaan hän patistaa minua säännöllisesti käymään itsekseni pienillä piipahduksillä, kuten siellä salilla tai kaupassa, tai vaikka kampaajalla. Tällä viikolla teimme ensimmäisen kerran niin, että minä menin illalla Napukan imetettyäni salille, sen jälkeen saunaan ja vielä aulabaariin skumpalle (kuntosalimme sijaitsee hotellin tiloissa)! Mies hoiti Napukan iltatoimet ja nukkumaanlaitot. Vaikka kuntosalimme on ihan viereisessä talossa, tuntui tämä minusta tosi jännältä! Kun lähdin, oli melkein itkussa pidättelemistä, vaikka tiesin, että kaikki menee loistavasti.

Mutta ei tämä vielä mitään. Huomiselle illalle olen nimitäin tehnyt pöytävarauksen ravintolaan ystäväni kanssa! Ääk! Minulla on pala kurkussa jo kun vain ajattelenkin sitä! En taaskaan ole kaukana ja jos jotain kummallista sattuisi, pääsisin viidessätoista minuutissa kotiin. Mutta silti! Tiedän sen olevan hyväksi minulle sekä isän ja tyttären suhteelle, vaan silti melkein jo kaduttaa...

No, huominen näyttää, miten tässä käy!

 

Ladataan...

Posti toi meille eilen tällaisen!

Kyllä. Unihulluuteni on mennyt niin pitkälle, että pidin välttämättömänä hankkia meillä tuotteen, josta ennen Napukkaa sanoin varmasti ja napakasti: Tuollaista emme sitten tarvitse! Vauvakamera. Video babymonitor. Itkuhälytin videokuvalla. Mikä sen nimi nyt sitten onkaan. Mies on tässä Napukan unirytmiasiassa onneksi yhtä syvällä, eikä häntä tarvinnut oikeastaan yhtään puhua ympäri. Hän oli heti vertailemassa eri vauvakameroita erittäin suurella pieteetillä ja tekikin lopulta (minun helpotuksekseni) valinnan. Minulle tärkein kriteeri oli, etten halunnut wifissä kiinni olevaa laitetta, (jota siis monitoroitaisiin omasta kännykästä) ettei kukaan sekopää maailmalla pääsisi käsiksi kameraan. Muita kriteereitä olivat hyvä infrapunakamera, verkkovirralla toimiminen (ei paristoruljanssia kiitos!), kokenut valmistaja (vähemmän bugeja ja tietoturvaongelmia) sekä hyvät käyttäjäkokemukset. Päädyimme tutun ja turvallisen tuntuiseen eurooppalaiseen merkkiin: Philips Avent Video Babymonitor.

Meille turhina ominaisuuksina se soittaa muutamaa eri kehtolaulua (Ei tulla kyllä ikinä käytettämään, ensinnäkin kuulostavat järkyiltä ja mitä hyötyä?!), siinä on mikrofoni myös vastaanottimessa, eli vauvalle voisi jutella sen kautta (Ei tulla kyllä ikinä käyttämään, tietenkin vauvan luoksen mennään jos hänen kanssaan halutaan kommunikoida!) sekä siihen voi asettaa hälytyksen huoneen lämpötilan laskusta tai noususta. Se, että lämpötila näkyy, on kyllä oikein kiva lisä, mitä ei olisi osattu toivoa, mutta ainakaan suoralta kädeltä en näe, missä kohden tuota hälytystä tulisi käytettyä. 

Laiteparin muotokieli on meistä sopivan neutraali; ei lelumainen mutta ei myöskään mitään turvakameratyyliä. Molemmat osat ovat hyvin keveitä, joten niiden ottaminen mukaan esim. mummolaan ei tuottane ongelmia. Kameran jalustan saisi propattua kiinnikin, mutta ainakin toistaiseksi emme ole kokeneet tarpeelliseksi. Toki tällöin kameraa päälle ja pois laitettaessa ei ainakaan tulisi heilautettua sitä, eikä suuntaamista tarvitsisi joka kerta tarkistaa uudelleen. 

Käyttöönotto oli todella helppoa: laitteet latautumaan, ja kun monitorin vihreä valo syttyi, sekä kameraan että monitoriin vaan virrat päälle. Laitteet pariutuivat itsestään noin kolmessa sekunnissa ja kuva oli parempi kuin olimme odottaneet. Infrapuna toimi myös todella hyvin ja täysin pimeässä makkarissa näkyi aivan selvä mustavalkoinen kuva Napukan pinniksestä. (Kuvat tässä jutussa ovat huonompia kuin livenä, sillä ruutua kuvatessa laatu heikkenee.)

Mutta mitä meille onkaan paljastunut tässä yhden illan ja päivän aikana: Napukka hengaillee pinniksessään yllättävän paljon hereillä ja ihan hiljaa! Ja nyt ei puhuta mistään viidestä minuutista vaan esimerkiksi tänään toisilla päiväunilla laitoin Napukan sänkyyn noin 12:40. Melko pian huoneesta ei kuulunut enää muuta kuin joku ihan satunnainen ynähdys. Ilman kameraa olisin ehdottomasti tulkinnut Napukan nukahtaneeksi, mutta kuva kertoi muuta: Neiti kikkaili menemään ihan hereillä pitkin pinnistään! Uni-Pupa sai melkoista höykyytystä ja typy kuikki kaula pitkänä pinniksen laitojen yli pimeässä huoneessa. Välillä kuului pientä rapinaa, kun reunasuojaa revittiin alemmas (siinä on tarrakiinnitys). Ja tätä kesti 35 minuuttia! Sitten hän asettui makaamaan ja oli ihan hiljaa paikallaan silmät kiinni 8 minuuttia. Ajattelin, että no nyt se nukahti. Mutta kun kohta katsoin taas näyttöä:

Siellä se räpytteli silmiään ja imeskeli peukaloaan ihan hiljaa ja paikoillaan. Mietin, että nukkuuko tämä lapsi oikeastaan päivisin yhtään! Hetken päästä häntä alkoikin ilmeisesti harmittaa, sillä huoneesta rupesi kuulumaan itkua. Ilman kameraa olisin ehdottomasti tulkinnut tilanteen niin, että tyttö on nukkunut noin 40 minuuttia ja on nyt herännyt! Vaikka hän on maannut silmät kiinni vain 8 minuuttia!! Kuinkakohan monta kertaa näin on käynyt? No, en tietenkään ottanut Napukkaa pois sängystä vaan seurasin hetken itkun kehittymistä ja kun totesin, että hän heittelehtii nyt niin paljon, että tarvitsee vähän apua, kävin pitämässä häntä lempeästi paikoillaan muutaman minuutin ajan. Toin myös hukkaan joutuneen Uni-Pupan hänen käsiinsä. Siihen hän sitten rauhottui. Kun lähdin huoneesta ja katsoin näyttöä, oli hän vielä vähän hereillä; silmät auki ja kädet liikkuivat Pupaa leipoen. Parin minuutin päästä silmät painuivat kiinni ja hän nakkasi Pupan vähän kauemmas. Tämän jälkeen hän nukkui 50 minuuttia.

Kyllä. Olen hyvin tyytyväinen hankintaamme.

Ladataan...

Kun suunnittelimme Japaninmatkaamme, minua jännitti eniten pitkä lento vauvan kanssa. Etsiskelin kovasti netistä muiden kokemuksia ja vinkkejä, ja löysinkin hyödyllisiä. Ajattelin kuitenkin listata vielä omat vinkkini, jotta muut saman aiheen parissa pähkäilevät löytäisivät vielä yhden näkökulman aiheeseen. Silloin kun hermostuttaa, ainakin minä luen tosi mielelläni muiden kokemuksia!

Nämä vinkit tulevat siis kokemuksesta puolivuotiaan kanssa kaukoitään ja takaisin lennettyämme, ja ovat puhtaasti mieleentulojärjestyksessä.

- Jos saatte mitenkään lennon ilman välilaskuja, ottakaa. Japaniin Finnair lentää suoria lentoja, ja olemme tosi tyytyväisiä, että valitsimme sen. Varmasti vaihtolennotkin onnistuvat vauvan kanssa, mutta koska perilläkin joutuu yleensä vielä kikkailemaan, että pääsee lopulliseen kohteeseen ja hotellille (meillä esimerkiksi oli noin tunnin junamatka parilla vaihdolla), on kyllä tosi iso plussa, jos lentoja on vain yksi. 

-Jos vauva painaa alle 11kg ja mahtuu 70cm pitkään lentokoneen vauvakaukaloon, yrittäkää varata sellainen. Tämän kanssa pitää tietysti saada paikat lentokoneen erikseen merkityille vauvapaikoille, jotka ovat koneen aikalailla keskellä. Näissä paikoissa on hyvää muutenkin se, että niissä on paljon jalkatilaa ja vessa on lähellä. Huonoa on se, että vessa on lähellä. :D Koneen humina onneksi aika hyvin peittää kaikki vauvan unta mahdollisesti häiritsevät äänet, mutta kyllä vessaan jonottajat sekä vessan vetoäänet jonkin verran näillä paikoilla saattavat häiritä. Vauvalle kannataa ottaa tuttu uniriepu tai muu vastaava unilelu, harso tai muu liina "lakanaksi" (ainakin pään kohdalle) sekä oma pieni torkkupeitto tai viltti.

-Koettakaa saada vauva nukkumaan lennon aikana mahdollisimman paljon. Kaikki keinot ovat sallittuja! Jos vauva on rintaruokinnalla niin imetystä vaan niin paljon, kuin vauva haluaa, sillä se rauhoittaa häntä, ja tällainen matka on pienelle varmasti vähintäänkin jonkin asteinen stressitekijä. Myös suosittelen tarvittaessa yrittämään imettämällä nukuttamista, jos vauva heräilee (tätä en siis muutoin suosittele). Me pakkasimme mukaan jopa tutin, josta Napukka on jo vieroittunut. Emme tarvinneet sitä, mutta kuten sanottu kaikki keinot sallittuja. Japaniin Finnairilla lennettäessä hyvä homma on myös lennon ajankohta: kone lähtee loppuiltapäivästä, joten vauva saa ensin rauhassa ihmetellä lentokoneessa oloa, ja sitten koittaakin jo yöunien aika. Me olimme myös hivuttaneet Napukan vuorokausirytmiä pikkuisen jo aikaisemmaksi, joten hän nukahti noin tunnin kuluttua noususta ja nukkui sitten lähes koko lennon!

-Jos vauva ei kuitenkaan nuku, älkää stressatko. Siitä ei ainakaan ole kellekään mitään hyötyä. Unirytmi menee pitkänmatkanlennoilla joka tapauksessa sekaisin, sille ei voi mitään. Ensimmäiset päivät kannattaa pyhittää rytmin jälleenrakennustöille, jotta loppulomasta voisi sitten koko perhe nauttia kohtuu tolkuissaan. :D Itse stressasin kauhesti myös sitä, että Napukka itkee ja kukaan muukaan ei saa nukuttua. No, siitä ei kannata olla yhtään huolissaan, sillä lentokone humisee todella hyvänä äänipeittona, joka toimii molempiin suuntiin.

-Japanista Suomeen lennettäessä Finnairin lento osuu päiväsajalle, jolloin vauvojen ei voi olettaa nukkuvan koko lentoa. Valvovaa vauvaa varten suosittelen seuraavia asioita: 1. Mikäli vauva jo liikkuu, antakaa hänen "jaloitella" ennen koneeseen nousua jos mahdollista. Lentokentillä on yleensä jokin leikkinurkkaus, jossa kääntyilijät voi päästää kääntyileään, ryömijät ryömimään ja konttaajaat konttaamaan. Koska koneessa on pakko olla vain sylissä tai kaukalossa. 2. Mikäli vauva syö muutakin kuin maitoa, varatkaa mukaan tuttuja makuja, jotka ovat vauvalle mieleen. Oma roskapussi ja vähän talouspaperia on kiva lisä, tosin lentoemänniltä voi myös pyytää. Koneeseen saa ottaa vauvanruokaa ja korviketta yhden lentomatkan tarpeisiin, mutta vain avaamattomissa pakkauksissa, joten omatekoiset soseet voi tässä kohden nyt unohtaa. Muistakaa myös läpinäkyvät, suljettavat pussit turvatarkastuksen ajaksi! 3. Pakatkaa vauvalle oma puuhapussi, johon valitsette pari vauvan suosikkilelua sekä jotain hänelle uutta. Jos vauva syö maissiraksuja, niitä kannattaa pakata myös mukaan. Viihdykkeitä otetaan esiin yksi kerrallaan ja yhtä viihdykettä käsitellään niin pitkään, kuin se vaan jaksaa kiinnostaa. Vasta sitten uusi. Jos on tarkoitus, että vauva nukahtaa, en suosittele näyttöruutujen valjastamista viihdykekäyttöön, sillä niiden katselu kiihdyttää vauvaa, eikä ainakaan auta unen tulossa. 

-Koettakaa pakata käsimatkatavarat fiksusti. Helpommin sanottu kuin tehty! Meillä oli Miehellä yksi isompi reppu, minulla pieni käsilaukku sekä matkarattaat. Ainakin Finnairin lennoilla vauvalle saa ottaa ruumaan yhden matkatavaran, mutta ei omaa käsimatkatavaraa. Jos siis otatte matkarattaat koneeseen (Suomessa myytävistä, vauvoille soveltuvista matkarattaista Babyzenin Yoyo-rattaat taitavat olla ainoat, jotka mahtuvat), vievät ne yhden aikuisen käsimatkatavarakiintiön. Koetimme siis pakata Miehen reppuun erillisiin kangaskasseihin eri tilanteissa tarvittavat asiat: vauvan puuhapussi, vauvan ruokailuun liittyvät asiat, vaipanvaihtoon liittyvät asiat (muistakaa varavaatteet!) sekä aikuisten omat matkatavarat. Koneeseen noustessa vauva pitää ottaa pois rattaista ja rattaat laittaa kasaan ja pussiin. Tässä kohden meillä kävi menomatkasta sellainen moka, että yhtäkkiä kaikki kädet olivat täynnä rattaissa olleita peittoja, puklaliinoja, päällystakkeja, pipoja ja hanskoja! Lisäksi lentokentältä oli tullut ostettua voileipää, vesipulloa, suklaalevyä sekä vähän viemisiä. Onneksi meillä oli kantoreppu, niin vauvan kantamiseen ei mennyt yhtään käsiä. Kun kuitenkin piti vielä pystyä näyttämään passit ja liputkin! Tähän tilanteeseen osasimme paluuamatkalle varata oman kangaskassin. 

-Jos ette ota koneeseen rattaita, suosittelen lähes ehdottomasti kantoreppua. Ja vaikka ottaisittekin, on kantoreppu silti kätevä olla, mutta ilmankin ehkä pärjäisi. Me emme tarvinneet reppua muuten kuin koneeseen noustessa sekä pois tullessa, mutta niissä kohden se olikin hyvin tarpeen. Jos vauva vaikka itkisi kovasti, voisi reppu olla myös pelastus. Siinä vauva voisi myön nukkua, ellei kaukaloa ole saatavilla tai hän ei yhtään viihtyisi siinä. Jos nyt saisin valita uudelleen, priorisoisin puolivuotiaamme vaunumukavuutta kohteessa ja valitsisin Cybexin Eezy S Twist -rattaat. Ne ovat piirun verran isommat ja pitäisi laittaa ruumaan, mutta niissä Napukka olisi saanut matkustaa kasvot työntäjään päin. Koen, että omista hyvin suojaisita rattaista oli aika iso hyppäys siirtyä keveisiin ja suojattomampiin matkarattaisiin matkustamaan nenä menosuuntaan. Napukka ei reissussa nukkunut päikkäreitä kovin hyvin rattaissa ja vaikutti muutenkin usein niissä stressaantuneemmalta. Onneksi meillä oli kantoreppu! Nyt kun kesällä lähdemme reissuun uudestaan, ja Napukka on jo yli vuoden, tulemme ehdottomasti kuitenkin ottamaan uudelleen Yoyot, niin kätevät ne muutoin olivat. 

-Yleisesti kannattaa suhtautua kaikkeen niin rennosti kuin vain oma luonne sallii. Aikaa kannattaa varata runsaasti joka kohtaan, jolloin kiire ei niin todennäköisesti pääse yllättämään ja kiristämään hermoja. Jos matkaustatte kahden tai useamman aikuisen voimin (mitä muuten myös todellakin suosittelen, mutta ainahan siihen ei voi vaikuttaa!), pitäkää myös toisistanne huolta: koettakaa pitää rauhallinen sävy kommunikoinnissa, tarpeen tullen yksi rauhoittelee jos toinen meinaa hermostua. Muistakaa myös oma verensokeri ja nesteytys! Matkakumppania voi kehua hyvin sujuneista siirtymistä ja yhdessä voi fiilistellä, että hyvin menee, ei hätää. Vauvan kanssa matkustavia paapotaan aika hyvin, joten kaikissa ongelmatilanteissa kannattaa rohkeasti kysyä henkilökunnalta apua tai neuvoja. Vauva aistii läheistensä mielialat ja on itsekin rauhallisempi, jos häntä hoitavat aikuiset ovat!

Kaiken kaikkiaan vauvan kanssa lentäminen oli paljon helpompaa, kuin olin uskaltanut toivoa!

Pages