Rintaraivarit
En voi taaskaan kuin vain iloita siitä, että olen tullut lukeneeksi blogeja. Etenkin äitiysblogeja. Jälleen kerran olisin muutoin ollut ihan hädissäni! Tällä kertaa kiitän mielessäni kaikkia niitä bloggaajia, jotka ovat kirjoittaneet ilmiöstä nimeltä rintaraivarit. En muista törmänneeni siihen missään neuvolan tilaisuudessa tai muuten ystävieni vauva-arkea seuranneena (toki minua varmasti olisi sekä neuvolan että ystävien taholta rauhoiteltu, jos olisin asiaa heille ihmetellyt).
Napukka on ihan muutaman päivän päästä neljä kuukautta, ja hän raivoaa rinnalla. Oi kyllä. Ennen niin seesteiset äiti—vauva-hetket imetyksen parissa ovat päiväsaikaan meillä nykyään hyvin harvinaisia. Iltaisin, aamuisin ja yösyötöllä Napukka edelleen on enimmäkseen rauhallinen rinnalla, mutta päivisin ei voi koskaan tietää, mitä imetyksestä tulee. Vai tuleeko mitään. Parhaimpia ovat hetket kun kahvilassa tai ravintoalssa hieman turhan keskeisellä paikalla tulee äidin mielestä imetysaika. Vauva on vähän kärttyinen, äidin tissiä pakottaa tai edellisestä imetyksestä on kulunut jo hyvä tovi. Äiti pälyilee valmiiksi hermostuneena ympärilleen, ei, en pääse nyt mihinkään suojaisampaan paikkaan, ja yrittää ehkä vielä isän kanssa asemoitua muuhun asiakaskuntaan nähden paremmin. Niks imetysliivin luukku auki, paidan alla rinta paljaaksi ja vauva syliin. Paidan hamuilua ylemmäs ja yritys kellistää vauva näköesteeksi mahdollismman pian. Rinnan paljastaminen ja vauvan pään ohjaaminen sitä kohti. Sitten: WÄÄÄ! ja hurjaa pynkäämistä ja huitomista, selän kaarelle vääntämistä ja jaloilla potkimista. (Vauvalta siis.) Vauva onnistuu tässä kohden yleensä myös yllättämään pituudellaan, joten vaikkei uskonut, että vauvan jalat ylettyisivät mihinkään, hän saa jostain potkittua vauhtia niin, että pää toisella laidalla kolisee johonkin. Äiti tasapainoilee nännin piilottelun ja vauvalle tilan antamisen välillä samalla kun koettaa pitää huitovaa ja potkivaa pötkylää paikallaan. Saa omalla ylävartalon liikkeellään rinnan hetkeksi paikoilleen vauvan suuhun. Vauva saattaa hetken näyttää siltä, että alkaisi imeä, mutta hermostuu ja heittää päätään taakse huudon jatkuessa. Äiti tietää, että usein vauva kuitenkin asettuu lopulta imemään, joten hän ei luovuta heti, ohjaa rinnan uudestaan vauvan suuhun saaden raivohuudot kuulostamaan siltä, kuin vauvaa tukehdutettaisiin. Naapuripöydän asiakkaat vilkuilevat showta viimeistään tässä vaiheessa. Mitä tuo äiti rääkkää vauvaansa tuolla?? Vauva saa herumisen todennäköisesti tässä kohden myös käyntiin, jolloin maitoa on joka puolella. Äiti hamuilee pukluliinaa ja koettaa hymyillä ja jutella rakastavasti vauvalleen. Tätä jatkuu jonkin aikaa kunnes a) äiti luovuttaa b) vauva alkaa imeä. Koska molemmat vaihtoehdot ovat ihan mahdollisia, täytyy kuvio aina katsoa vähän alkuaan pidemmälle.
Imetyksen tuken sivuilla kerrotaan, että rinnalla raivoaminen liittyy tässä kohden vauvan kehitustä usein siihen, että imeminen muuttu refleksistä tahdonalaiseksi, ja vauva on uuden taitonsa kanssa vähän hämillään. Muita syitä voi olla herumisen hitaus tai liika nopeus, tai yksinkertaisesti se, että vauva kasvaa ja jaksaa imeä enemmän kerralla, eikä ole siis vielä nälkäinen kun äiti luulee. Lisäksi vauva alkaa havainnoida ympäristöään tarkemmin, mikä haittaa imemiseen keskittymistä. Tätäkin näkee Napukalla ihan selvästi! Näillä sivuilla tuli kuitenkin surffailtua vasta kun olin jo tunnistanut aiemmin lukemieni blogitekstien perusteella Napukan uudet tuulet ihan normaaliksi kehitysvaiheeksi. Ilman ennakkotietoani rintaraivareista olisin kyllä ehtinyt olla tosi huolissani! Moni äiti saattaakin tässä kohden luulla, että oma maito ei riitä, ja alkaa suotta tarjota vauvalle korviketta. Koska vauva kyllä saattaa hyvinkin vetäistä pullosta helpot maidot hulinoituaan ensin rinnalla, menee monen imetys tätä tietä jatkettaessa pilalle.
Onneksi minun ei siis tarvinnut ruveta sekoilemaan korvikkeiden ja pullojen kanssa vaan Napukka kasvaa hienosti täysimetyksessä! Ja päivän päätteeksi saamme edelleen yleensä vähintään yhden pitkän ja rauhallisen imetyksen, josta sekä minä että Napukka voimme nauttia. <3
