Vauva harrastaa #1

Meillä alkoi tänään koko perheen yhteinen harrastus. Kävimme ihka ensimmäistä kertaa Napukan kanssa uimassa! Vauvauinti on ehkä tuttavapiirini  suosituin vauvaharrastus, ja melkein kaikki myös tuntuvat pitävän siitä kovasti. Siskon Taaperon kanssa olen joskus hänen vauva-aikoinaan ollut vauvauinnissa, ja se oli kyllä minustakin hauskaa. Meitä varoiteltiin, että ensimmäinen kerta kaikkine uusine elementteineen voi olla vauvalle pelottavaa, mutta Napukka oli heti ihan kotonaan! <3

Meillä oli katastrofin ainekset kyllä huolella kasassa. Mies on ihan muutama päivä sitten palannut työmatkalta  Kaliforniasta ja kärsii vielä jet lagista. Myös minä valvoin viime yönä poikkeuksellisen paljon Napukan hulinoidessa. Uintimme oli kello 10 ja ohjeistus oli, että vauvat tulisi ruokkia 1-1,5 tuntia ennen altaaseen menoa, jotta vältytään kakka- ja pukluvahingoilta. Aamutoimille noustuamme klo 8 Napukka ei kuitenkaan ollut vielä syömäpäällä, ja yhdeksältä meidän piti lähteä, jotta olisimme ensimmäisellä kerralla varmasti ajoissa. Saimme Napukan imufiiliksiä odotellessame pienen kiireenkin aikaiseksi, ja kaikkien uima-asujen ja pyyhkeiden pakkaaminen oikeisiin pukuhuoneisiin tuleviin laukkuihinkin aiheutti säätöä. Olimme edellisenä iltana käyneet tarkan suunnitelman läpi, miten selviämme pukuhuoneessa yksin vauvan kanssa, jota ei voi vielä laskea mihinkään istumaan. Turvakaukalon olisi voinut ottaa mukaan, mutta koska emme liiku autolla, olisi se ollut meistä vähän liiottelua. Suunnitelmamme oli, että Mies ja Napukka suuntaavat tavartoineen miesten pukuhuoneisiin vaihtamaan Napukalle uima-asun. Vauvoja ei kastella ennen altaaseen menoa, ettei heille tule odotellessa kylmä. Sillä aikaa minä peseytyisin ja vaihtaisin uikkareihin omalla puolellani. Sitten meillä olisi treffit altaalla, jonne Mies saapuu itse vain kengät ja sukat riisuneena ja Napukka uikkarissaan pyyhkeeseen käärittynä. Sen jälkeen hän kävisi itse pesulla ja vaihtamassa uikkarit. Jotenkin meidän hitaalla käyvät aivomme onnistuivat saamaan suunnitelmasta kauhean monimutkaisen kuuloisen, ja olimmekin varmoja, että jossain vaiheessa joku ilmestyy vahingossa allasosastolle nakuna tai vähintään jonkun vaateet tai uikkarit tai pyyhe on väärässä pukuhuoneessa. Suunnitelmaan kuului myös, että Napukka ottaisi aamupäivätorkut matkalla uimapaikalle, mutta häntä alkoikin väsyttää vasta kun saavuimme perille. Lähdimme siis toteuttamaan suunnitelmaa nälkäinen ja väsynyt vauva kainalossa! 😀

Onneksi aamun ryhmä oli tosi pieni ja uima-allaskin melko pienessä tilassa, jolloin outoja kaikuja ei tullut niin paljon, kuin tavallisissa uimahalleissa. Tämä oli niin sanottu vanhusten terapia-allas, jonne laskeuduttiin hallitusti portaita, ei tikapuita pitkin. Vaihdot, riisumiset ja pukemiset menivät hyvin (tosin Mies myöhästyi alusta ihan pari minuuttia, eli juuri sen hetken kun Napukka meni ensimmäisen kerran altaaseen!). Napukka oli vedessä heti hyvin luontevasti ja pelkäämättä! Koska olimme ensikertalaisia, meitä ohjeistettiin ihan rauhassa seurailemaan tuntia ja tekemään sen, mikä tuntuisi luontevalta. En esimerkiksi nostanut Napukkaa kelluvan lautan päälle, vaan katselimme sivusta kun muut vauvat (kaikki selvästi isompia) olivat siinä vanhempiensa pyöritettvänä. Ohjaaja näytti meille muutamia perusotteita, minä puhaltelin vähän kuplia veteen ja annoimme Napukan tavoitella kelluvia vesileluja. 20 minuuttia kului nopeasti eikä Napukka kertaakaan meinannut itkeä tai muutenkaan protestoida! (Tunti kestää normaalisti 30 minuuttia, mutta ensikertalaisille 20 minuuttia oli suositus.) Melko hämmästyksissään hän tietysti oli, etenkin selällään kellumisesta, vaikka olimme sitä kyllä tehneet kotona ammeessakin. Kuplien puhaltelulle hän vähän nauroikin ja leluja kurotteli kiinnostuneena. Päätimme kuitenkin, että parempi lähteä, kun vauva on vielä tyytyväinen ja suuntasimme Napukan kanssa naisten puolelle suihkuun ja imetykseen. Mies kävi tällä välin suihkussa ja pukemassa ja palasi sitten altaille vastaanottamaan pukemista vaille valmiin vauvelin. Koska suihkutiloissa oli hyvin väljää, päätin imettää ihan siinä suihkussa, ettei meille tulisi kylmä. Keikan ainoa hasardi meinasi käydä, kun lähdin palauttamaan Napukkaa isälleen, ja minulla oli päällä vain bikinien alaosa! 😀 Lopuksi sain itse peseytyä kunnolla ja kotimatkalla, kuten arvata saattaa, uimasankari nukahti vaunuihinsa.

Ennen Miehen siirtymistä töihin kävimme vielä yhdessä sushi-lounaallakin! Kaiken kaikkiaan keikka oli mitä mainioin. Puhuimme jo ihan innoissamme, että joo näin tehdään jatkossakin, tullaan tänne lounalle, mutta sitten muistimme, että tämä ei ollut meidän vakkariaikamme, vaan olimme korvaamassa Miehen työmatkan takia väliin jäänyttä kertaa. Normaali aikamme on sunnuntaisin iltapäivällä. Myös paikka vaihtuu syyskuun alussa, kun uinnit kävelymatkan päässä olevalla liikuntahallilla alkavat. Toivottavasti sielläkin terapia-allas on yhtä mukavan rauhallisessa paikassa, eikä esim. ison uimahallin tiloissa.

Jännä nähdä, miten harrastuksemme tästä eteneee! Alku oli ainakin aivan loistava!