Vauva nukkuu —5kk tilanne
Edellisen kerran raportoin Napukan unirytmeistä kun hän oli 10-viikkoinen. Nyt on aika tehdä taas katsaus uniasioihin, onhan neiti jo 5 kuukautta!
Mitään valtavan suuria muutoksia ei ole tullut, mutta jotain kuitenkin. Napukan päivärytmi on esimerkiksi muuttunut aikaisemmaksi, eli hän menee yöunille jo klo 19:30-21 ja ylös sängystä hän haluaa aamulla patistaa minut klo 7-9. Minulle kävisi huomattavasti paremmin myöhäisempi rytmi, sillä emme ole kuitenkaan saaneet juuri aikaistettua omaa rytmiämme, eli öistä on tullut lyhyempiä. Päiväunia hän nukkuu edelleen verrattaen lyhyissä, noin puolen tunnin pätkissä. Jos ei lasketa mukaan aamuyön jatkouniaikaa, jolle saan usein hänet rauhoiteltua kainalooni siinä kuuden jälkeen, päikkäreitä kertyy nykyisellään keskimäärin kolmet. Ennen yöunia on tyypillisesti pisin valvomisjakso. Teen totuttuun tapaan täsmäimetyksen, kun menen itse nukkumaan, eli siinä puolen yön kieppeillä. Uutena ilmiönä ovat tulleet klo 2-3 heräilyt, aamuyön imut vedetään edelleen siinä viiden, kuuden paikkeilla. Olemme yöheräilyjen kohdalla koettaneet ensin rauhoittaa antamalla tuttia, tassuttelemalla, nostamalla vähän syliin tai vaihtamalla vaipan. Jos tämä ei toimi tai jos Napukka herää vartin päästä uudestaan, annan maitoa. Hän on kuitenkin vielä aika pieni <3
Nyt uutena systeeminä meillä on Miehen kanssa työnjako, jossa hän hoitaa nuo rauhoittelut siihen asti, kunnes otan Napukan ensimmäiseen imetykseen, eli noin klo 3:30-5:30 Minä vastaan sitten loppuyöstä ja aamusta. Protestoin tätä järjestelyä vastaan aluksi, sillä Miehen pitää kuitenkin aamulla nousta töihin ja kyetä jonkinlaiseen aivotoimintaan siellä työpaikallakin. Minä sen sijaan voisin vaikka zompata kotona koko päivän vailla yhtään järkevää ajatusta ja ottaa niin monet päikkärit, kuin Napukkakin. Mies kuitenkin vakuuttaa, että hän ei ole sen väsyneempi aamulla, kuin normaalistikaan. Hän saa minua nopeammin unen päästä kiinni uudelleen, eikä niitä herätyksiä nyt ennen imetystä niin kauhean montaa tule. Loppuyön hän nukkuu sikeästi, vaikka me Napukan kanssa puuhaisimme mitä. (Okei, jos Napukka kovasti itkee, niin kyllä Mies siihen sentään herää oman vuoronsa ulkopuolellakin.) Romantikkoina ja läheisyydenkipeinä emme nimittäin suostu nukkumaan eri huoneissa, vuoron vaihto tarkoittaa vaan puolen vaihtoa sängyssä. Minä sitten olenkin hereillä suurimman osan yöstä, siltä se ainakin välillä tuntuu. Herään nimittäin jokaiseen pinniksestä kuuluvaan ähkäisyyn, myös oman vuoroni ulkopuolella. Korvatulppia olen kokeillut, mutta en jotenkaan osaa nukkua niiden kanssa. Lisäksi ne löytyvät ensimmäisellä heräämisellä aina tyynyltä. Tämä on tosi harmi, sillä nyt voimistuvana ilmiönä on, etten meinaa saada herättyäni enää unta. Joku voisi ajatella, että kun minä kerran kumminkin olen hereillä, niin ihan suotta Mieskin on, mutta voin kyllä sanoa, että mikään ei tunnu tällä hetkellä paremmalta luksukselta kuin se, ettei tarvitse nousta joka kerta, kun Napukka vaatii huomiota. Ettei tarvitse olla se, joka päättää, milloin otetaan syliin, milloin tassutellaan, milloin vain odotellaan, josko känina itsestään laantuisi. Ei tarvitse ajatella!
Toisena uutena, ei niin hauskana ilmiönä on, ettei Napukka yöimetyksen tai -vaipanvaihdon jälkeen jatka välttämättä yhtä saumattomasti uniaan kuin ennen. Hän saattaa nykyään öisin myös ihan itkeä, mitä ei pienempänä juurikaan tapahtunut. Edelleenkään kyse ei ole mistään ”perseensä pohjasta” huutamisesta, mutta toiminta on kuitenkin selvästi itkua, eikä pelkkää puoliunista, hiljaista wäninää. Kun hänet laskee takaisin sänkyynsä imetyksen tai vaipanvaihdon jälkeen, hän saattaa myös kertoa pitkään vauvajuttuja! Tämä on tietysti sata kertaa parempi, kuin itku tai kitinä, mutta tekee yhtä lailla omasta nukkumisesta mahdotonta. Olemmekin yhdessä Miehen kanssa monena yönä pidätelleet naurua ja tyrskähdelleet hiljaa, kun Napukka niin tosissaan selittää jotakin pinniksestään <3 Tämä juttelu ja kujerrus vaimenee sitten yleensä hissukseen ja muuttuu unituhinaksi. Tätä on maailman suloisinta kuunnella, vaikka kuinka väsyttäisi!
Sekä päiväunille että yöunille meno sujuu edelleen onneksi hyvin. Emme yritä kohdistaa unia mihinkään tarkkaan kellonlyömään, vaan pyrimme laittamaan Napukan nukkumaan, kun hän osoittaa väsymyksen merkkejä. Sänkyyn laittamista ennen meillä on tapana vähän pitää häntä sylissä tai kanniskella, kunnes tulee muutama mojova haukotus. Sitten hänet lasketaan pinnasänkyynsä ja laitetaan vetoketjulliseen unipussiin, joka tomii päiväsaikaan myös kapalona. Tuttia annamme, jos hän alkaa itkeä. Kun menemme itse nukkumaan, otamme Napukan kädet pussista esiin avaamalla nepparit hihansuilta. Tämä siksi, että nukkuessamme emme teoriassa voi valvoa hänen untaan kyllin tarkkaan, ja hän saattaisi kääntyä mahalleen ja joutua pinteeseen kädet pussin sisällä. Todellisuudessa olen kyllä varma, että heräisin tuohon, kyllähän Napukka myös varmasti pitäisi meteliä jos ajautuisi vatsalleen. (Näin hän tekee myös silloin, kun kädet ovat ulkona pussista.) En kuitenkaan pysty laittamaan häntä yöunille kapaloon, kun tuotteessa erikseen kiellettiin se kääntymään oppineilta vauvoilta. Öisin härveltävät kädet ovatkin sitten vähän hankalat, Napukka saattaa huitoa itsensä hereille ja nukahtaminenkin on vaikeampaa, kun kädet heiluvat ja ottavat aina tutin pois suusta. Ja sitten taas harmittaa. Tässä kohden käytämme sitten omia käsiä väliaikaisena kapalona, että Napukka saisi lupsutettua itsensä tutin avulla rauhalliseksi ja pystyisi sitten nukahtamaan ilman nukutustemppuja.
Vaunukoppaansa hän nukahtaa päivisin myös hyvin, mikäli olen jossain asioilla tai kävelyllä. Koppa on sen verran ahdas, että kapalointia ei tarvita, hän ei mahdu pyörimaan ja hyörimään siellä. Nukuttaisin häntä päikkäreille vaunuihin kotona ollessammekin, mutta parvekkeellemme paistaa suoraa aurinko. Ehkä nyt kun ilmat oikeasti viilenevät, Napukasta tulee enemmänkin parvekenukkuja. Sanotaan nimittäin, että vauvat nukkuvat ulkona pidempiä unia, ja joskus päikkärit jäävät nykyisellään jopa alle puolituntisiksi.
Jännä nähdä, mitä muutaman viikon päästä alkava säännöllinen kiinteiden syöminen tekee öillemme. Tarkoituksena olisi yrittää vierottaa Napukka yöimetyksistä heti, kun olemme saaneet ruokailut rullaamaan sujuvasti ja päiviin on tullut selkeä rytmi. Tällä hetkellä tuntuu aika usomatomalta edes ajatuksen tasolla, että voisi nukkua ehkä kokonaisen yön joskus vielä! :D