Japaniin!
En voi käsittää, ensi sunnuntaina meidän on tarkoitus nousta Miehen ja Napukan kanssa koneeseen, joka vie meidän kauas, kauas Japaniin! ÄÄK! Olen samaan aikaan tosi innoissani sekä järkyttynyt; nytkö se matka oikeasti jo on?? Eihän me olla valmistauduttu siihen vielä mitenkään! Mitä ihmettä tulee vauvan kanssa monen aikavyöhykkeen yli lentämisestä, matkatavaroiden kanssa siirtyilystä, ruokailuista ja nukkumisista?? Itkeekö se reppana koko ajan? Pelottaako sitä lentokoneessa? Millainen se vauvakaukalo oikein on, mikä meillä on lennolle varattuna? Saanko imetettyä lentokoneen penkissä kaikkien ihmisten keskellä? Entä jos tulee megakakka? Millaisia ihmisiä saamme viereemme? Kuinka monta kertaa minä tulen itkemään, ennen kuin pääsemme turvaan hotellille?
Huh. Kevyttä paniikkia siis ilmassa ihan siitä kohteeseen pääsemisestä. En osaa jotenkaan ollenkaa vielä edes ajatella, millaista siellä perillä sitten on. Olen liian jännittynyt matkan ensimmäisestä osasta. 😀 Tietysti minulla on nyt päällä joku pikku flunssakin, ja Miehen nuorempi poika on meillä tämän viikon TET-harjoittelunsa takia, joten emme oikein saa valmistauduttua reissuun. Mies on onneksi todella kokenut japaninmatkaaja ja meistä muutenkin se, kummalla on enemmän viiliä pytyssä. Hän koettaa parhaansa mukaan rauhoitella minua. Hän on asunutkin Japanissa, myös poikien ollessa pieniä, joten hän kyllä tietää, että siellä pärjää vauvan kanssa. Lisäksi on tietenkin suuri helpotus, että toinen tuntee maata ja kulttuuria, kieltäkin jonkin verran. Jos olisin lähdössä toisen ensikertalaisen kanssa, tilanne olisi tietysti vielä stressaavampi. Nyt voin koittaa aina muistaessani huokaista, Mies tietää mitä tekee ja pitää meistä huolen.
Ja kyllähän me nyt jotain olemme jo tehneetkin. Esimerkiksi hankkineet Napukalle passin! 😀 Se olisikin on ollut näppärää huomata tässä viimehetkellä. Lisäksi omat passimme ovat (KAI?! Pitkääkin käydä tarkistamassa — huh olivat!) voimassa. Olemme myös vuokranneet Napukalle Kinspiringistä matkarattaat. Se on sivusto, jolla yksityishenkilöt vuokraavat omia matkarattaitaan, kantovälineitään ja muuta vastaavaa. Päädyimme Babyzen Yoyo -rattaisiin, jotka ovat pienimmät matkarattaat, joissa selkänojan saa lähes vaakatasoon. Minua hirvittää vähän se, että Napukka joutuu olemaan niissä naama menosuuntaan, ilman jalkapeittoja ja turvakaaria! Kovin suojattomana suuressa maailmassa. No, otamme toki kantorepun myös, siinä on turvallista olla.
Lisäksi olen pessyt pyykkiä, en nyt kovin paljoa mutta jonkin verran. Tänään kävimme etsimässä Miehen japanilaisille tutuille tuliaisia. Ja olemme koettaneet kääntää vähän kelloja! Olemme menneet nukkumaan jo jopa ennen kymmentä, mikä on meille todella aikaisin. Mies on ollut töissä jo kuuden aikaan. Koska minä en ole tuntenut itseäni ihan täysikuntoiseksi, olemme me Napukan kanssa kyllä koisineet sinne kahdeksaan. Tosi paljon jännittää, miten Napukka selviää kuuden tunnin aikaerosta.. Toisaalta, muistan kuulleeni, että vauvat nimenomaan sopeutuvat helpoiten aikaeroon. Toivon todella, että se pitää paikkansa! 🙂
Olemme reissussa kaksi viikkoa, kahdessa eri paikassa, molemmat Tokion lähettyvillä. En oikeasti tiedä yhtään mitä odottaa. Mahtavaa! 😀