Napukan 10kk-rytmi
Vauvojen rytmi tuntuu olevan koko ajan muutoksessa; kun olet yhten rytmiin saanut totuttauduttua ja todettua sen hyväksi, alkaa jo muutos kohti seuraavaa! Eniten tuntuu, että ollaan nimenomaan rytmien välissä, kuten mekin täällä juuri parhaillaan, eli siirtymässä kolmista päiväunista kaksiin. Napukka on nukkunut kolmia päikkäreitä jo tosi pitkään, mutta ensin siinä pyörivät ne neljännet vielä kuvioissa satunnaisesti, nyt jo varmaan pari kuukautta ollaan puhuttu, että jooo Napukka on tässä just siirtymässä kaksiin päikkäreihin. Eilen oli taas kolmet, tänään kahdet.
Ja tähän väliin haluan sanoa, että tällä kertaa olen saanut pidettyä coolini paaaljon paremmin kuin aiemmin. En esimerkiksi ole pitkään aikaan itkenyt, kun Napukka herää ”liian aikaisin” tai ei suostu nukahtamaan ”oikeaan aikaan”! 😀 Olen ehkä saattanut siis oppia jo jotain äitinä olemisesta. Mieskin (kolmen lapsen isä) sanoo aina, että vanhemmat voivat suunnitella niin paljon kuin haluavat, ja sitten vauva sanelee, miten hommat menevät. Tämä on tavallaan lohdullinen ajatus; minun ei tarvitse stressata niin kauheasti, kun lopulta asiat kuitenkin menevät omalla painollaan. Tämä ei tietenkään tarkoita, ettenkö voisi koettaa ohjailla asioita vähän oikeisiin suuntiinsa.
Esimerkiksi nyt nämä päikkärit. Napukka ei ole enää mikään pikkuvauva, joka vaan nukahtaa, kun on sen aika, ihan sama missä ollaan. Hänet täytyy aikuisen päätöksestä laittaa nukkumaan, ja joskus sopivan kohdan tunnistaminen voi olla hankalaa. Hänellä on tietysti eri asteisia väsymyksestä kertovia merkkejä, joita tunnistamme jo aika hyvin, mutta tällaisen merkin bongaaminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että Napukka olisi aikeissa nukahtaa, vaikka hänet veisi sänkyyn. Haluaisimme myös välttää turhaa sängyssä oloa ja ylipitkiä nukahtamisyrityksiä, jotta sänky ei assosioituisi hengailupaikaksi tai varsinkaan mitenkään kurjaksi paikaksi. Liian myöhään ei ole tietystikään myöskään hyvä, silloin vauva voi olla jo yliväsynyt ja nukahtaminen kauheaa taistelua. Päikkäreiden lukumäärän muutosvaiheessa myös on se haaste, että kun vauvaa on laittamassa vaikka tokille unille, ei tiedä, ovatko ne unet 2/2 vai 2/3. Tämä taas olisi oikein mukava tietää, jotta voisi tarvittaessa joko vähän kiirehtiä unille menoa, tai viivyttää. Olemme olleet tässä useampina päivinä tilanteessa, jossa Napukka on herännyt tokilta päikkäreiltä yhden maissa, mutta ei ole suostunut nukahtamaan enää kolmansille! Sillon hänet täytyy laittaa yöunille ihan älyttömän aikaisin, ja silti valvomisjaksosta tulee tosi pitkä. Pelkään myös, että tällaisten päivien toistuessa hänen sisäinen kellonsa kääntyy aikaisemmaksi, ja kohta täällä herätään taas viideltä aamulla!
Mutta kuten sanoin, olen onnistunut suhtautumaan tähän epävarmuuteen mielestäni aika hyvin. Kaikenlainen menojen aikatauluttaminen on tietysti melko mahdotonta, mutta näillä mennään! 🙂 Olen silti ihan superkiitollinen siitä, että jos meillä valvotaan öisin, ei se kyllä johdu Napukasta. Hän posottaa sen noin 12 tuntia, yleensä ongelmitta.
Tällä hetkellä meidän vaihtelevainen päivärytmimme näyttää kutakuinkin tältä:
Herätys jossain 6:00 ja 8:00 välillä. Kuudelta saattaa joskus onnistua sellainen, että käyn vähäeleisesti laskemassa Napukan vaan uudelleen makuulle sänkyynsä ja lähden pois huoneesta. Esim tänä aamuna saimme tällä kikalla vielä tunnin unta koko porukka!
Aamutoimet sijoittuvat johonkin 6:15 ja 9:00 väliin. Ne sisältävät ensin vaipanvaihdon ja hammaspesun, jos minä olen ohjissa myös tukan harjauksen. (Yleensä nousemme molemmat samaan aikaan, mutta aina välillä teemme niin, että minä saan jäädä imetykseen asti vielä punkan pohjalle, ah!) Napukka hengailee vaipanvaihtopisteellään usein sen aikaa, kun jompi kumpi vanhemmista harjaa omat hampaansa. Toinen saa käydä itsekseen vessassa (jotain, mitä en ollut muuten osannut aavistaa pitäväni luksuksena) ja laittaa sitten aamupuuron tulille. Sitten syömme yhdessä aamupalan ja tämän jälkeen on imetys.
Aamupäivän leikimme Napukan kanssa sisällä, usein hän hengailee leppoisasti vielä yöppärissään ennen ekoja päikkäreitä. Mies siirtyy tässä vaiheessa joko toimistolle hommiin tai kotityöpisteelleen olohuoneeseen. Itse en saisi kyllä keskityttyä millään töihin, kun me pyörimme Napukan kanssa jaloissa, mutta Mies on rautainen keskittyjä! Minä tykkään ihan hirmuisesti hänen etäpäivistään, sillä silloin voin kuitenkin välillä heittää jonkun kommentin tai kysymyksen. Samoin Mies pysyy kärryillä siitä, millaisia juttuja me Napukan kanssa teemme ja on paikalla todistamassa, kun jonkin uusi taito otetaan haltuun.
Ensimmäisille päiväunille Napukka menee usein jo melko aikaisin, tyypillisesti noin parin tunnin päästä heräämisestä, eli joskus välillä 8:00-10:00. Nämä unet kestävät edelleen ehkä yleisimmin sen puoli tuntia, mutta joskus tähdet ovat kohdallaan ja Napukka saa jatkettua uniaan vielä toisen puolituntisen.
Riippuen unien ajankohdasta, joko melko pian tai hyvin pian niiden jälkeen seuraa lounas. Mikäli olemme syöneet aamiaista jo ennen seitsemää, alkaa kymmeneltä olla jo nälkä. Joskus saatamme ottaa jonkin pienen aamuvälipalan, mutta koetamme pitkittää lounasta vähintään 10:30 asti, ettei rytmi liikaa aikaistuisi. Lounaan jälkeen on imetys.
Lounaan jälkeen on sopiva hetki lähteä käymään jossain. Oli se sitten kauppaan tai muuten asioille, vaunulenkille, kahville, ystävää tapaamaan tai johonkin vauvaharrastukseen/-tapahtumaan. Napukka ei vielä varsinaisesti leiki ulkona, kun ei osaa kävellä ja puistot ja pihat ovat niin lumisia. Hän kuitenkin seurailee hyvin kiinnostuneena rattaistaan, missä menemme, ja kommunikoi kanssani. Välillä toki olemme myös molemmat vaan vajonneina omiin ajatuksiimme.
Jos aamu on ollut hyvin aikainen, alkaa Napukka osoittaa väsymyksen merkkejä jossain puolen päivän kieppeillä. Jos tähän kohtaan tulee unet, ne ovat lähes poikkeuksetta vain puoli tuntia. Jos edellisenä päivänä olen taas turhautuneena kolmansien päiväunien epäonnistuttua vannonut, että huomenna kyllä suosiolla vain kahden päikkärit!, niin koetan pitää Napukkaa hereillä vielä yli välipalan, joka on aika tyypillisesti 13.30 ollut nyt viime päivinä. (Välipalan jälkeen taas imetys.) Mikäli unia tulee vaan kahdet, on mahdollista, että Napukka saa taas puolen tunnin havahtumisen jälkeen vielä jatkettua uinailua. Tällöin hän herää siinä kolmen aikoihin.
Mikäli keskipäivällä on tarvittu unet, yritetään kolmansia vielä kovasti siinä neljän tienoilla tai vähän ennen. Tämä on tosi hankala ajoittaa, kun Napukka selvästi on väsynyt, mutta ei mene helposti kuitenkaan nukkumaan. Olen monesti nyt joutunut luovuttamaan näiden unien kohdalla, tai hakemaan hänet vähäksi aikaa pois ja sitten ehkä yrittämään vielä uudelleen, mikäli kello ei ole liian paljon. Meillä on ”sääntö” että 17:00 jälkeen ei enää nukuta päikkäreitä, eli siis jos Napukka pyörii sängyssä vielä 16:45 otan hänet suosiolla pois. Kerran nimittäin en antanut periksi ja sain hänet nukahtamaan vasta vähän ennen viittä sillä seurauksella, että Napukka kuvitteli jo menneensä yöunille! Sitten olikin kiva ilta kun olin käynyt hakemassa vauvan kesken unien…! En nimittäin halunnut ottaa sitä riskiä, että hän herää vaikka klo 22 virkeänä iltapalalle tai 4:30 aamupalalle…
Päivällinen + imetys on yleensä jossain 16:00-17:00. Tätäkin vähän ajoitan sen mukaan, onko tulossa aikainen nukkumaanmeno vai normaalimpi. Siis jotta ehdittäisiin syömään vielä iltapuuro ennen unia. Puuro maistuu jo yllättävän pian päivällisen jälkeen, jo noin puolentoista tunnin päästä. Päivän viimeisen imetyksen jälkeen pyritään pitämään jonkin verran väliä nukkumaanmenon kanssa, jotta imetys ja nukahtaminen eivät assosioituisi toisiinsa. Illan viimeiset touhut ovat usein isin kanssa leikkimistä. Jos Miehellä on paljon töitä, hän pyrkii pitämään aina taukoa Napukan iltapuuhien ajan, ja jatkaa vaikka tarvittaessa vielä sen jälkeen. Jos päiväunia on ollut vain kahdet, on Napukka yöunilla yleenstä jo kuuden aikaan. Jos hän on malttanut nukkua kolmet unet, nukahtaa hän noin seitsemän aikaan.
Napukka nukkuu omassa huoneessan, kaikki unet niin pimeässä kuin mahdollista, white noise -kohina äänimattona, unipussissa ja oma Uni-Pupa kainalossa tai naaman päällä. Hänet viedään huoneeseen sylissä hyräillen hiljaa, pimennetään huone ja käynnistetään kohina. Sitten hänet lasketaan pinnasänkyyn ja ”peitellään” pussiin. Ja sinne hän jää. Joko pyörimään, konttailemaan ja nakkelemaan Pupaa pinnojen välistä, tai sitten makaaman rauhassa Pupaa mutjuutaen. Me vakoilemme vauvakameran välityksellä ja ihastelemme. Joskus käymme vähäeleisesti laskemassa hänet takaisin makuulle ja palauttamassa lattialle viskatun Pupan, joskus otamme hetkeksi syliin jos jostain syystä itkettää. Mutta aina lähdemme pois, ennen kuin hän nukahtaa.
On niin mahtavaa, että hän kokee oman sängyn turvalliseksi, hyväksi paikaksi, jonne ei ole mitään hätää jäädä itsekseen <3 Olemme onnistuneet ainakin jossain.