Avovaimo

Se olen minä.

Olen muuttanut yhteen elämäni Miehen kanssa. Minulla on Avomies. Miten se kuulostaakin niin hyvältä! Olenhan tehnyt tämän jo kerran aiemminkin, silloin päädyin aviovaimoksi asti. Silloinkin ajattelin löytäneeni elämäni miehen, mutta toisin kävi. Tunnistan kyllä siitä vuosien takaisesta itsestäni sitä samaa positiivista jännitystä ja onnea, jota nytkin tunnen, mutta jokin on silti erilaista. Ainakin olen vanhempi. Ehkä kypsempi ja viisaampikin. Mieskin on ihan erilainen. Myös hän on toista kertaa ryhtymässä tähän. Ehkä olemme molemmat ensimmäisestä kerrasta viisastuneita. Ainakin koko sydämestäni toivon niin, sillä tämän Miehen haluan pitää!

On ollut ihanaa nämä muutamat päivät sovitella huonekalujamme ja tavaroitamme yhteen. Huomaan hykerteleväni mielissäni, kun näen aterimemme samassa laatikossa, Miehen sohvatyynyn minun sohvallani tai kirjamme samassa kirjahyllyssä. Olemme iloinneet, kun olemme voineet ostaa kaupasta vähän isomman kinkkupaketin pelkäämättä, että se menee vanhaksi. Meillähän on nyt yksi yhteinen jääkaappi!