Ensimmäinen äitiysvaateostos!
Aiemmin esittelinkin siskolta saamiani äitiysfarkkuja. Ne ovat olleet kovassa käytössä jo jonkin aikaa, sillä vaikka tavallisetkin housut olisivat mahtuneet vielä, on maha tuntunut jollain tapaa niin herkältä, että pelkkä ajatuskin kiristävästä vyötäröstä on ollut hyvin epämiellyttävä. Nyt kun raskaus alkaa jo näkyäkin (eikä vain tuntua!), alkavat äitiysvaatteet tulla muutenkin ajankohtaisiksi. Tykkään pitää hameita talvellakin, joten ensimmäinen oma äitiysvaateostos oli luonnollisesti sukkahousut. H&M:llä ovat monet kertoneet shoppailleensa edullisesti äitiysvaatteita, joten sunnuntaina suunnistimme Miehen kanssa sinne. Ostimme mustat ja harmaat puuvillaiset sukkikset kokoa S. Sukkahousuja ei päässyt mitenkään näkemään ennen ostoa, joten vähän jännitimme, olisivatko ne mahan kohdalta aivan valtavat. Ehkä koska olimme ostaneet pienintä kokoa, oma pieni raskausmahani asettui täydellisesti sukkiksiin! Kyllähän ne aika paljon venyvätkin, mutta ehkä keväällä tarvitsen jo kuitenkin seuraavan koon.
Jotenkin olo ikiomasta ensimmäisestä äitiysvaatteesta oli yllättävänkin autuas!
Sitten piti tietysti kokeilla vähän asukokonaisuuksia niiden kanssa. Mies oli tässä hyvin aktiivisesti mukana. 😀 Olimme ostaneet myös harmaa-vaaleanpunaiset villasukat. Hameistani aika monet A-malliset menevät vielä jonkin aikaa, tosin ne muuttuvat mahan kasvaessa aina vaan lyhyemmiksi, kun vyötäröä pitää nostaa ylemmäs. Jotkut kapeammista minihameistakin menevät vielä mahan alta kiinni, mutta lantioni on jo selvästi leventynyt. Haaveilen yksinkertaisesta mustasta kynähameesta, joka olisi niin joustavaa materiaalia, että sen saisi vedettyä vielä isommankin mahan yli.
Tällaisen asukokonaisuuden Mies minulle valitsi.
Sitten piti tietysti lähteä uudelleen ulos, jotta asua pääsi ”käyttämään”. 🙂 Kävimme kivalla pienellä sunnuntai-illallisella läheisessä kanavanvarsibistrossa. Illan hämärtyessä taivas oli aivan uskomattoman kaunis, mutta niiden värien ikuistamiseen olisi tarvittu vähän järeämmät kuvauslaitteet, joten teidän täytyy vain uskoa minua. Taivaalla köllötteli vielä kaunis, ohut kuunsirppikin!
Tältä tämä mama näytti ulos lähtiessään.
Tuo takki on tämän syksyn hankintoja VILAlta. Aloin jo hytistä ohuissa syystakeissani siihen malliin, että paksumpaan oli tarvetta siirtyä. Neuleita ja huppareita ei vanhoihin tiukkoihin takkeihini enää oikein mahtunut, lisäksi ne tuntuivat jo niin ahdistaviltakin! Tämä villakangastakki on myös ihanan pitkä, soveltuu siis loistavasti hameittenkin kanssa käytettäväksi. Valitsin tuollaisen kietaisumallisen takin, jotta mahan kasvaessa minulla olisi edelleen mahdollisuudet mahtua takkiin. Vyötä sitten vaan löysemmälle. :) Käsitän kyllä, että kevättalvella mahani ei tule tuohonkaan takkiin enää mahtumaan, mutta en halunnut laittaa rahoja kalliiseen vaatteeseen, jota ei sitten tulisi käytettyä raskauden jälkeen. Toivon siis lauhaa alkuvuotta, jolloin pärjäisin ehkä villapaidoilla ja takki auki. Koville pakkasille ja isolle vatsalle äidilläni on väljä takki, jota siskoni käytti ollessaan myöskin talvella isosti raskaana. Mikäli näillä ei pärjätä, sovelletaan sitten tilanteen mukaan. Mies tosin epäili, että minusta saattaa talveksi tulla melkoinen kotikissa ;)
Kun nyt vauhtiin asukuvien kanssa pääsin, niin laitanpa toisenkin hame-asun.
Tässä käytössä samat uudet sukkahousut ja villasukat. Tuo villainen vekkihame on jo vanha, mutta yksi ihan lemppareistani syksyllä ja talvella. Myös Mies tykkää siitä kovasti. Vaaleanpunainen paksu huppari sai minut näyttämään takin kanssa entistäkin raskaammalta, ja se oli oikeastaan tosi kivaa. :D Huomaan nauttivani kasvavasta vatsasta kovasti, enkä ole oikeastaan yhtään käyttänyt sellaisia alkuraskaudelle tyypillisiä väljiä ja peittäviä paitoja, kuin olin kuvitellut! Toki maha edelleen ulkopuolisen silmään näyttää varmasti lähinnä pizzaövereiltä, mutta huomaan, ettei se haittaa minua. Olen pienestä kummustani jo jotenkin tosi ylpeä.
Loppuun vielä tyypillinen kotiasuni, eli trikoopaita (joko hihoilla tai ilman), superpehmeät ja ihanan joustavat joogahousut sekä tarvittaessa villasukat ja ohut neule. Rintaliivejä en kotona ollessani halua käyttää ollenkaan (paitsi jos on vieraita), ne tuntuvat ahdistavilta ja painavat. Ehkäpä olisi seuraavaksi aika hankkia sopivammat…
Nyt olen laittanut niin paljon kuvia itsestäni, että vähän meinaa punastuttaa. Toisaalta, minusta on tosi hauska katsella muiden blogeista, mitä ihmisillä on päällään. Nyt myös viimeistään minut kyllä tunnistaa tästä blogista, jos siis minut tuntee, mutta pidän sitä melko epätodennäköisenä.
Kuitenkin: Tuttu tai ystävä, jos tunnistit minut, niin ethän käräytä Pientä Merenneitoa :)