Hitsin huolittelukaitale!!
Kuten on täällä käynyt jo ilmikin, tykkän tosi paljon käsitöistä. Vähän kausittain menee, onko se juttu ompelushommat, kirjonta, virkkaus vai neulonta (oli minulla lyhyt makrame-vaihekin), joskus taas tekee kaikista eniten mieli piirtää. Pointti on kuitenkin se, että nautin luomisesta ja sievien asioiden aikaansaamisesta. Ongelma taas on se, että joka saralla löytyy niitä kipupisteitä joissa ”heeemo menee!!” (siskon taaperoa lainatakseni).
Nyt on meneillään ompelukausi, ja ehdottomasti suurin ärsytyksen aiheeni on huolittelukaitale. Ompelustermejä tuntemattomalle: huolittelukaitaleella saa (teoriassa) aikaan siistin ja kivan näköisen hihan- tai lahkeensuun, helman tai pääntien. Se on siis erillinen kangaskaitale, jolla huolitellaan vaatteen jokin reuna. Se voi olla samaa tai eri kangasta, kuin itse vaate. Se voi olla kapea tai leveä. Se voi olla melko huomaamaton, tai näyttävä yksityiskohta. Vaihtoehtoja huolittelukaitaleelle ovat päärmeet, resorit, nk. raskalainen sauma ja erilaiset muut viritykset, joille en tiedä nimeä. 😀
Minulla on PaaPiin kaavakirja, joka on muuten erinomainen, mutta siinä käytetään tosi paljon huolittelukaitaletta, etenkin päänteissä. Olen väistellyt niitä parhaani mukaan käyttäen kaikenlaisia muita vaihtoehtoja. Kuten resoria:
Tai päärmettä:
Tai tällaista viritystä, jonka nimeä en tiedä, mutta jossa kangas taitetaan ikäänkuin yksinkertaiselle päärmeelle, joka sitten ommellaankin saumurilla kankaan reuna ulommaiseksi taitettuna. Syntyy tällainen kiva, vähän leveämpi käännös ilman näkyviä tikkejä.
Päänteissä suosikkeljani ovat tällaiset laskeutuvat tuubikaulukset ja ranskalainen sauma. Käytännössä tuubikaulus tehdään samoin kuin resori, mutta samasta kankaansta kuin muu vaate ja leveämpänä.
Ranskalaisessa saumassa taas pääntie (tai kuten tässä kuvassa, taskun suu) huolitellaan ompelemalla oikeat puolet vastakkain pääntietä tms. mukaeleva kangas, joka sitten taitetaan (ja yleensä tikataan) nurjalle puolelle, jolloin reunasta tulee siisti.
Mutta se huolittelukaitale! Sillä on monia etuja verrattuna näihin käytössäni oleviin vaihtoehtoihin, mistä syystä haluaisin kovasti saada sen mukaan repertuaariini. Ongelma on kuitenkin joka kerta siistin tikkauksen onnistuminen. Tai siis epäonnistumien. Välttelen yleensäkin vaatteen päälle jääviä tikkauksia, mutta päärmeessä ja ranskalaisessa saumassa ne nyt jo alkavat onnistua aika hyvin. Tämä johtuu siitä, että näissä tekniikoissa kankaat ovat mukavasti lituskana, jolloin suoraan ompeleminen on helpompaa. Huolittelukaitale puolestaan taitetaan vielä nurjallakin puolella, jotta siitäkin tulisi siisti. Tämän jälkeen pitäisi saada tikkaus osumaan kaikkiin kangaskerroksiin (tai muuten sauma aukeaa) sekä myös oikealla puolella kauniisti suoraan suhteessa kaitaleen reunaan. Ja tämä on minusta ihan mahdoton homma!
Tasaisin väliajoin tätä yritän, mutta sitten saan vain purkaa hammasta purren monta kertaa, ennen kuin tajuan luovuttaa. Ja trikookankaissa, joissa nimenomaan kaitaleen käyttö olisi optimaalista, on purkaminen yhtä juhlaa, kun tikki uppoaa syvälle joustavaan kankaaseen. Eilen taas yritin, ja eihän siitä mitään tullut. Vaatteen ilmeeseen kuitenkin sopi minusta kaitale niin hyvin näitä muita tekniikoita paremmin, että päädyin eräänlaiseen kompromissiin.
Oikealle puolelle ei tullut näkyvää tikkiä, vaan tikkasin kaitaleen taitoksen kiinni saumurinsaumaan, nurjalle puolelle. Ulkoa näyttää siistiltä, mutta sisäpuolelta valitettavasti ei. Tämä on kuitenkin nyt paras tähänastisista huolittelukaitaleistani. Eihän tässäkään mikään muu, kuin treeni auttaisi, mutta turhaudun niin herkästi :D
Tässä vielä kokonaisuuksissaan tuoreimmat ompelukset, itselle ja siskon taaperolle:
