Hormonikierukka

Nyt minulla sitten on se. Hormonikierukka.

Jännitin sen ottamista hirveästi ja monta kertaa jo päätinkin, että en ota. Jännitin sekä sitä laittoa tietenkin, mutta ennen kaikkea jännitin hormonaalisen ehkäisyn aloittamista. Taas. Minulla on takana teini-iästä lähtien e-pillereiden popsimista ja noin öööö karkeasti arvioituna seitsemän vuotta olen ollut ilman, kun lapsi on ollut toiveena. Napukka on nyt yhdeksän kuukautta (Huisia, se on ollut nyt pidempään olemassa mahan ulko- kuin sisäpuolella!!) ja kuukautiskiertoni alkoi neljä kuukautta sitten. Oli siis jo korkea aika ottaa jokin vakituinen ehkäisykeino käyttöön, kun toista lasta emme kaavaile enää ”hankkivamme”. (Koko lasten hankkiminen on nykyään aika koomisen kuuloista, joo niitä ei tosiaan voi vaan tilata jostain kun siltä tuntuu!)

Neuvolassa ne suosittelivat kovasti hormonikeirukkaa. Vakuuttelivat, että e-pillereihin verrattuna hormoneja vapautuu paljon vähemmän ja nekin paikallisesti. Silti koko hormonihomma hirvittää, tuntuu, että olen viimeiset vuodet ollut pelkää hormonisoppaa koko nainen! Ensin olivat lapsettomuushoidot, jossa pistelin itseeni jotain, en enää edes muista mitä. Sitten siitä rumbasta (ja muustakin) seurannut masennus johon hoitona vedin serotoniinin takaisinoton estäjiä. Sitten tulin raskaaksi ja aloin vähentää SSRI-lääkkeitä, se oli aikamoista myrskyä! Sitten sain keskenmenon ja se vasta myrskyä olikin. Päätin jatkaa lääkemäärän alasvientiä ja tulin uudelleen raskaaksi. Sain uuden keskenmenon. Lääkkeitä vähensin koko ajan ja se oli oikeasti tosi veemäistä. Sitten alkoi kolmas raskaus joka sai edetä loppuun saakka, olin raskaushormonien vallassa ja puolivälissä suunnilleen sain lääkemäärän nolliin. Sitten raskaushormonit vaihtuivat imetyshormoneiksi ja nekin ovat olleet aikamoisia veijareita! 😀 Olen siis ollut niin pitkään erinäisissä ”erikoistiloissa”, että haavelin pikkuhiljaa jo asioiden normalisoitumisesta. Koska kyllähän tässä mielialat ovat heitelleet aika lailla.

Kun alkuun julistin Miehelle, että en suostu enää mihinkään hormonaaliseen ehkäisyyn koko elämässäni, hän oli valmis harkitsemaan vasektomiaa. Pidin tätä tosi reiluna ratkaisuna, kun kaikki lapsenhankintaan tai sen estämiseen liittyvä tehdään aina naiselle. Neuvolassa kehoittivat meitä kuitenkin odottamaan niin ison päätöksen kanssa ja hankkimaan alkuun jonkin muun ehkäisymenetelmän. Kuparikierukkaa en halunnut, sillä runsaammat ja kivuliaammat kuukautiset tuntuivat vielä huonommalta vaihtoehdolta! Eräs lääkäriystäväni minut lopulta puhui ympäri hormonikierukan suhteen. Hänellä on kokemusta sekä käyttäjänä että niiden laittajana. Näin ollen hän on myös seurannut huomattavasti suurempaa määrää kierukänkäyttäjien elämää ja kokemuksia kuin vauvaryhmissä huutelevat asiantuntijaäidit. 😀

Viimeinen niitti päätökseeni hankkia hormonikierukka, olivat uutena ilmiönä tulleet psyykkiset PMS-oireet. Ai kauhea! Sellaisia päiviä en muistakaan ennen kokeneeni. Olin kiukkuinen ja itkuinen vuoronperään, mikään ei onnistunut eikä ollut kivaa. En koskaan korota ääntäni tai raivoa, mutta noiden päivien aikana kahdesti karjaisin turhautumistani ääneen! Minä en ole sellainen. Siispä, koska hormonikierukka saattaa suurella todennäköisyydellä auttaa myös näihin PMS-oireisiin, ei minun tarvinnut enää miettiä.

Nyt minulla on ollut Mirena-kierukka viisi päivää, enkä enää tiedä siitä mitään. Ensimmäisinä päivinä oli kuukautiskipumaista jomotusta vatsan ja alaselän puolella, taisin pari kertaa ottaa särkylääkettä. Kierukka laitetaan seitsemän päivän sisään vuodon alkamisesta, ja minulla vapaa aika osui neljännelle päivälle. Vuotoa siis oli vielä, joten en osaa sanoa, mikä siitä oli kierukan laitosta jothuvaa, mikä ihan vaan menkkoja. Nyt mitään tiputteluakaan ei ole enää.

Itse laitto oli helpompaa, kuin olin pelännyt. Jokainen nainen varmaan tuntee jonkun, jolle kierukan laitto on ollut synnytykseen verrattavaa helvettiä, mutta kuten lääkäriystäväni sanoi, nämä ovat harvinaisuuksia, yleensä se menee kuitenkin aika helposti, varsinkin synnyttäneillä. Minäkin olin ehtinyt avautua kahdeksaan senttiin, ennen kuin päätös sektiosta tehtiin. Toimenpiteessä sattui kaksi kertaa: kun tehtiin jokin kohdun mittaus (?) ja kun kierukka varsinaisesti laitettiin. Kipu oli molemmilla kerroilla samanlaista, vatsan päällä voimakkaan kuukautiskipumainen vihlonta. Molemmat olivat ohi ihan muutamassa sekunnissa. Mittauksen kohdalla minua alkoi vähän pyörryttää, mikä kuulemma on normaalia, kun kohtuun kosketaan sisäpuolelle. Pidimme pienen tauon, instrumentit otettiin pois ja päätäni laskettiin vähän alas. Kun olin valmis jatkamaan, kului aikaa ehkä noin minuutti ja kierukka oli paikoillaan. Lopuksi vielä ultrattiin, että se on siellä kunnolla. 

Sanon kyllä suoraa, että jos siinä kohden minulle olisi todettu, että ei se ole kunnolla, pitää säätää lisää, olisin ollut aika kauhuissani. Kyllä se sen verran silti sattui. Homma oli helppoa kestää, kun se oli niin nopeasti ohi, mutta jos ei olisi ollut… Että ymmärrän kyllä hyvin, mistä ne kauhukokemukset tulevat.

Nyt sitten odotellaan ekoja kierukkamenkkoja. Toivon todella, että PMS olisi helpompaa! Toivon myös, etten ala lihoa, kuten minulle teininä kävi e-pillereiden myötä, tai ettei ihoni reagoisi jotenkin oudosti.

Tähän mennessä kierukkahommissa siis ollaan kuitenkin vahvasti plussan puolella!