Ihanat teinit <3 (Ai mitkä mielialan vaihtelut?)

Poika tuli tänne isänsä työpaikalle. Reippaasti ilmoittautui itse aulassa. Ja oli ihan mahdottomas söpön näköinen! Tervehdin häntä ilahtuneena ja sain kujeilevan virnistyksen, mitä hän minulle usein jakelee. Äsken kävimme Miehen kanssa hakemassa vesilasit ja kävelimme pelin kimpussa olevan Pojan ohi. Virnuilin hänelle ja hän virnuili takaisin. Tavalla, joka menee niin sydämeeni! 

Hän on loppujen lopuksi melkeinpä lapsi, niinkuin teinit ovat. Hänellä on joskus niin aikuismaiset jutut, mutta pohjimmiltaan hän on vielä kovin lapsellinen, ja hyvä niin. Olen todella onnellinen siitä, että molemmat Pojat ovat ottaneet minut niin hyvin vastaan. Vanhempien avioerosta kun on vielä kuitenkin niin vähän aikaa. Minulla on heidän kanssaan enimmäkseen kuitenkin todella tervetullut olo ja iloitsen siitä, miten molemmat Pojat puhuvat minusta ja isästä persoonapronominilla te. Me olemme heidän silmissään yksikkö ja he ovat hyväksyneet sen. Mitä enempää voin oikeastaan toivoa näiltä ihmisen aluilta tässä heille varmasti haastavassa tilanteessa??