Imetyshormonit

Voi hyvänen aika.

Jos raskaana ollessani kuvittelin, että olen yliherkkä ja itkuisuuteen taipuvainen syytellen raskaushormoneja, niin enpä ollut tavannut vielä imetyshormoneja!! NÄMÄ nimittäin  ovat aivan mahdottomia. 

Ensinnäkin liikutun sekunnissa monta kertaa päivässä, kun ajattelen tai katselen vauvaa tai Miestä. Olen niin täynnä rakkautta noita kahta kohtaan, että se aivan vyöryy ylitseni! Hyvinä triggereinä toimivat myös tietyt musiikkikappaleet jotka liittyvät joko romanttiseen rakkauteen tai vanhemmuuteen. Olen niin pehmo!

Toisaalta itku tulee herkästi myös jostain huolesta tai harmistuksesta, kun jokin tässä kaikessa uudessa pelottaa tai mietityttää. Joskus minulle tulee vaan ihan kauhea ikävä joko Miestä tai vauvaa, vaikka he molemmat ovat samassa huoneessa kanssani. Aivan yhtäkkiä saatan säikähtää sitä, että voisin menettää jomman kumman, ja silloin kyyneleet taas vierivät.

Kaikenlaisen itkun yllättäessä minulla onneksi on vielä tämän ja ensi viikon isyyslomaileva Mies, joka on heti valmiina lohduttamaan minua ja pyyhkimään kyyneleeni. Minua jännittää tosi paljon, miten pärjään, kun Mies ensi kuuksi palaa töihin. Onneksi hänellä on melko joustavasti etätyömahdollisuus.

Sillä minä tarvitsen häntä tässä ihanan ihmeellisellä ja pökerryttävän pelottavalla alkutaipaleellani äitiyteen.