Jetlag-baby
Huomenta vaan Kashiwasta! Hotellin aamiainen päättyi klo 9:30 ja olimme paikalla jo klo 9:25…:D
Matkamme on sujunut tähän asti oikeasti tosi hyvin. Napukka on luonnollisesti vähän sekaisin kaikesta muutoksesta sekä aikaerosta, mutta pahemminkin voisi olla. Viime yönä hän jonkin verran itkeskeli sekä kukkui hereillä, mutta jos nyt näin aamun valossa asiaa katsoo, niin aika hyvin sekin meni.
Lento Helsingistä Tokioon sujui sen sijaa Napukalta aivan täydellisesti! Voin sanoa, että jännitin tosi paljon etukäteen, mutta turhaa. Lentomme lähti Suomen aikaan 16:30 ja oli perillä Japanin aikaan 8:50. Etukäteen olin jo vähän siirtänyt Napukan rytmiä varhaisemmaksi, ja hän kävikin tyytyväisenä koppaansa nukkumaan kun lennon alkuihmetyksistä oli selvitty. Mukana oli oma unipupu, neulepeitto sekä käytössä ollut harso, jotta tuoksumaailma olisi vähän tutumpi.
Vaikka koneessa oli alkuun melko kirkas valaistus sekä aterian tarjoilut meneillään, Napukka nukkui oikein rauhallisesti noin klo 21 (Suomen aikaa) asti. Silloin olikin koneen valaistus jo himmennetty ja näyttöruudut sammutettu. Ihmisten liikehdintäkin oli jo rauhoittunut ja porukka joko torkkui tai katseli elokuvi omilta ruuduiltaan.
Hän ei silloinkaan itkenyt tai mitenkään kapinoinut kopassaan, mutta koska halusin yrittää maksimoida hänen unensa, päätin imettää tuossa kohden. Napukka ei imetyksen jälkeenkään heti nukahtanut, vaan tarkkaili niin kiinnostuneena sylissäni ympäristöään, että päätin lopulta vaan laittaa hänet takaisin koppaan, josta hän ei näkisi niin hyvin ympärilleen. Sinne hän kävikin pian uudestaan nukkumaan. Itse en nukkunut silmäystäkään. En jotenkaan pysty nukahtamaan istuma-asennossa, vaikka olin aivan käsittämättömän väsynyt! Mies sai onneksi vähän torkuttua. Minä seurasin vain ajan hidasta kulumista tuskastuneena, koettaen muistuttaa itselleni koko ajan, miten hyvin sujuu kun Napukka nukkuu.
Kun Japanin aamuauringon säteet alkoivat valaista koneen sisätilaa, lentoaikaa oli jäljellä enää pari tuntia. Koneessa aloiteltiin myös aamiaistarjoilua ja ihmiset könysivät tukat pystyssä vessoihin sekä jaloittelemaan. Mekin ehdimme syödä aamiaisemme ennen kuin Napukka heräsi omalleen. Imetin ja annoimme puuroa. Tässä vaiheessa Napukan yöunet olivat toki auttamattoman kesken, mutta hän otti hienosti uudesta rytmistä kiinni. Jetlagia vastaan taisteltaessa ateriarytmi onkin tärkeässä roolissa. Itsekin olin paastonnut koko ”yön” (Japanin aikaan) ja aamiainen maittoi minullekin. Sen energioilla selvisimmekin hyvin lentokentän muodollisuuksista. Olimme jääneet suosiolla koneeseen ihan viimeisten joukkoon, ja maahantulotarkastuksessakin vasn kävelimme tiskille. Mitään jonoa ei ollut missään! Myös matkalaukkujen saanti ja tullitarkastus sujuivat ripeästi. Olimmekin todella hyvissä ajoin lentokentän juna-asemalla valmiina aloittamaan matkamme viimeisen taipaleen. Napukka oli Yoyo-rattaissaan ollut junalaitureille asti aivan chillisti, mutta junien metelissä ja yleisessä väsymyksen ja outouden tilassa hän alkoi selvästi käydä tosi levottomaksi. Tässä vaiheessa laitoimme rattaat kasaan ja pussiin (tosi kätevää!) ja vaihoimme Napukan matkustamaan rintarepussa. Siihen hän saikin rauhoituttua jatkamaan uniaan.
Junamatka Kashiwaan kesti vaihtoineen vähän alle tunnin ja sujui leppoisasti. Ruuhkaa ei ollut ja mahduimme istumaankin. Japanissa oli todella kaunis ja lämmin aamu joka otti kyllä meidät ihanasti vastaan. Junamme ajoi maaseudun läpi ja kaikkialla oli vehreää ja kaunista. (Okei, jäätävät sähköjohtoviritelmät sekä jotkut rakennukset eivät olleet kovin kauniita, mutta muuten.)
Kashiwassa hotellille pääsyä piti odotella vielä muutama tunti. Kävimme lounaalla ja kiertelemässä lähiostarilla. Minulla alkoi tosi pahasti jo hyytyä meno, mutta lounaasta ja kahvista sain lisävoimia. Napukka nukkui toiset päikkärit rattaissaan. (Yleisesti ottaen hän nukkui päikkäreitä yllättävän vähän, vaikka yö oli jäänyt niin lyhyeksi!) Hotellilla meitä kuitenkin odotti sellainen yllätys, että Napukalle ei ollutkaan omaa sänkyä! Tämä oli melkoinen harmi, sillä olemme nyt kovasti opetelleet siihen, että hän käy nukkumaan omaan pinnikseensä ilman mitään nukutteluja. Yhteisessä sängyssä tämä olisi paljon hankalampaa. Petasimme hänelle oman kulmauksen (olimme ottaneet hänelle omasta sängystä lakanan mukaan) ja toivoimme parasta!
No, kuten sanottu, viime yö oli melko hankala, varsinkin silloin yöllä. Napukka tietysti valtasi poikittain ison tilan ja potki minua naamaan tai kylkeen. Miehen ja minun oli hankala vaihtaa asentoja kun tuntui, että vauva herää joka kahahdukseen ja sitten alkaa taas järkyttävä itku. Mutta nyt jo tosiaan tuntuu, että ihan hyvinhän se meni. Vauvat on vauvoja. Aiomme kuitenkin tänään koettaa löytää jotakin vaihtiehtoista nukkumakoppaa/matkasänkyä Napukalle. Me vaan emme ole tottuneet enää käymään nukkumaan kaikki samaan sänkyyn.