Käynnistyminen

Tasan viikko sitten aamupäivällä istuin tässä samalla sohvalla. Opettelin ottamaan vastaan yhä kipeämmiksi käyviä supistuksia. Neuloin vauvalle pipoa, sillä meillä ei ollut yhtään kotiinpaluuseen sopivaa minipipoa. Mies teki vieressä viimeistä työpäiväänsä ennen isyyslomaansa. 

Viisi minuuttia töihin ja neulontaan keskittymistä, sitten uusi supistus. Minä etsin sopivia asentoja ottaa kipu vastaan, laskin hengityksiä, keskityin. Mies ei voinut oikein muuta kuin seurata vierestä. Sitten taas rauha ja keskittyminen omiin hommiin. Sama uudestaan. Aika monta tuntia. Kellotin supistusten kestoa ja välejä puhelimen sovelluksella. Ne tulivat melko säännöllisesti viiden minuutin välein koko kotonaolovaiheen. Pituus kasvoi alle kymmenestä sekunnista hiljalleen puoleentoista minuuttiin. Tulin taitavammaksi hengittäjäksi, sain pidettyä kasvavaa kipua aika hyvin hallinnassa. Tiesimme, että tämä on nyt sitä, mutta mitään ei taatusti tapahtuisi vielä pitkään aikaan. Soitin synnärille ja sain sieltä kivaa tsemppiä. Sain luvan olla kotona niin pitkään, kuin pystyin, mutta sai myös tulla heti, kun siltä tuntui, sillä supistukset olivat jo niin tiheitä. Päätimme, että ei siis tarvitse enää kellottaa ja voisin siirtyä suihkuun kokeilemaan, josko lämmin vesi auttaisi rentoutumaan. 

Otin elämäni pisimmän suihkun. Ei nyt tullut merkittyä tarkkoja aikoja ylös, mutta kauan kyykin ammeen pohjalla pienen korokkeen kanssa ja ilman. Hain sopivia asentoja sekä rentoutumiseen että kivun vastaanottamiseen. Nojasin päätäni seinään ja välillä melkein nukahdin supistusten välissä. Aiemmin päivällä parhailta asennoilta supistusten aikana tuntuivat vahvat etunojat, suihkussa parhaalta taas tuntui suoristautua aivan pystyyn. Hyräilin Keinutan kaikua -laulua, ehdin vetää sen aina noin kaksi kertaa, sitten tuli noin kymmenen hengityksen mittainen supistus. Tätä jatkoin useamman tunnin. Mieleni oli edelleen rauhallinen ja koostunut. Minua ei pelottanut tuleva synnytys ja laitoin vähän ylpeänä merkille, että olin saanut pidettyä itseni rauhallisena ja tyynenä, vaikka supistukset kävivät koko ajan kovemmiksi.

Jossain vaiheessa Mies tuli ilmoittamaan, että on saanut työprojektinsa siihen malliin, että jää nyt isyyslomalle. Olin tosi iloinen, että hän ehti saada työnsä sellaiseen vaiheeseen! Lähetin hänet lähikauppaan ostamaan minulle ”mitä tahansa keltaista jäätelöä” ja päivälliseksi pinaattilettuja. Halusin pois suihkusta ja minulla oli vähän nälkä.

Kun eilen tulimme kotiin synnytyssairaalasta, olivat kuivuneet pinaattiletut edelleen keittiönpöydällä lautasellani.