Mahan kanssa salilla
Olen muutamaan otteeseen täälläkin maininnut, että olen käynyt raskausaikana (ja myös sitä ennen) säännöllisesti Miehen kanssa salilla. Ajattelin vähän avata, mitä me siellä oikein olemme tehneet, ennen raskautta sekä nyt sen aikana.
Ennen kuin tapasin Miehen, olin jo käynyt salilla jonkin verran. Minulla oli parikin eri personoitua treenisuunnitelmaa, joiden voisi sanoa olevan sitä hyvin tyypillistä kuntosalisettiä, eli alkuun lämmittely jossain laitteessa, sitten erilaisia yksittäisiin lihasryhmiin kohdistuvia liikkeitä. Toistoja oli paljon ja painot aika pienet. Eri liikkeitä saattoi olla niinkin paljon, että ne oli jaettu kolmelle eri salikerralle. Aikaa minulla meni salilla tyypillisesti noin tunti kerrallaan, joskus kun laiskotti, saatoin olla valmis jopa 45 minuutissa. Monesti oli treenatessa fiilis, että ei jaksaisi näitä kaikkia liikkeitä tehdä! (Enkä aina tehnytkään.)
Sitten tapasin Miehen. Hän oli jo pidempään harrastanut voimaharjoittelua levytangolla ja vannoi täysin sen nimiin. Jo ihan lyhyen tuntemisajan jälkeen hän lähetteli minulle mallivideoita maastavedosta ja kannusti minua kokeilemaan. Tämä oli minusta tosi huvittavan hellyttävää! Aloimme melko pian käydä yhdessä puntilla. Nimesin hänet personal trainerikseni ja luovutin kuntoiluni hänen käsiinsä. Hän oli innoissaan ja minä tyytyväinen; juuri tällaista olin aina kaivannutkin! Joku sanoo milloin lähdetään liikkumaan ja ohjeistaa tarkkaan, mitä pitää tehdä. Tästä tuli nopeasti meille tärkeä yhteinen harrastus/ elämäntapa, ja sitä se on ollut nyt raskauden viimeisille viikoille asti (tänään rv 38+5 ja huomenna on puntti taas suunnitteilla!).
Millaista se meidän voimaharjottelu-treenimme sitten on ollut ennen raskauttani? No se on juuri sitä, mitä salilla ei juuri näe nuorten naisten harrastavan (poikkeuksia toki on tullut vastaan!) Tyypillisesti yhdellä salikerralla tehdään vain kolmea eri liikettä, välineenä ainoastaan irtotanko, levypainot sekä teline. (Tämän jutun alussa olevissa kuvissa vilahtava Smith-teline EI missään nimessä kuulu itseään arvostavan voimaharjoittelijan välineistöön, minäkin käytän sitä tuossa kuvasarjassa vain tasapainottaakseni kyykkyäni.) Aloituksena meillä on ollut aina kyykky. Kuvassa Mies lähdössä tekemään meille harvinaisempaa etukyykkyä, normaalisti meillä tanko selän puolella. Sitten on tehty joko pystypunnerrusta tai penkkipunnerrusta. Viimeisenä kuningasliike maastaveto, tai jos on tarvittu välipäivää sille, niin esimerkiksi kulmasoutu. Ja siinä se, koko treeni! Toistojakin tehdään aina vain viisi kerrallaan. Työsarjoja kolme, mavea lukuun ottamatta, se on niin rankka liike, että yksi työsarja riittää. Ennen työsarjoja tehdään pelkällä tangolla ja lisäillään painoja pikkuhiljaa. Tulokset kirjataan pieneen vihkoon. Sarjojen välissä pidetään kunnon huilit ja kyllä, tähän kolmen liikkeen settiin menee se puolitoista tuntia. Voin kertoa, että aika kuluu paljon joutuisammin, kuin miljoonan pikkuliikkeen treeneissä. Kuten Miehen kuvista voi nähdä, kyseessä EI ole siis kehonrakennustreeni, eli emme tavoittele isoja, pullistelevia lihaksia vaan voimaa. (Tähän väliin tahdon huomauttaa, että voisin katsella noita Miehen sopusuhtaisia selkälihaksia ja gluteuksia vaikka kuinka pitkään!!!<3)
Sanomattakin on varmaan selvää, että ihan tuollaista treeniä en ole raskaana ollessani enää pystynyt jatkamaan. Alkuun pahoinvointi asetti todella tiukat rajat sille, mitä pystyin tekemään, sillä menin hyvin heikkoon kuntoon. Huono olo iski usein myös salilla, silloin lähinnä kellottelin jumppamatoilla ja ehkä vähän venyttelin. Joskus oli kertoja kun pystyin tekemään kevyitä liikkeitä ilman painoja. Kun pahoinvointi hellitti ja sain voimiani takaisin, jatkoin taas kyykkäämistä ja pysty-/penkkipunnerruksia. Maastavedon jätimme minun treenistäni pois, sillä se on hyvin kokonaisvaltainen ja rankka liike, emmekä halunneet riskeerata mitään. Korvaavana treeninä tein erilaisia selkää ja ylävartaloa vahvistavia liikkeitä mm. kahvakuulalla ja käsipainoilla. Koska jouduin pienentämään painojani, aloin tehdä pidempää sarjaa, eli treenaamiseni palasi vähän niinkuin vanhoille urille, mikä sopi meidän nähdäksemme tähän tilanteeseeni taas oikein passelisti. Mitä pidemmälle raskaus on nyt edennyt, sitä kevyemmillä painoilla olen treenannut. Kyykystä jätin tangon jo joku aika sitten kokonaan pois ja siirryin ”roikkumaan” tangosta, jolloin saan käsillä vähän autettua itseäni ylös ja pidettyä paremmin tasapainon. Pystypunnerrukset onnistuvat edelleen kevyellä tangolla, penkkipunnerrus jäi ikävän tuntuisen asennon takia pois noin raskauden toisen kolmanneksen aikaan. Kun sopivien liikkeiden määrä kapeni, otin treeniini mukaan ihan perinteiset hauis- ja ojentajaliikkeetkin. Niitä kun pystyy tekemään hyvin kohdennetusti, ettei rasitusta juurikaan tule esimerkiksi vatsalihaksiin tai selkään. Ainoat tulokset, jotka minulla raskauden aikana ovat nousseet, ovatkin juuri hauiskääntötulokseni!
Koska olen pystynyt lähes koko raskauden ajan käymään viikoittain salilla, minulla on yleiskunto säilynyt mielestäni aika hyvänä. Selkäkipuja on ollut suhteellisen vähän, nekin olivat pahimmillaan silloin, kuin salitreeni pahoinvoinnin vuoksi oli hyvin vähäistä. Minulla on kasvavasta vatsasta ja ajoittain hyvinkin tukalasta olosta huolimatta aika vahva ja elinvoimainen fiilis. Olen todella kiitollinen, että kohdallani treenin jatkaminen on ollut mahdollista. Käsitän hyvin, että toisinkin voisi olla.
Seuraava, jännittävä asia onkin sitten nähdä, miten lapsivuodeajan jälkeen pääsen takaisin salille. Milloin se on fyysisesti järkevää, mitä juttuja pystyn tekemään ja millaisella kehityksellä, sekä tietysti milloin voin olla erossa vauvasta tarpeeksi pitkään? Olen sopinut kuntosalimme kanssa jääväni huhtikuusta elokuun alkuun tauolle. Tuon ajan siis vähintään mennään pelkillä vaunulenkeillä ja pienillä kotiharjoitteilla. Toiveenani on kuitenkin päästä taas mahdollisimman pian säännöllisen treenaamisen rytmiin, sillä se vaan tekee ihmiselle niin hyvää!