Mahtavaa saada käsitöitä valmiiksi!
Ai että miten olen nauttinut, kun olen nyt muutaman vimme viikon sisään saanut taas kaivettua aikaa tehdä käsitöitä. Ja mikä parasta, olen saanut töitä valmiiksi! Olen krooninen projektien keskenjättäjä, oli kyse sitten käsitöistä, sisutuksesta, järjestelystä… Innostun helposti ja rakastan aloittaa uusia projekteja, mutta keskeneräisiä on kertynyt kaappeihin sellaiset määrät, että minulta pitäisi kieltää minkään uuden aloittaminen. Vauva-arjen keskellä aika on toki hyvin rajallista, varsinkin kun Napukka on aina nukkunut vain lyhyitä päikkäreitä. Tajusin kuitenkin, miten paljon olin kaivannut käsitöiden tekemistä, joten budjetoin erityisesti niitä varten aikaa. Nyt siis ylpeänä esittelen aikaansaannokseni (jotka on Instan puolella kyllä jo nähtykin).
Tiedättehän porttiteorian? Tämä tuunausprojekti jos mikä oli minun porttini vakavampaan käsitöihin hurahtamiseen. 😀 Helppo, nopea pikku projekti, jossa hyvät kokemukset veivät isompiin ja haastavampiin projekteihin. ;P Tämä on siis FB-kirpparilta ostamani mekko, jonka olin suunnitellut pukevani Napukalle siskontytön Frozen-aiheisille synttäreille. Se oli kuitenkin kovin lyhyt, joten avasin vyötärösauman, ompelin leveän satiininauhan molempiin reunoihin ja tein taakse nauhasta söpön rusetin. Mekko on nyt paremman mittainen sekä juhlavampikin!
Seuraavana vuorossa oli Napukan isotädin neuloma i-has-tut-ta-va kaukalopussi, joka oli tietysti jo jäänyt liian pieneksi. Olin jo pitkään katsellut sitä ja miettinyt, saisiko siitä tehtyä haalarin. Tähän hommaan minua tietysti hirvitti vähän tarttua; mitä jos pilaisin sen?? Tässä yksi päivä kuitenkin mietin, että kohta se on Napukalle jo liian pieni haalarinakin, samoin kevät tulee jo ihan pian (toivottavasti!), joten se on nyt tai ei koskaan. Siispä rohkeasti leikkasin pussin haaroihin asti halki ja ompelin saumurilla reunat kiinni lahkeiksi. Lahkeet olivat tietysti liian lyhyet, joten virkkasin niihin vielä resorit, millä sain myös 70-lukulaista liehulahjetta paremmin tähän päivään sopivaksi. 😉 Täytyy kyllä sanoa, että olen tähän projektiin ihan supertyytyväinen!
Sitten oli vuorossa todellinen ikuisuusprojekti, eli varmaan kymmenen vuotta sitten aloittamani polvekeraitasukat! Olin ne alkujaan suunnitellut itselleni, mutta en sitten kuitenkaan pitänyt väristä. Siksi toinen sukka jäi aloittamatta. Mies sen sijaan tykästyi väriin ja malliin, joten otin haasteeksi selvittää, millä kaavalla nämä raidat oikein olin tehnyt. Oli kyllä hauskaa haastaa itseään älyllisesti pitkästä aikaa! Ja suureksi riemukseni todella sain mallin selvitettyä yrityksen ja erehdyksen kautta, ja nyt Miehellä on varpaittensa lämmikkeenä aika hauskat sukat (vaikka itse sanonkin).
Näistä onnistumisista innostuneena, sekä käsityökärpäsen puremana päätin aloittaa (kyllä…!) aivan uudenkin projektin. Tämä oli onneksi hyvin ongelmaton ja selkeä toteuttaa, ja valmistui jo seuraavana päivänä aloittamisesta. Jos minulla olisi vuorokaudessa normaali määrä vapaita tunteja, se olisi valmistunut ihan yhdessäkin päivässä.
Ah olen niin ihastunut lopputulokseen! PaaPiin suloinen Siiri ja Myyry -kangas pääsi Napukan ympyrämekkoon! Hän näyttää niiiiin somalta tässä mekossa. (Sellainen sydänsilmäinen emoji tähän kohtaan.) Mallin sovelsin ihan vaan Napukan eräästä toisesta mekosta, joka oli jo jäämässä pian pieneksi, ja joka ei ollut täysin mieluisa mitoituksiltaan. Helma on siis täysi ympyrä, mikä tekee siitä ihanan runsaan ja liikkuvaisen.
Tein mekosta hieman reilun, sillä haluan, että Napukka voisi käyttää sitä ensi kesänä. Tässä helma on konttaajalle vielä liian pitkä, mutta kesällä hän todennäköisesti jo kävelee. Pään- ja kädenteiden sekä helman viimeistelyssä käytin itselleni ihan uutta tapaa, eli huolittelin reunan saumurilla ja sitten vaan käänsin sen kankaan nurjalle puolelle ja kiinnitin käännöksen ompelukone-ompeleella. Ei siis varsinaista päärmettä, eikä varsinkaan huolittelukaitaletta, joka on henkilökohtainen viholliseni. Paras jälki varmaan tulisi, jos käyttäisi kaksoisneulaa, mitä aionkin seuraavaksi ehdottomasti kokeilla.
Nyt tekisi sitten vaan mieli tehdä näitä mekkoja lisää! Yhdellä vauvalla voi kuitenkin olla vain rajallinen määrä mekkoja, joten täytyykin alkaa tiedustella, kuka muu tarvitsisi ja haluaisi tällaisen. :)