Minilomia maakunnissa
Nyt olen viime päivinä ollut aika vähän kotona, sillä olen harrastanut kotimaanmatkailua. Viikonloppuna pääsimme Miehen kanssa tutustumaan Muuramelaiseen outolintuun festareiden perheessä, kun kohteena oli ”tuhannen ihmisen kotibileet”, eli Naamat. Piskuinen festari on saanut paljon mediahuomiota viime vuosina, mm. koska sen tuhat lippua on useamman kerran myyty loppuun alle minuutissa, ennen esiintyvien artistien julkaisua. Naamat on myös poikkeuksellisen hyvässä maineessa sillä viimeisen 18 vuoden aikana järjestyshäiriöitä on ollut todella vähän, eikä yhtäkään tappelua.
Naamat järjestetään Muuramelaisen tilan pihapiirissä, jossa esiintymislavoina toimivat navetta sekä lato, jonka seinään on tehty reikä. Me päädyimme Miehen kanssa mukaan, sillä Miehen sukulainen asuu aivan tilan naapurissa, ja festarijärjestäjät halusivat pitää lähitilojen asukkaille esittelytilaisuuden, jonne mekin olimme tervetulleita. Meitä kierrätettiin ympäri festarialuetta, missä tapasimme aina eri osa-alueita edustavia ihmisiä (kaikki vapaaehtoisia) jotka kertoilivat meille mm. Naamojen turvallisuusjärjestelyistä, logistiikasta, muonituksesta ja musiikkipuolesta. Kaikesta sai hyvin sitoutuneen, innostuneen ja huolella mietityn kuvan. Tunnelma alueella myös oli rauhallinen, vaikka yleisö lauantaina iltapäivällä oli toki jo aika maistissa.
Saimme esittelykierroksen jälkeen jäädä alueelle, mutta totesimme noin tunnin päästä Miehen kanssa, että kyllä meidän festaroinnit on festaroitu. Tapahtuma oli kaiken kaikkiaan ihana ja sen keski-ikäkin aika lailla sopiva, mutta jotenkin varsinkin minua houkutteli todella paljon jo alkuillasta vain oma rantasauna. Musiikkia ja festareiden humua saimme kuunnella sielläkin, ihan naapurissa kun oltiin. 
Seuraavana päivänä oli ihanan lämmintä. Autoimme Miehen sukulaista polttopuuhommissa ja meillä oli todella hauskaa. Mies sen sanoikin, ja olen itse täysin samaa mieltä, että on ihanaa toimittaa erilaista työtä yhdessä, kun kumpikaan ei komenna tai tiuski, vaan voimme yhdessä höpsötellä samalla, kun hommat tulee myös hoidettua. Tämä leppoisuus on minulle todella arvokas piirre meidän parisuhteessamme, sillä ahdistun todella herkästi kaikenlaisesta stressaamisesta ja kipakoista komenteluista.
Lisäksi sain ihastella Miehen upeaa kroppaa, kun hän teki fyysistä työtä lihakset pullistellen! <3
Sitten ehdinkin olla vain yhden päivän kotona, kun lähdimme vanhempieni ja siskon perheen kanssa mökkeilemään pariksi päiväksi. Sisko, siskon mies sekä heidän Taaperonsa tulivat kanssani junalla. Minusta on aivan ihanaa puuhailla ja höpsötellä Taaperon kanssa, hän on täysin valloittavassa juttelu-iässä ja oppii koko ajan niin valtavalla vaihdilla asioita!
Ilman Taaperoa minun olisi kyllä sata kertaa vaikeampi kestää tätä omaa lapsettomuuttani. Hänen kanssaan olen saanut kokea niitä asioita, joita olen haaveillut oman lapsen kanssa kokevani. Sisko perheineen asuu onneksi melko lähellä, joten näemme usein ja olemme saaneet luotua todella hyvän kiintymyssuhteen Taaperon kanssa. Olisi vaan ihanaa jos saisimme Miehen kanssa antaa hänelle serkun…