Miten nukut? Entä syöt??

Ah, toinen kolmannes on niiiiin paljon kivempaa kuin ensimmäinen! Kysykää vaikka Mieheltä. 😀

Tarvitesen edelleen unta enemmän kuin normaalisti, samoin väsyn ja hengästyn helpommin. Yleisvointi erityisesti päiväsaikaan on kuitenkin jo niin normaali, että ellei olisi koko ajan pissahätä ja ellen olisi kasvattanut tällaista pallukkaa mahani paikalle, en varmaan edes muistaisi koko raskautta. No, rinnat tuntuvat edelleen aika vierailta tässä kuppikoossa, samoin ovat normaalia aremmat. En edelleenkään mitenkään pursua energiaa, mutta jaksan kuitenkin tehdä jo monia asioita päivän aikana, jopa alkuillasta! Noin 12 tuntia heräämisestä alkaa kuitenkin nk. iltatukaluus. Silloin haluaisi vaan kotiin ja sohvalle (mieluiten jo sänkyyn, mutta yritän estää sisäistä kelloa kääntymästä liikaa), hyvää asentoa on vaikea löytää, maha tuntuu ähky-täydeltä ja pinkeältä ja meinaan kitistä helposti kaikesta. Olen koettanut tulkita, miten ruokailuni vaikuttavat tuohon oloon, mutta en ole oikein löytänyt mitään kaavaa. Kun yritin keventää ruokailuja iltaa kohden, tuli vain kova nälkä joka tietysti haittaa nukahtamista. Sänkyyn mentyä vakiona on edelleen vähintään kaksi vessareissua ennen unen tuloa, sitten yön aikana yksi ja toinen aamuyöstä. Ehkä tämä treenaa minua yösyöttöihin! 😀 Sängyssä on muutenkin hankala löytää iltaisin hyvää asentoa. Tarvitsen jo lisätyynyn tukemaan asentoa. Selälläni maatessa pärjään tarpeen tullen ilmankin, mutta kyljelläni tarvitsen sen polvien väliin/vatsan alle. Selän kiilaan Mieheen kiinni. Jos olen kääntyneenä Mieheen päin ja halin häntä, pidän lisätyynyä ristiselän takana tukemassa. Yksin nukahtaminen onkin hankalaa ja kurjaa. Niissä (onneksi harvinaisissa) tilanteissa omin Miehen tyynyn hänen sijaisekseen. Ihanaa on kuitenkin se, ettei iltaisin ole enää paha olo, joten tällainen läheisyys ei tunnu tukalalta. Minua auttaa myös, jos Mies silittelee minua, kun yritän nukahtaa. Kun huonovointisuus oli pahimmillaan, minuun ei voinut koskea miltei ollenkaan!

Sitten seuraa tunnustus: Olen sortunut ja syönyt salmiakkia!! En mitään pussillista kerralla, mutta useampana päivänä viikossa menee nykyään jonkinlainen annos. Viime vuoden suosituksiin asti tämä olisikin mennyt vielä joten kuten rajojen sisään (muutama makeinen päivässä), mutta tuoreiden tutkimustulosten valossa suositellaan salmiakkia ja lakritsia välttämään kokonaan. Ihan kauheaa!! Minun ei mitään tee mieli niin jatkuvasti, kuin salmiakkia. Tunnen sen syömisestä lähes jatkuvaa omantunnon kolkuttelua. En ole edes uskaltanut tarkistaa ravintosuosituksista, miksi se tarkemmin ottaen on vältettävien listalla. Kaupassa ollessani tai käsi salmiakkiaskilla kuulen päässäni lääkäriystäväni (joka on myös äiti ja ollut töissä neuvolalääkärinä) äänen, että itse vältteli raskaana vain raakoja korvasieniä ja alkoholia/muita päihteitä. Ei tietenkään töissä saanut sanoa niin, sillä virallisten suositusten mukaan on mentävä. Sitten kun salmiakit ovat mahassani, alan aina pohtia, että nehän kuitenkin ovat virallisia suosituksia, eikö niitä siis pitäisi noudattaa! Samaan syntilistaan voinen lisätä, että olen syönyt raskauden aikana parmesan-juustoa, yhden uppomunan, raejuustoa sekä tuorejuustoa. Lisäksi olen syönyt liian vähän kalaa ja kasviksia, sekä tartun turhan usein valmisruokaan.

Ovatkohan kaikki muut äidit pystyneet noudattamaan suosituksia täydellisesti???

Ahdistuksen perään vielä pari riviä The Mahasta. Se on tosiaan pyörähtänyt pieneksi pinkeäksi palloksi. Tavallisia housuja en pysty mitenkään enää käyttämään. Kohtu tuntuu kiinteänä kupuna ja maha tuntuu jo nyt osuvan joka paikkaan. Ulkopuolinen mahaa tuskin vielä yhtään huomaa. Olen yrittänyt kovasti kuulostella, tuntisinko jo Minin liikkeitä, mutta turhaan. Rasituksen (etenkin reipas kävely) yhteydessä tai asentoa muuttaessa kohdussa tuntuu kevyen epämiellyttäviä tuntemuksia, ehkä jonkinlaista supistelua. Vertaan sitä navan takaa häpyluulle kulkevaan kiristyvään naruun. Mahaa tekee mieli silitellä jatkuvasti, ei vain siksi, että vauvamme asuu siellä, vaan koska iho tuntuu herkältä ja kosketus hyvältä. Niin, ja minulle on kasvanut hentoiset, vaaleat mahakarvat. (!!!)