Mun rakkaat <3

Miehellä alkoi tänään isyysloma, jee!

Hän on paiskinut hommia ihan hul-lu-na, että saisi yhden projektin kuntoon. Toissa yönä hän ei tullut nukkumaan ollenkaan! Itse en pystyisi vastaavanlaiseen duuninpainamiseen, en niin millään. Mutta hän vaikuttaa jopa ihan tyytyväiseltä, kun välillä tahkotaan noin. Tänään meillä onkin ollut aika leppoisaa, ollaan yhdessä seurusteltu Napukan kanssa, juuri saimme lounaan syötyä. Napukka alkoikin känistä siihen malliin, että laitoimme hänet nukkumaan keittiöön, missä hänen vaunukoppaansa säilytetään. Unta piti hakea muutama kierros ja minä jäin vähän auttamaan häntä tutin kanssa, kun Mies aloitti valmistautumiset illan treeneihin.

Vähän pidemmän unenhoukuttelun jälkeen Napukka uinahti vaunukoppaan rentoutuneesti huokaisten. Minä hain hänelle kevyen peiton jaloille. Peittelin hänen hellästi tuntien todella suurta rakkautta ja kiitollisuutta.

Sitten hipsin makuuhuoneeseen, jonne Mies oli läppärinsä kanssa vetäytynyt treenien suunnittelua varten. Ja siellähän toinenkin rakkaistani nukkua tuhisteli hyvin onnellisen näköisenä! Kävin hakemassa hänellekin viltin ja peittelin hänet suurta hellyyttä ja rakkautta tuntien.

Asunnossa tuntuu nyt kummallisen hiljaiselta, kun kaksi ihmistä nukkuu. Huomaan hipsuttelevani aivan varovasti, kun keräilen vähän hujan hajan lojuvia vaatteita paikoilleen ja järjestelen sohvatyynyjä ynnä muuta pientä. 

Saatan hyvinkin olla maailman onnellisin ihminen… <3