Oletko vielä siellä, pikkuinen?

Tänään alkoi kuudes raskausviikko. Tänään olen itkenyt. Tähänkö se jo päättyi?

 

Veri. Sitä ei kukaan raskaana oleva halua vuotavan kohdustaan. Jonkin verran verta on normaalia. Jonkin verran verta voi vielä tarkoittaa normaalia raskautta. Hoen tätä itselleni nyt jatkuvasti.

Kipu. Kohtuulliset alavatsan ja -selän kivut alkuraskaudessa voivat olla ihan normaaleja. Kuukautiskipuja muistuttava, mutta lievempi kipu voi vielä tarkoittaa normaalia raskautta. Selkä nyt voi kipeytyä monesta asiasta. Myös näitä asioita hoen itselleni nyt jatkuvasti.

Sitten kun lukee ohjeistuksia siitä, milloin tulisi olla yhteydessä neuvolaan, huoli viimeistään vahvistuu: Hyytymät. Selkäsärky. Vuoto voi olla niukkaa tai runsasta. Jatkuvaa tai epäsäännöllistä. Kramppimaiset kivut, etenkin toispuoliset. 

Ja kun tiedän jo miltä se tuntuu. Ja se tuntuu juuri tältä.

 

Ainoa asia, mikä vielä pitää pikkuruista toivoa yllä, on suurten hyytymien puuttuminen. Vuoto on nyt loppunut, mutta kuten yllä totesin: jatkuvaa tai epäsäännöllistä. 

En tiedä mitä ajattelisin. Paitsi että pelkään.

Pojat ovat käymässä, joten olen linnoittautunut makuuhuoneeseen flunssan varjolla. 

Kunpa pikkuinen kastäisi.