Olen aina ollut jouluihminen. Olen rakastanut aina joulun odotusta ja siihen valmistautumista. Olen hankkinut hyvin maltillisesti lahjoja vain ihan lähipiirille ja jokaista lahjaa huolella valiten tai itse tehden. Tehnyt jouluaskarteluja ja leiponut. Siivonnutkin oikeasti vähän normaalia huolellisemin.

Paitsi tänä jouluna. Arvaatteko miksi? Olen ekaa joulua äitinä! 😀

Olen oikeasti odottanut tätä joulua jo ihan älyttömän monta vuotta. Että saisin viettää joulun oman lapsen kanssa. Nyt hän on täällä, ihanistakin ihanin vauvani! En vaan ole ehtinyt tai jaksanut tehdä juuri mitään normaaleista jouluvalmisteluistani. Ei se minua siis varsinaisesti haittaa, tiedän, että joulu tulee kyllä ilmankin, mutta se tuntuu vähän hassulta. Olen odotanut tätä joulua niin, ja nyt kun se on täällä, annankin sen tulla aika vähin tohinoin! 😀 Varmasti ehdin Napukan kanssa vielä monet joulut ja joulunodotukset yhdessä fiilistellä ja panostaa niin paljon kuin sielu sietää, joten en (onneksi!!) ole ottanut tästä nyt mitään stressiä. Emme kuitenkaan ole joulun aikaan juuri ollenkaan kotona, joten ei haittaa, vaikka täällä ei niin jouluista olisikaan.

Kaikki jouluvalmistelut eivät toki vaadi juuri yhtään aikaa tai vaivaa. Olen siis panostanut niihin:

1. Joulumusiikki. Tämä on tosi helppo ja tuo joulumieltä ihan taatusti. Lisäksi Napukasta on hauskaa kun laulan mukana! Ehdoton kestosuosikkini on lauluyhtye Rajattoman Joulu, jota olen kuunnellut varmaan satoja kertoja ja osaan sen jokaista kohtaa myöten ulkoa. Toiset vuodesta toiseen taatusti joulumieltä tuovat albumit ovat kaikki Raskasta joulua -kokoelmat.

2. Glögi, riisipuuro ja tähtitortut. Toki kaikki joulun herkut tuovat joulumieltä, mutta meidän perheessä tämä on aikalailla joulunodotuksen kärkikolmikko. Ja tänä vuonna kaikki siis hankittu kaupasta valmiina. (Okei, tähtitorttuja on leivottu kaksi kertaa, mutta ne ovatkin joulun nopein ja helpoin leivonnainen.) Omatekoinen riisipuuro harmillisesti on kyllä paljon parempaa kuin kaupan valmiit, mutta siihen en ole saanut ryhdyttyä.

3. Kynttilät ja jouluvalot. Sain suureksi ilokseni ripusteltua jälleen olohuoneen verhoihin viime vuonna askartelemani joulukalenterin, jossa paperipussit roikkuvat jouluvalojen keskellä. Lisäksi minulla on teini-ikäisestä lähtien ollut tapana nostaa noin puolimetrinen, valmiiksi koristeltu muovikuusi valoineen esille. Hyvin nopeaa ja helppoa, sekä tuo saman tein kivaa joulutunnelmaa! Kynttilöitä olen ennen polttanut tosi paljon, vähän ihmetyttääkin, miksei tänä vuonna ole juuri tullut sytyteltyä. Napukalta kuitenkin vielä hyvin pysyisivät turvassa hyllyjen ja pöytien päällä olevat kynttilät. Olemme kumminkin ottaneet aamu- ja iltarituaaleiksi kynttilän sytyttämisen ruokapöydälle. Napukasta on selvästi lumoavaa katsoa, kun tulitikku leimahtaa ja liekki siirtyy kynttilään. (Tällöin tietysti vaaditaan ihan ekstrahuomiota Napukan kanssa ruokailevilta, ettei hän pääse heittämään kynttilään mitään.)

Näillä onkin sitten menty. Olen tehnyt yhden lahjan (siskon tytölle helpon hameen) sekä ostanut yhden lahjan (Miehelle yksi pieni juttu). Siskoni teki meidän lapsistamme kivan vuoskalenterin vanhemmillemme, jonka kustannuksiin osallistuin, mutta muutoin pääsin ihan vaivatta. Sitten viemme jotain Miehen äidille, kun menemme käymään siellä. Mies on hankkinut pojilleen lahjat heidän tarkkojen ohjeittensa mukaan. Napukalle emme todennäköisesti hanki mitään, sillä hän saa kyllä tarpeeksi lahjoja, eikä ole ainakaan vielä tullut mieleen mitään, mitä hän tarvitsisi. Pari pakettia kiikutin Hopen hyväntekeväisyyskuusen juurelle. Siinä se sitten onkin.

Odotan tältä jolulta erityisesti Miehen lomaa, että saamme olla koko perhe yhdessä. Matkustamista tulee jonkin verran, mutta siltä on melko vaikea välttyä. Onneksi Mies on ihanan rentoa matkaseuraa ja Napukkakin pärjää varmasti hienosti.

Tästä on siis tulossa ehkä kaikkien aikojen vähävalmistelluin joulu minun osaltani! Kai se joulu silti joululta tuntuu. 🙂