Miksi Napukka nukkuu vaan lyhyitä päikkäreitä?
Oi että. Tämä vatvomiseni Napukan nukkumisista meinaa tulla jo todella korvistani ulos, mutta koska olen tämän blogin perustanut, jotta voisin purkaa mieleni päällä olevia asioita, kirjoitan taas aiheesta.
Tänään on ollut jotenkin ihan aallonpohja-päivä. Siis oman pääni kanssa. Napukka kävi juuri kolmasille päikkäreilleen, ja minua jännittää aika lailla, sillä kaksilta edellisiltä herääminen on tänään aiheuttanut minussa holtittomia itkukohtauksia ja vaipumisia epätoivoon. Käsitän järjellä ajateltuna, että tilanne ei ole kovin paha, oikeastaan ihan hyvä. Napukka saa viimeinkin vuorokaudessa sen lähes 14 tuntia unta, joka olisi monien eri lähteiden mukaan tavoitteena. (Anteeksi taas, kun en jaksa kaivaa lähteitä mielestäni tai koneeni välilehdiltä, en vaan jaksa.) Yöllä hän kuitenkin herää itkemään vähäksi aikaa useamman kerran ja on muutenkin hyvin herkkäuninen, mikä kertoo jonkilaisesta ongelmasta nukkumisen suhteen. Joskus valveillaolo saattaa venyä jopa yli tuntiin. Hän ei koko tuota aikaa toki itke,mutta pyörii sängyssään, tuijottelee kattoon tai leikkii Uni-Pupalla. Hän pärjää yhdellä yösyötöllä ja yhdellä aamusyötöllä, jonka jälkeen saatamme kaikki nukkua vielä vähän, jolloin nousemme joskus 7-8 aikaan. Napukka on ollut päivisin onneksi enimmäkseen hyväntuulinen ja iloinen. Silti tänään jotenkin menee ihan tajuttomasti tunteisiin, kun vauvani ei nuku lähellekään niitä tunnin päikkäreitä, joita pidetään sellaisena jonkinlaisena tavoiteltavana normina tämän ikäiselle. Tänään ensimmäiset päikkärit olivat kymmenen minuuttia, toiset puoli tuntia. Kuten sanoin, olen jo valmiiksi vähän hepuleissa siitä, että nyt hänen kyllä sitten pitäisi nukkua yli tunnin jotta tässä olisi helkkari sentään mitään tolkkua!
Olen koettanut WeeBee Dreaming -blogin unikonsultti Pam Edwardsin ohjeiden mukaan löytää selittäjiä Napukan lyhyille päikkäreille, mutta turhaan. (Blogi on joitain vuosia vanha, mutta hyvin suositeltavaa luettavaa kaikille vauvojen tai taaperoiden uniasioiden kanssa painiskeleville.) Jos siitä olisi jotain apua (minulle pääni selvittämisessä tai jolle kulle muulle) käyn nyt tässä kaikki Edwardsin mainitsemat mahdolliset eri selittäjät lyhyille päikkäreille, ja millainen tilanne on Napukan osalta kussakin kohdassa.
Uniassosiaatiot. Yleisin syy, miksi vauva herää liian aikaisin päivällä tai yöllä, sekä suurin oivallukseni liittyen vauvojen nukkumiseen. Jos vauva nukahtaa rinnalle/syliin/liikkuviin vaunuihin/tassutteluun/yms. olosuhteisiin, jotka eivät ole voimassa koko unien ajan, on ihan luonnollista, että unisyklien välissä, kun vauva pikkuisen havahtuu, hän säikähtää muttuneita olosuhteita ja herää kokonaan. Tästä olen pitänyt nyt haukan lailla kiinni, ja voin hyvin vakaasti ja varmasti lausua, että Napukalla ei ole haitallisia uniassosiaatioita. Hänet laitetaan hereillä omaan sänkyyn ja lähdetään pois. Olen myös vauvakameran hommattuamme saanut todistaa, että hän saattaa aivan rauhassa makoilla hereillä sängyssään itsekseen. Siinä ei ole hänelle mitään pelättävää tai hälyttävää, että hän on siellä yksin. Tästä ei siis ole kyse.
Vääränlainen päivärytmi. Jos vauva herää aamulla omaan luontaiseen rytmiinsä nähden liian aikaisin, menee nukkumaan illalla liian myöhään tai valvoo liian pitkiä pätkiä päiväunien välissä, seurauksena on univajetta ja mahdollisesti liian lyhyitä päikkäreitä. Näinkin pieni univaje on vauvalle stressitekijä, joka nostaa hänen kehonsa kortisolitasoa, joka taas heikentää unen laatua, määrää ja vaikeuttaa unen päästä kiinni saamista. Suurin epäiltyni Napukan lyhyiden päikkäreiden syylliseksi on tämä. Olen lukenut Edwardsin blogin kaikki artikkelit, mutta vasinkin tähän aiheeseen liittyvät varmaan kymmenen kertaa, mutta en keksi, mitä pitäisi tehdä toisin! Olen aikaistanut Napukan yöunille menoa reippaalla kädellä, ja se onkin saanut aikaan sen, että saamme nykyään lähes sen 14 tuntia unta vuorokaudessa häenlle kasaan. Luulen, että Napukan luonnollinen heräämisaika on siinä seitsemän pintaan. Kuten sanoin, tuntuu hän tarvitsevan niihin aikoihin tai vähän sitä ennen aamumaitonsa, jonka jälkeen hän pystyy jatkamaan unia vielä vähän. En tiedä, voiko tässä käytännössä jotenkin nyt piillä se ratkaisun avain, mutta en ainakaan vielä ole keksinyt miten. 8-kuisilla maksimivalvomisaika on Edwardsonin mukaan 3 tuntia ja vartti. Siis maksimi. Tätä Napukka ei ylitä enää nykyään (kun olen tietoinen asiasta!) kyllä juuri koskaan, joten tämän en usko olevan ongelma. Sen sijaan saattaa olla, että joskus laitan hänet liian aikaisin päikkäreille, mutta tätä on hyvin vaikea muuttaa, sillä oikeastaan tämän voi vasta jälkikäteen päätellä. Ja kellosta tätä ei voi suoraa katsoa, sillä edellisten unien laatu ja pituus sekä aktiviteettien määrä vaikuttavat monien muiden juttujen ohella siihen, kuinka väsynyt Napukka on. Tässä siis mahdollien toinen selittäjä, jolle en kuitenkaan osaa oikein tehdä mitään.
Säännöllisyys. Vauvat rakastavat rutiineja ja sitä, että pystyvät jossain määrin aavistamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämän sanoisin nykyään olevan meillä myös kunnossa. Olen lähestulkoon pyhittänyt päiväni Napukan unien varjelemiselle ja hän saa lähes aina nukkua päikkärit omassa sängyssään, täsmälleen samoissa olosuhteissa ja samoin lyhyin unirutiinein saateltuna. Käymme joka päivä kuitenkin myös aina ulkona, mutta mieluusti päikkäreiden välissä. (Poikkeuksena kyläilypäivät, jolloin mieluusti nukutan Napukan matkan aikana rattaisiinsa, jottei tarvitsisi vieraassa paikassa sitten koettaa löytää hyvää päikkäripaikkaa tai kyetä rauhoittumaan unille kun on muutakin jännää.)
Nukkumisympäristö. Paikka jossa vauva nukkuu, saisi olla pimennettävissä täysin tai lähes täysin. Vain vuorokausirytmiä opettelevat pikkuvauvat hyötyvät valoisassa päikkäreiden nukkumisesta. Kun päivän ja yön ero on hanskassa, on kaikille ihmisille parasta nukkua pimeässä. Melatoniinintuotannon lisäksi varsinkin isommat, ympäristöään jo aktiivisesti havainnoivat vauvat aktivoituvat helposti jostain visuaalisesta ärsykkeestä. On siis paraasta, että ei näe juuri mitään. Se ei ole vauvalle pelottavaa. Lapset oppivat pelkäämään pimeää vasta isompana, kun mielikuvitus kehittyy. Meillä on makkarissa ollut alusta lähtien pimennytverhot, mutta keskipäivän aikaan ne päästävät silti jonkin verran valoa. Tänään epätoivon hetkellä, kyllä oi kyllä, olen peittänyt makuuhuoneemme ikkunat alumiinifoliolla. Mies oli hyvin ymmärtäväinen, mutta hänen oli vaikea hillitä itseään sanomasta kaikkia niitä lohkaisuja, joita teko toi hänen mieleensä. Ymmärrän häntä täysin. Mutta olen valmis luopumaan järkevän naisen tittelistä jos vauvani god damn voisi nukkua paremmin!. Muut nukkumisympäristöön liittyvät tekijät ovat sopivan viileä lämpötila sekä valkoinen kohina, white noise, jonka nimiin niin moni tuntuu nykyään jo vannovan. Näiden katsoisin olevan meillä hanskassa. Napukka nukkuu unipussissa, jolloin ruumiinlämmön pitäisi myös pysyä melko tasaisena. Valkoinen kohina soi meillä läpi yön, ei siis vain ensimmäistä 40 minuuttia ja sen jälkeen 3 tunnin ajan äänestä tai liikkeestä aktivoituneena, kuten suosituissa Wishbeareissa, jollaisen muutoin olisin niiiiiiin halunnut Napukalle! Kohinan tarkoitus ei nimittäin ole pelkästään rauhoittaa, vaan toimia myös äänipeittona kaikenlaisille ulkopuolisille äänille, jotka muutoin saattaisivat häiritä vauvan unta.
(Välihuomio: Napukka nukkui tasan tunnin, huh! Nyt hän on jo siirtynyt yöunilleen, joille nukahtaminen sujui helposti ja rauhallisesti Uni-Pupaa halien ja sille vähän laulaen. Oi toista!)
Eli kuten jo sanoin, en keksi kertakaikkiaan muuta syytä alimittaisille päikkäreille, kuin tuo aikataulutus, siinä on nyt vaan edelleen jotain häikkää. Edwardsonin mukaan 8-kuisen olisi hyvä alkaa jo siirtyä kolmista päikkäreistä kaksiin, mutta se on näillä minipäikkäreillä vähän hassua. Jos Napukka herää sanotaan nyt klo 7, olisi viimeistään ekoille päikkäreillä päästävä klo 10. Jos hän nukkuu sen noin puoli tuntia, pitäisi seuraaville päikkäreillä päästä taas jo 13.30. Näin ollen yöunille pitäisi mennä klo 17. No, ehkä me seuraavaksi kokeilemme sitä. Ongelmana tässä vielä se, että aina Napukka ei kyllä mitenkään jaksa tuota kolmea tuntia valvoa, jolloin aikataulu olisi vieläkin tiiviimpi. Meillä kuitenkin jo totetuu se Edwadsonin mainitsema kriteeri kolmansien unien pois jättämiseen, eli viimeiset päikkärit loppuvat vasta klo 16 jälkeen, mikä ei näin ”isoilla” ole enää hyvä juttu, sillä ne alkavat häiritä yöunia.
Nyt on toki Napukalla päällä myös 8-kk hulinat, mutta sen piikkiin ei voi kaikkea laittaa, kun nämä päiväunet ovat olleet näin lyhytä jo niin kauan…
Vähän hämmentynyt tässä kyllä pakostakin on. Mies yrittää minua päivittäin muistuttaa, että Napukalla menee tosi hyvin, ja ymmärränhän minä sen. Mutta jokin kohta kaipaisi vielä hiomista, jos niistä yösyötöistä haaveilemme vuoden alussa luopuvamme. Nuo heräilyt ja uni-itkut alkuillasta ja yöstä sekä toistuvat lyhet päikkärit kertovat sen.
Ja minä olen vä-sy-nyt. Kaipaan todella kovasti jo kokonaisia öitä. Siis ihan to-del-la.
