1-vuotisjuhlat

Koska blogimaailma on niin pullollaan toinen toistaan upeampia 1-vuotissynttäreitä, ja koska olen tuskin ainoa, joka on välillä hieman taipuvainen näistä ulkoisista paineista johtuen hilaamaan rimaa itselläkin turhan ylös, haluan nyt tehdä postauksen meidän simppeleistä mutta hyvin onnistuneista synttäreistämme. Napukan ensimmäisistä syntymäpäivistä.

Taustatietona vielä, että minä jaoin tarjoiluvastuuta äitini ja siskoni kanssa, ja juhlapäivän aamupäiväksi saimme vanhempani hoitamaan Napukkaa, joten saimme Miehen kanssa käyttää juhlien ”pystyttämiseen” sen pari tuntia aikaa ilman, että meidän tarvitsi huolehtia sankarista.Jos olet järjestämässä juhlia vähemmillä auttavilla käsillä, laske ihan rohkeasti rimaa vieläkin alemmas, jos siltä tuntuu!

Juhlapaikka.Kuten juhlien järjestämisestä kirjoittaessani kerroinkin, pidimme juhlat Miehen työpaikan taukotilassa, jossa on myös keittiö. Tällä järjestelyllä ei tarvinnut huolehtia tuolien tai astioiden riittämisestä. Kahvia sai myös keitettyä isolla kahvinkeittimellä suoraa termariin kerralla sopivan määrän, mikä vähensi touhottamisen määrää juhlien aikana. Kaikki astiat myös saatiin kerralla pesuun, koska astianpesukoneita oli useampi.Kävimme aamulla varmuuden vuoksi kolmistaan tarkistamassa, ettei tilassa oltu lauantai-iltana juhlittu ja jätetty pahaa sotkua. Tiskipöytien ja muiden tasojen pyyhkiminen, astianpesukoneiden käynnistys sekä lattian täsmämoppaus onneksi riittivät.

Koristelu. Tässä kohden monella lähtee lapasesta, ja minunkin piti itseäni oikein aktiivisesti muistuttaa, etten selaa sitä Pinterestiä liikaa. Koska luulenpa, että tietyn tyyppinen vanhempi voisi käyttää aikaa ja rahaa lapsensa juhlien koristeluun lähes loputtomasti. Kuten aiemmin mainitsinkin, ostin juhliin koristeeksi tasan pussillisen ilmapalloja sekä kauniita serviettejä. Paikan kivat kattovalaisimet ovat väritykseltään keltaista ja violettia, joten siitä sain teemavärit. Valmiiksi minulta löytyi väreihin sopiva kynttilä.

Ruoka. Tämä on toinen paha överöinnin paikka. 😀 Tällä kertaa kävi kuitenkin niin, että löysin Pinterestiä selaillessani helpon ratkaisun tarjoiluihin. Meillä oli siis taco-buffet. Se toimi erittäin hyvin, kun juhlat Napukan päikkäriaikataulun takia piti ajoittaa ihmisten lounasaikaan. Kaikkea jäi runsaasti yli, ja omaksi muistilapukseni sekä mahdollisesti muiden käyttöön listaan, minkä verran olisi riittänyt. Meitä oli juhlissa 12 aikuista ja 4 lasta.

maissilastuja 1 pussi

salaattia 1 pussi

kurkkua 2 kpl pilkottuna

kirsikkatomaatteja 1 iso rasia pilkottuna

avokaadoja 5 kpl pilkottuna (Napukka veti näitä aika huolella! 😀 )

jauhelihaa 800g + 1 pussi tacomaustetta

kanaa 800g + 1 pussi fajitamaustetta

punasipuli 1 kpl

juustoraastetta 1 pussi

kaurafraiche 1 purkki

salsaa 1 purkki mietoa ja 1 tulisempi

Lisäksi kuriositeettina erilaisia vauvaraksuja maisteltaviksi muffinivuoissa!

Makeana tarjottavana tein tämän maidottoman juustokakun ja se  oli täydellisen kokoinen. Siihen päälle heitin aika vauhdilla keon hedelmiä ja marjoja, joita Napukka veti kaksin käsin. Äitini leipoi mustikkamuffinsseja noin 20, niitä jäi yli juuri sopivasti seuraavan päivän herkutteluihin samoin kuin marenkeja, joita leivoin kolmen valkuaisen taikinasta. Lisäksi meillä oli valikoima pieniä hedelmäsosepusseja, ja ne olivat tosi menestys.

Ohjelma. Mielestäni tämän kaltaisissa juhlissa ei juurikaan ohjelmaa tarvita. Kun vieraat saapuivat, kohotimme maljat samaa Fresitan 5.5% mansikkakuohuviiniä kuin Napukan nimiäisissäkin (1-vuotisjuhlat ovat vielä sen verran ”aikuisten juhlat”, kun ei sankari niistä itse vielä mitään ymmärrä, että mielestäni alkumalja ei ollut ollenkaan huono ajatus.) ja lauloimme onnittelulaulun. Sitten ohjeistin vieraat taco-buffetin ääreen, sillä Napukalla oli jo kova nälkä. Mahduimme kaikki saman, pitkän pöydän ääreen, mikä oli mukavaa. Kun lapset olivat syöneet, he aloittivat spontaanisti yhteiset juoksuleikit, joille olikin hyvin tilaa. Napukka oli varustautunut omilla taaperokärryillään, ja pääsi sillä tavoin mukaan hauskanpitoon. Seuraavana olikin luvassa Napukan ukin ja serkkutytön (4v) yllätysesitys kitaralla ja laulaen<3 Sitten keittelimme kahvit ja toin kakun ja muut makeat tarjottavat pöytään. Tässä kohden taas lauloimme Napukalle. Kahvien jälkeen Mies piti vieraille kierroksen hienossa toimistorakennuksessa ja viimeisenä avasimme lapsivieraiden avustuksella Napukan lahjat. Aika oli vierähtänyt vauhdilla ja Napukka alkoi jo osoittaa väsymyksen merkkejä. Toivottelimme siis vieraille mukavat päivänjatkot ja minä siirryin nukuttamaan Napukkaa rattaisiinsa ja Mies organisoi tilan siivousta.

Meidän mielestämme juhlat onnistuivat ihan täydellisesti. Ne olivat rennot ja mukavat, ne eivät vaatineet kovin paljoa työtä eivätkä yhtäkään kirosanaa. Tämän viikon viikonloppuna juhlimme vielä Napukan kummitätien ja heidän puolisoittensa kanssa meillä sushin ja kuohuviinin kera minua ja Miestä, olemmehan selvinneet kunnialla vauvavuodesta! (Napukka saa toki osallistua juhliin siihen asti, kunnes menee nukkumaan.)

Tässä vielä Napukalle lahjaksi runoilemani taulu.
perhe tapahtumat-ja-juhlat lapset

Ensimmäinen vuosi

Tänään aamulla vähän viiden jälkeen se tuli täyteen: Meidän ensimmäinen vuotemme Napukan vanhempina, Napukan ensimmäinen vuosi meidän sylissämme. Vauvavuosi.

Meinaan purskahtaa liikutuksesta itkuun, kun vain ajattelenkin asiaa. Minä olen ollut äiti vuoden! Olin odottanut äitiyttä ja omaa lasta niin pitkään, että pelkäsin, ettei se voi mitenkään olla niin ihanaa, kuin unelmissani se oli ehtinyt muodostua. Eihän se ollutkaan täysin samanlaista, kuin olin kuvitellut, mutta kyllä juuri niin ihanaa! Äitiys on minulle se juttu. 

Nyt olen saanut viettää vauvavuoden, hyvin todennäköisesti elämäni ainoan, ja en kyllä kadu tai muuttaisi siitä mitään. Napukka on ollut tosi helppo ja terve vauva, hänen kanssaan on ollut todella antoisaa opetella äitiyttä. Mies on ollut oma itsensä, eli huomaavainen, hellä ja rauhallinen, kaiken univelan ja minun hormoniheittelyjenikin keskellä. Hänen kanssaan on ollut todella antoisaa opetella yhteistä vanhemmuutta. Oma keho on palautunut hyvin niin raskaudesta kuin sektiostakin, imetys on onnistunut ihan alkua lukuun ottamatta kuin suoraa oppikirjasta. Pääkin on kestänyt hyvin, enkä suureksi helpotuksekseni sairastunut raskaudenjälkeiseen masennukseen. Masennustaustalla risikini olivat tähän normiäitiä korkeammat, varsinkin, kun lopetin mielialalääkkeiden syömisen vasta raskaana ollessani.

Välillä on tietysti ollut hankalaa ja väsyttävääkin. Se kuuluu asiaan. Yöheräilyt olivat minulle raskas kokemus, mutta ei niin raskas, kuin pelkäsin. Olen todella oppinut arvostamaan unta, ja se onkin ainoa aihe, josta olemme Miehen kanssa saaneet mitään epäsopua aikaan. Mies kun luonnostaan tuntuu tarvitsevan vähemmän unta kuin minä, ja jää usein iltatoimissaan (minun näkökulmastani) hidastelemaan, kun minulla olisi jo kiire saada päät tyynyyn. Onneksi tästäkin aiheesta olemme pystyneet rakentavasti keskustelemaan mököttämisen tai tiuskimisen sijaan.

Päivät kahdestaan Napukan kanssa sujuvat suloisesti vaikkakin välillä vähän puuduttavasti. Hän ei kiukkua tai juurikaan itke, eikä muutenkaan ole mitenkään raskas lapsi, mutta eniten kaipaan sitä, että saisin jakaa jonkun aikuisen kanssa kaikki ne hauskat jutut, mitä Napukka oivaltaa ja touhuaa. Siksi, kun Mies tulee töistä kotiin, en kaipaa sitä kuuluisaa omaa aikaa juurikaan, vaan kaikista mieluiten teen ihan sitä samaa, kuin koko aiemmankin päivän, mutta yhdessä Miehen kanssa: Ihastelen Napukan kikkailuja!

Oman kokemukseni mukaan vauvavuosi muuttui viikko viikolta helpommaksi ja palkitsevammaksi. Napukka nukkui koko ajan paremmin, söi harvemmin, oppi liikkumaan ja sitä kautta viihtymään paremmin. Hänen kehitystään on ollut upeaa seurata! Hänestä on tullut tarmokas tyttö, joka mieluusti uppoutuu pitkäksikin aikaa johonkin tarkkuutta vaativaan puuhaan, kuten rasioiden avaamiseen ja sulkemiseen, kirjan sivujen kääntelyyn, vetoketjun käytön opetteluun tai pienten esineiden poimimiseen. Kuitenkin hän on myös sosiaalinen ja riehakas, hän pitää erilaisten vauvasirkustemppujen tekemisestä sekä jahtaamisleikeistä ja kutittamisesta. Hän harjoittelee hellää koskettamista ja kujertaa suloisesti pehmoleluilleen. Hän opettelee kovasti puhumaan toistamalla ahkerasti aikuisen perässä sanoja (tai niiden alkutavuja). Hän osaa kävellä ilman tukea muutamia askeleita ja seisoo jo melko tukevasti.Hän on meistä maailman hienoin pieni tyttö! <3

Seuraava vuosi tuo tullessaan varmasti taas kaikenlaista uutta. Napukkaa pitää alkaa jo jonkin verran kasvattaa, pelkkä hoitaminen ja viihdyttäminen ei enää riitä. Kuitenkaan hän ei vielä pitkään aikaan ole kykeneväinen kovinkaan syvällisiin järkeilyihin. Ennustankin, että tässä tulee olemaan tulevan vuoden suurimmat haasteet, mutta sen näkee sitten. Ammattikasvattajana asia ei siis suinkaan minua pelota, mutta käsitän, että se vaatii varmasti kärsivällisyyttä ja hermoja. Vauvan hoidossa olemme olleet Miehen kanssa todella samoilla linjoilla, pian saamme nähdä, miten hyvin pelaamme yhteen taaperon kasvattamisessa.

En malta odottaa!

perhe parisuhde vanhemmuus lapset