Eilen se tapahtui, pääsin takaisin salille! Synnytystaukoa kertyi tasan kymmenen viikkoa, mikä on selvästi vähemmän, kuin mihin olin varautunut. Sain jälkitarkastuksessa jo luvan aloittaa rauhallisen salitreenin, mutta Miehen työkiireiden takia eilen osui ensimmäinen mahdollisuus. Olin tosaan salijäsenyyteni tauolle laittaessani arvioinut, että palaisin vasta joskus elokuussa, mutta kuten sain eilen huomata, olen kyllä jo ihan valmis taas jatkmaan suunnilleen siitä, mihin jäin. Minullahan kävi uskomattoman hyvä tuuri ja pystyin käymään salilla ja äitiysjoogassa viimeiselle raskausviikolle asti. (Vauvajoogan voimme aloitaa samalla joogastudiolla, kun Napukka täyttää kolme kuukautta!) Olen sataprosenttisen varma, että oloni synnytyksen jälkeen ei olisi näin hyvä, eikä palautuminen olisi ollut näin helppoa, jos tämä ei olisi ollut mahdollista. (Minulle tulee muutenkin välillä sellainen olo, liittyen sekä raskauteen, synnytykseen että näihin ensimmäisiin viikkoihin vauvan kanssa, että olen päässyt uskomattoman helpolla!) 

Miten se sitten meni? Lääkärihän suositti, että voisin tehdä samaa ohjelmaa, kuin tein loppuraskaudessa. Tällöin en ainakaan tulisi rasittaneeksi esimerkiksi suoria vatsalihaksia liikaa, ne kun olivat valtavan vatsan kanssa käytännössä pois pelistä. No, vaikka nyt ilman raskausmahaa olen ketterämpi ja liikkuvampi, on tuo 10 viikon tauko kuitenkin selvästi vaikuttanut voimiini. Mikä on tietysti ihan arvattavaa. Jouduin siis sekä keventämään että lyhentämään treeniäni. Mutta tästä se lähtee! Laitanpa tähän ihan itsellenikin muistiin, mitä tuli ekalla kerralla tehtyä. Ehkäpä se jotakuta muutakin saattaisi kiinnostaa. 🙂

Alkuun lämmittelin ylävartaloa kepin kanssa, ihan perus keppijummpaliikkeitä niin, että tuntui lämpimältä. Seuraavana vuorotahtiin kolme sarjaa pystypunnerruksia ja ojentajia. Pystypunnerrukset tein samalla n. 8 kilon pikkutangolla, kuin raskaanakin. Tavallinen tanko siis painaa 20 kiloa, pikkutangon paino on arviomme, sillä siinä ei lue painoa. Toistoja tein raskaana kymmenen, nyt riitti kahdeksan. Ojentajat tein viiden kilon levypainolla laskien levyä suorilta käsiltä niskan taakse. Toistoja sama kymmenen kuin raskaana, mutta jätin 2,5 kilon lisäpainon pois. Seuraava setti oli kyykkyjä ja hauiskääntöjä vuorosarjoin, taas kolme kierrosta. Kyykkyjä tein nyt ihan ilman mitään välineitä, raskaana tarvitsin tähän telineessä olevaa tankoa, josta pitää tukea ja auttaa ylöstulossa. Toistoja samat kymmenen, kuin ennen synnytystä. Tämä oli siis ainoa liike, joka oli nyt helpompaa! Hauiskääntöjä tein yläkuvassa näkyvillä kevyttangoilla, painoa tangon lisäksi 5kg, toistoja kymmenen. En muista nyt ihan tarkkaan, kuinka paljon minulla oli painoa näissä ennen synnytystä, tein yleensä hauiskäännöt 7 tai 8 kilon käsipainoilla enkä näillä tangoilla. Joka tapauksessa kevensin reippaasti. Kaikissa liikkeissä koetin muistaa erityisen tarkkaan vetää napaa kohti selkärankaa, jotta syvät vatsalihakset aktivoituisivat ja suorat, vielä vähän toisistaan erillään olevat vatsalihakset saisivat leävät.

Sitten olinkin jo ihan valmis lähtemään kotiin! 

Olimme Miehen kanssa sopineet, että sitten kun palaan salille saisin päivittää urheiluvaatteitani. Raskaana tuli mentyä vetimissä jotka vaan mahtuivat päälle, joten nyt lähes normimitoissa oli kiva taas vähän miettiä, mitä sinne salille päälleen pukee. Myönnän auliisti olevani monessakin asiassa vähän pinnallinen, ja urheilu on ehdottomasti yksi niistä. Vaikka salille menosta tulee muutenkin hyvä mieli, on fiilis kaksin verroin kiva, kun saa laittaa päälle jotain nättiä! Olen siis aina tykännyt liikkua kivoissa vaatteissa, vaikka lököverkkarit ja t-paitakin todistetusti toimivat. Kävimme siis eilen päivällä Miehen ja Napukan kanssa kaupungilla shoppailemassa minulle treenivaatteita. Mies on aina ihan mahtavaa shoppailuseuraa, hän innoissaan tuo minulle soviteltavaa ja ihastelee minua (mikä on tosi tärkeää erityisesti nyt, kun oma keho on ollut niin suuressa muutoksessa). Napukkakin osoittautui oikein mainioksi seuraksi, hän joko veteli vaunuissaan sikeitä tai tapitti isänsä sylissä tämän kierrellessä vaaterekkien välissä. Kaupoissakin oli nyt hyvät valikoimat ja paljon alennuksia. Siitä olikin vierähtänyt aika tovi, että minä olin saanut jotain uutta! Raskaana nyt ei mitään ollut voinut oikein hankkia, paitsi yhä suurempia paitoja ja takkeja, mutta ne olivat kaikki lainassa. Tässä vauva-arkeen totutellessa minun on kaupoilla kierrellessäni tehnyt mieli hankkia vain Napukalle kaikkea, enkä ole oikeastaan edes katsellut mitään itelleni. Senkin vuoksi tämä oli hyvin virkistävää! Lisäksi päivä sattui olemaan uskomattoman kaunis ja Napukka oli kaupungilla hyvin tyytyväinen. Tämä oli myös pitkään aikaan ensimmäinen päivä, kun saimme olla ihan koko päivän kolmisin, ilman mitään velvollisuuksia! (No salilla käymisen ajan olin yksin, mutta tiedätte mitä tarkoitan.)

Ihan loistopäivä siis! Ensi viikolla Miehellä jatkuukin jo lomat, joten yhteistä aikaa on tiedossa runsaasti lisää!