Vauvajuhlat!
Viime viikonloppuna ystäväni järjestivät minulle vauvajuhlat. Juhlien ajankohta oli minulla etukäteen tiedossa, olin myös itse kutsunut ne ihmiset, jotka halusin paikalle. Muuten en sitten ollutkaan osallistunut järjestelyihin tai ollut tietoinen mistään, ja tämä oli minusta oikein hauskaa. Juhlat pidettiin ystävän luona, sillä heillä on suurempi koti kuin meillä. Näin pääsin myös saapumaan paikalle juhlavasti, kun kaikki tarjoilut ja koristelut olivat jo valmiina, sekä vieraat paikalla!
Olin valvonut melkein koko edellisyön kuulostellen huolestuneena vauvan liikkeitä. Yleensä se on hyvin aktiivinen alkuyöstä/ illasta, eli silloin, kun minä olen käymässä nukkumaan. Nyt oli kuitenkin myös edeltävä iltapäivä ja alkuilta ollut jotenkin hiljaisempaa. Tein liikelaskentaa kello yhdestä kahteen juotuani ensin sokerivettä, ja sain ne halutut kymmenen erillistä liikahdusta, joten en lähtenyt soittelemaan synnytyssairaalan päivystysnumeroon. Liikkeet olivat kuitenkin paljon vaisumpia kuin normaalisti, joten huoleltani en oikein saanut nukuttua. Aamulla tein uuden liikelaskennan samalla lopputuloksella. Kun pähkäilin Miehen kanssa puhelimen välityksellä, mitä tekisin, alkoikin bebe taas möyriä tuttuun tapaansa. Jonkinlainen huilimisjakso sillä siis taas oli! Sain näin ollen siirrettyä ajatukset takaisin juhliin.
Kun tulin paikalle, oli minua vastassa yli kymmenen ihanaa ystävää sekä neljä heidän lapsistaan (mukana myös siskon Taapero!). Pöytään oli katettu herkullinen salaattibaari, juomaksi saimme Mimosat. Taapero kävi pokkana napsimassa kupeista herkkuja äidin silmän välttäessä, eikä yhtään jännittänyt, vaikka talo oli täynnä vieraita ihmisiä.
Tällaisissa juhlissa hauskinta (ja samalla myös jännintä) on se, että paikalla on ystäviä eri piireistä. Juhlien sankari on yhdistävänä tekijänä, mutta muutoin vieraat eivät välttämättä tunne toisiaan. Minun tapauksessani kaikki paikallaolijat olivat kyllä tavanneet vähintään kahdesti: polttareissani ja häissäni noin seitsemän vuotta sitten. Tavallaan tuntui, ettei aikaa edes olisi kulunut niin paljoa, sen varran luontevasti naiset tulivat toimeen keskenään. Ehkä suurimpana erottavana tekijänä olikin juuri äitiys. Kolme läheisintä ystävääni, jotka juhlat olivat organisoineet, olivat porukasta ainoat lapsettomat. Kun juhlan aiheena kerran oli minun raskauteni, pyörivät jutut ymmärrettävästi paljon jälkikasvun saamisessa. Välillä vähän huolestuneena tarkkailinkin, onko heillä kovin tylsää ja kurjaa, ehkä ulkopuolinen olo. Onneksi tosiaan paikalla oli paljon sellaisia ihmisiä, joita he eivät olleet nähneet pitkään aikaan, mutta joiden kanssa tulivat hyvin juttuun. He siis hakeutuivat enemmän kahdenkeskisiin catching up –keskusteluihin, kuin osallistuivat yleiseen vauva-höpöttelyyn. Paikalla olevat lapset myös toivat puuhailuillaan hauskaa kommentoitavaa sellaisillekin, joilla ei itsellään vauva/lapsiarjesta ollut kokemusta. Äiti-ystävilleni täytyy kyllä nostaa hattua, kukaan ei nimittäin sortunut siihen perinteiseen synnytyskauhukertomusten jakamiseen, mitä tällaisessa seurassa usein kuulee tapahtuvan. Itseasiassa itse synnytykseen liittyvät asiat taidettiin ohittaa ihan kokonaan. Ainoat aihetta liippaavat kommentit olivat kehoitus ottaa yhdestä lahjapussista löytämäni proteiinipatukat ja suklaalevy mukaan, sekä lyhyet maininnat synnytyksen käynnistymisistä suhteessa laskettuun aikaan. Uskon, että tässä vaiheessa raskautta onkin ihan hyvä olla liikaa kuuntelematta muiden kokemuksia. Ne kun varmasti tulevat poikkeamaan monin tavoin omasta.
Salaattibaarin jälkeen esille katettiin kahvipöytä, josta löytyi mm. ihanaa banaani-kinuski kakkua, suklaakakkua, macaron-leivoksia, suklaahippukeksejä sekä irtokarkkia. Taapero oli käynyt jo useampaan kertaan kyselemässä, milloin kakkua saisi (sekä keittiön puolella kähveltämässä karkkikipoista!). Hän kun oli ollut jo paikalla, kun kakkua oli koristeltu, ja tiesi siis odottaa sitä. Kun kakusta ja kahveista sitten alettiin yleisestikin puhua, hän huudahti vilpittömän ilahtuneesti keskellä olohuonetta kädet levällään ”KAKKU PÖYTÄÄN!” 😀 Sitten tulikin kyllä herkuteltua aika antaumuksella, itse kunkin.
Kun vieraat sitten yksi kerrallaan lähtivät, jäimme vielä hyväksi toviksi nelistään, minä ja nämä kolme läheisintä ystävääni. Tämä oli hyvä. Saimme juteltua vielä rauhassa ja vähän hengähdettyä ihmispaljouden jälkeen. Ehdin myös kuulla heidän tuoreimmat kuulumisensa. Täytyy kyllä sanoa, että kotiin päästyäni olin aika poikki! 😀 Mukanani minulla oli valtava vaippakakku, rääppeitä herkkupöydästä sekä kasa lahjoja.
Kuitenkin olin hyvin onnellinen, enkä sentään liian uupunut, kun lösähdin sohvalle tutkimaan vielä tarkemmin lahjoja ja odottamaan Miestä. Saimme vaikka mitä ihanaa! En lähde nyt kuvaamaan jokaista lahjaa, mutta laitan tähän pari esimerkkiä.
Mahdottoman soma ja pehmoinen uniriepu-pupu! Se pääsee kuvaan yhdessä viikonloppuna saapuneen sängyn kanssa, joka on myös niin mahdottoman ihana, että siitä on pakko saada laittaa kuva tänne. 😀
Dookyn vaunusuoja, jonka värien takia sijoitin nyt tuohon turvakaukaloon. Se sopii yhteen myös aivan täydellisesti tuon aikaa sitten virkkaamani pikkupeiton kanssa!
Brion hoitolaukku ja PikkuPikkaraisen vaunusuoja. (Sekä Mies että minä itse tykkäämme pöllöistä tosi paljon!) Minullahan on se omatekemäni Jaffa-reppu, jota olin kaavaillut hoitolaukuksi, mutta onhan tuo nyt tuossa aika hitsin kätevä. Ehkä Jaffa-reppu pääsee käyttöön silloin, kun vauveli on itsekin repussa. Silloin tuo olkalaukku ei ehkä ole niin hyvä. Mies oli tästä lahjasta kyllä aivan erityisen innoissaan, ja onhan tuo laukku varmasti tosi hyvä. Siinä on paljon taskuja ja mukana kulkee vielä hoitoalustakin. Lisäksi se on kyllin neutraali, jolloin Mieskin tuntee olonsa sen kanssa liikkuessaan turvalliseksi! 😀
Vaippoja, vaippoja, vaippoja! Ystäviltäni oli monelta jäänyt avattuja tai ihan avaamattomiakin vaippapaketteja käyttämättä, ja olikin fiksua laittaa ne eteenpäin. Nyt meillä on eri merkkisiä vaippoja valmiiksi testattavaksi. Vaippakakussa olleet vaipat sijoitinkin jo paikoilleen kylppäriin, loput saavat odotella paketeissaan.
Sitten haluan vielä mainita muutaman pikkuesineen: Aivan ihanat, ystävän käsin kutomat minivillasukat pikkuprinsessalle! Siskon Taaperon itse vauvalle valitsema tuttipullo. Mauri Kunnaksen vauvakirja, jota olen jo alkanut täyttää. (Minusta oli aivan ihana lapsena selailla ja tutkia omaa vauvakirjaani!) Vauvajuhla-slämy, eli vihko, johon kaikki juhlissa olleet ovat kirjoittaneet erilaisia arvauksia, lupauksia ja terveisiä. Aivan ihanaa luettavaa!
Lisäksi tuli vaatteita, leluja ja erinäistä vauvan hoitoon liittyvää hyödykettä. Mieskin sanoi kotiin tultuaan ja lahjakasan nähtyään, ihan kuin joulu taas!!
Kiitos ystävät. <3
