Lily on täyttynyt inspiroivista postauksista, joissa bloggaajat pohdiskelevat vuotta 2018. Ehkä tekevät yhteenvetoa edellisestä vuodesta, kertovat haaveistaan ja tavoitteistaan, ehkä lupaavat jotakin itselleen. Tuntuu, että vuoden ensimmäisen postauksen kuuluukin olla jotenkin erilainen; jotain uutta lähtee taas käyntiin. Jotain uutta mutta samalla ihan sitä tuttua. Minäkin aion kirjoittaa nyt siitä.

On sanomattakin selvää, että jos tulee alkuvuodesta äidiksi, leimaa se aika lailla koko vuotta. Vuodesta 2018 tulee minun kohdallani The Vauvavuosi. Miehen kohdalla toki jo kolmas laatuaan, mutta hänellekin varmasti merkittävä ja uudenlainen; onhan puoliso uusi ja elämäntilanne aivan erilainen, kuin kahden ensimmäisen kohdalla. Puhumattakaan iän tuomasta kypsyydestä.

Vuoden viimeisenä päivänä olimme ravintolassa juhlistamassa uuden vuoden alkamista ja juttelimme lupauksista. Sinä vuonna kun tapasimme, Mies kertoi antaneensa edellisen vuodenvaihteen aikaan itselleen lupauksen olla rohkeampi. Se oli siis kun vuosi 2015 alkoi. Me tapasimme syyskuussa, ja sen jälkeen on rohkeutta kyllä tarvittukin. Onneksi sitä löytyi meltä molemmilta, sillä olemme nyt silloin tehtyjen valintojen jälkeen onnellisempia kuin koskaan. Siksi kaksi seuraavaakin uudenvuodenlupausta jatkoi samoilla linjoilla. Rohkeutta tässä elämässä näköjään tarvitaan! Vuoden 2017 aikana, kun ihmissuhteet oli jo saatu vakiinnutettua, olemme molemmat tarvinneet rohkeutta eritoten työasioissa. Mies vaihtoi työpaikkaa ja minä jäin virkavapaalle. Molemmat olisimme voineet jäädä epätyydyttäviin työtilanteisiimme roikkumaan, mutta onneksi meillä oli rohkeutta etsiä muutosta!

Mutta mitä uutta vuodelle 2018? Pariskunnasta perheeksi ja vauvan vanhemmiksi. Kärsivällisyys ei ole koskaan ollut oikein minun vahvuuteni, joten valitsin sen itselleni tietoiseksi kehittämisen kohteeksi. Äitinä tulen tarvitsemaan valtavat määrät kärsivällisyyttä, joten mielestäni tämä on hyvä vuosi ottaa se mukaan uudenvuodenlupaukseeni. Mies on minuun verrattuna oikea kärsivällisyyden perikuva, mutta hänkin aikoi kyllä kiinnittää aiheeseen erityistä huomiota seuraavana vuonna. Toiseksi abstraktiksi teemaksemme valitsimme rakastamisen. Aiomme tänäkin vuonna rakastaa täydestä sydämestä: toisiamme, jälkikasvua, muuta perhettä, ystäviä, itsejämme ja ihmisiä ylipäänsä! Sekä myös muistaa näyttää sen varmasti ajoittain uuvuttavan vauva-arjen keskellä. Niin sanoin, teoin kuin ajatuksin. 

Lisäksi halusimme mukaan yhden vähemmän abstraktin, jopa mitattavissa olevan lupauksen. Lupaamme tulevan vuoden jokaisena viikkona harrastaa vähintään kerran jotain liikuntaa. Olkoon se sitten salitreeni, mammajooga, intervallilenkki tai kotijumppa. Todellinen tavoite on liikkua useammin, kuin kerran viikossa, mutta päätimme olla lupauksen muotoilussa armollisia. Minun kohdallani tietysti tulee myös lapsivuodetauko, jonka pituutta on vielä kovin vaikea arvioida, mutta silloinkin on meidän kaikkien kolmen etu, että Mies pitää kiinni liikunnasta. Samoin kuin se, että minä saan säännöllisen liikunnan syrjästä kiinni heti kun se on mahdollista. Teinkin meille jääkaapin oveen vuosikalenterin, johon saamme kunkin viikon kohdalle merkitä, toteutuiko tämä tavoite. Jännä nähdä, kuinka paljon saamme paloja väritettyä!

Tänään saamme heti ensimmäisen viikon kuitattua, sillä olemme menossa parin tunnin päästä testaamaan uutta kuntosalia. Toivon todella, että sali täyttää Miehen vaatimukset, sillä se on muihin julkisiin kuntosalikeskuskiin verrattuna erittäin edullinen, mutta ennen kaikkea se on kotimme viereisessä rakennuksessa! Kuinka ihanaa olisi päästä salille vain menemällä portaat alas ja kulman ympäri! Tällä viikolla, joko huomenna tai lauantaina aloitan myös äitiysjoogan, jota odotan oikein erityisellä innolla. 

Kaikenkaikkiaan fiilikseni tulevaisuudesta ja uudesta vuodesta ovat erittäin positiiviset. Olen jo nyt hyvin onnellinen ja koen, että minulla on mahdollisuudet tänä vuonna saavuttaa vielä lisää onnea! 

Kaikkea hyvää myös juuri sinun vuoteesi 2018!