Opin eilen taas niin paljon raskaudesta! Yritetään jakaa nyt jotain tästä tännekin, jos joku muukin siitä jotain hyötyisi:

Kuten kerroin edellisessä postauksessa, harjoitussupistukset ovat alkaneet ja aiheuttavat hämmennystä. Fyssari kehotti kovin painokkaasti aina rauhoittamaan tilannetta, kun maha kovettuu supistuksesta. Hän käytti ilmaisua ”Niitä ei vielä kyllä oikeastaan pitäisi tulla.” monta kertaa. Minä tulkitsin asian niin, että jos alkaa supistaa, on jo tehnyt jotain väärin (eli mennyt liian kovaa tai vastaavaa), ja loppuraskauden minun pitäisi vaan kytätä supistuksia ja yrittää pysähdellä 50 metrin välein, ettei niitä vaan tulisi. Suurinta hämmennytä aiheuttivat tuntikausia kestäneet iltasupistukset, jolloin kohtu ei siis käytännössä rentoudu koko illan aikana, ja vielä ekoilla yövessakäynneilläkin maha on pinkeä kuin jalkapallo. Siis vaikka olisin illan vaan maannut sohvalla! 

Sitten olivat nämä mystiset leukosyytit. (En tiedä, olenko ihan yleissivistymätön, kun termi ei kertonut minulle mitään!) Sain siis lähetteen virtsatestiin, kun mainitsin iltasupistuksista ja useamman päivän jatkuneesta päänsärystä soittaessani neuvolaan vaihtaakseni terveydenhoitajaamme. Eilen sitten uusi terkkamme soitti minulle tuloksista (Hän vaikutti niin mukavalta! Olen super-onnellinen, että uskalsin pyytää vaihtoa!!). Minulla olivat leukosyytit koholla, ja joku toinen testi oli lähetetty jatkoanalyysiin, koska siinä oli ehkä ollut jotain. Terkka epäili, että minulla saattaisi olla joku pieni tulehdus päällä, ja ehdotti, että kävisin vielä sen päivän aikana lääkärin pikapäivystyksessä. Että saisin sitten viettää joulua rauhallisin mielin. Olin tyytyväinen, että asiaa tutkittiin ja pääsin vielä käymään lääkärinkin luona!

Päivystävä lääkäri oli persoonana aivan mahtava! 😀 Ensin luulin, että saatan pillahtaa järkytyksestä itkuun, sitten hymyilin hämmentyneenä loppuvastaanoton ja kotiin lähtiessäni minua nauratti jo kamalasti. Kun kerroin Miehelle keikasta, nauroimme molemmat ääneen. Lääkäri oli arvioni mukaan jostain Lähi-Idästä lähtöisin oleva keski-ikäinen mies, joka PUHUI valtavasti, vaikka hänellä tuntui aika lailla olevan sanoja hukassa. Kenties hän halusi paikata vähän vajavaista kielitaitoaan olemalla hyvin teatraalinen ja käyttäen paljon esimerkkejä. Koko ajan hän katsoi hyvin kiinteästi ja lempeästi silmiin. ”Tämä sinun ensimmäinen, minä näe sinun silmästä!” hän totesi heti alkuun, kun häkeltyneenä selitin hänelle iltasupistuksista ja että arvoissa oli ollut jotain. Hän näytti minulle koneeltaan poikkileikkauskuvaa raskaana olevasta naisesta. ”Katso! Tämä kasvaa, tämä vauva kasvaa tässä, kasvaa vaan! Katso, mikä tässä on? Mikä se on? Se ovat sinu munuaiset! Mitä niille käy kun vauva kasvaa?? Katso! Ne täällä puristuvat! Siksi leukosyytit. Ei haittaa yhtään! Nämä sinu arvot, ei haittaa yh-tään!” Hän vakuutteli minulle ja minä nyökyttelin hämmentyneenä vieressä. Koska en edes tiennyt, että leukosyytit liittyivät jotenkin munuaisiin, tunsin itseni vähän tyhmäksi, mutta lääkäri oli koko ajan hyvin sydämellinen ja ymmärtäväinen. Seuraavaksi hän esitti pienen performanssin, jossa kuvasi minun hämmennystäni uuden asian äärellä: Hän laittoi huoneen valot pois ja alkoi haparoida kuin sokkona pimeässä (todellisuudessa huoneessa kyllä siis näki) törmäten kaappiin. Kaappi pimeässä edusti eteeni tullutta uutta ja vierasta asiaa, josta en saanut selkoa, sillä olin ensimmäistä kertaa matkassa, ja saatoin siksi ymmärrettävästi säikähtää. 😀 Ihan mahtavaa minun mielestäni!

Sitten hän alkoi kertoa minulle supistuksista. Että kohtu on kuin kuminauha joka vauvan liikkeestä venyy ja jonka täytyy sitten myös palautua. Koska se on lihas, myös omat liikkeeni ja ponnisteluni vaikuttavat siihen ja saavat aikaan supistelua. Toisaalta, kohtu supistelee myös silloin, kun sen pitää muistutella vauvaa liikkumaan. Että vauvan pitää liikkua säännöllisesti, jotta kohdun ”jäähdytysjärjestelmä” toimisi, vähän niinkuin autoissa kiertää jäähdytysnesteet! Kohtu siis ihan varmasti supistelee ja tulee supistelemaan jatkossakin. Mitä ei saanut tulla, oli kuume, vuoto tai puukkomaiset kivut alaselkään vatsan ollessa kivikova. Hän koputti tässä kohden pöytää. ”NÄIN kova.” Hän kokeili vatsaani ja näytti, miten se joustaa kämmenellä lempeästi painettaessa. ”Elä normaalia elämää ja nauti raskaudesta! Kaikki on hyvin!”

Poistuin vastaanotolta erittäin hyvällä mielellä, vaikkakin vähän häkeltyneenä. 😀 

Odotan todella innolla, että meillä on vuoden alussa seuraava neuvolakäynti. Haluan vielä rauhassa keskustella noista supistuksista. Olen lisäksi puhelinkeskustelun perusteella varma, että meillä tulee synkkaamaan tämän uuden terkan kanssa.

Mutta nyt suuntaan kohti joulunviettoa vanhempieni luo! Katsotaan, milloin seuraavan kerran ehdin kirjoitella, olemme ensi torstaihin asti liikkeellä. Rauhallisesti, kehoa kuunnellen, mutta raskaudesta nauttien, tietysti 😉

Oikein ihanaa joulua kaikille, jotka tämän lukevat <3