Raskaus-appini kertoi, että lähiaikoina painoni rupeaa todennäköisesti viimeistään nousemaan. Raskauskilot toistaiseksi kohdallani ovat olleet negatiivisia, sillä olen ollut sen verran huonovointinen. Huono olo alkaa nyt pikkuhljaa selvästi helpottaa (toki jännitän, alkaako se kohta uudestaa, kuten aika monella olen kuullut alkaneen!!) ja tunnen jo selvästi erilailla kohtuni. Siellä se kasvaa! Nyt siis ilman appiakin veikkaisin, että kohta lähdetään kiloissa toiseen suuntaan. 

No tämänhän pitäisi kai olla ihan normaali asia. Kun on raskaana, tulee kiloja. Sitä ei voi mitenkään estää, eikä missään nimessä pidäkään. Jossain näin eriteltynä kaikki ne asiat, jotka nostavat äidin painoa raskauden loppuun mennessä, ja keskikokoisella naisella muistaakseni ”pakollinen” painonnousu oli noin 10 kiloa tai vähän alle. Lapsen ja istukan lisäksi lapsivesi ja muut lisääntyneet ruumiinnesteet tuovat väistämättä vaakaan lisää. Sitten tosi moni myös ihan vaan lihoo. Siitäkin kuulee lähinnä rauhoiteltavan äitejä, se on vararavintoa, tarvitset paljon energiaa imettämiseen jne. 

Mutta kun minä en halua lihoa. Itseasiassa en haluaisi, että painoni nousee vauvan ja istukan lisäksi ollenkaan. Koko painonnousu-homma tuntuu minusta tosi painostavalta! Vaikka kuinka järkeilen itselleni, että se on pakollista, odotan kauhulla sitä päivää, kun painan enemmän kuin raskaaksi tullessani. Tai sitä, kun 60 kiloa tulee täyteen. Mistä minä voin sen tietää, onko painonnousu sitä pakollista, vai olenko vaan lihonut? En halua kantaa yhtään ylimääräistä läskiä, kun muutenkin raskaus tulee rasittamaan kehoani. 

Kuulen mielessäni, miten eri tahot näihin mietteisiini reagoisivat. Äiti ja tyttökaverit rauhoittelisivat. Kehoittaisivat olemaan armollisia itselle, stressi ja huolehtiminen vaan haittaavat vauvaa. Kyllä niistä kiloista sitten pääsee eroon, jos niitä tulee. Mies sanoisi (ja on itseasiassa sanonutkin), että ei minun ole mikään pakko lihoa. Koetan vaan pitää liikunnan nurkasta kiinni, varsinkin kun olo tästä vähän paranee, ja kiinnitän huomiota syömisiin. Neuvolan sairaanhoitaja menisi jostain tuosta välistä.

Mutta mikään edellä mainituista ei rauhoita minua. Ei saa minua rentoutumaan, eikä toisaalta jättämään sitä pullaa sinne kauppaan. Olen kroonistunut ahdistuja ja herkuttelija!!