Pikkuinen pomppija!!

Olen niin odottanut tätä päivää. 

Lähes kuusi vuotta. Kun ensimmäisen kerran saisin nähdä oman vauvani liikkeet ja sykkeen. 

Ultra tehtiin vatsan päältä, mikä oli minulle yllätys. Heti kun laite kosketti vatsaani, näimme me maallikotkin ihan selvästi monitorilla möyrivää liikettä! Minulta tuli itku saman tien. Kätilön ei tarvinnut edes etsiä sykettä kun jo tiesimme, pikkuinen oli mitä selvimmin elossa. 

Mini piti niin kovaa elämää kohdussa, että saimme onneksi katsella häntä aika pitkään, että kätilö sai kaikki haluamansa mittaukset ja kuvat. Kaikki näytti olevan kunnossa ja toisella ainakin puhtia piisasi! Raskausviikkoihin ei tullut muutosta, meneillään on nyt 12+4. Olin luullut, että ensimmäisen kolmanneksen ultrasta ei paljoa vauvaa vielä erottaisi, mutta varsinkin liikkuvasta kuvasta näki hyvin selvästi vaikka mitä. Saimme jopa laskettua sormet! Kuvaparissa näkyy, millaista liikettä Mini piti enimmäkseen; pomputteli itseään jaloillaan suloisiin pikku hyppyihin. Jalat olivat välillä nilkoista ristissä ja kädet heiluivat valtavasti. Kerran hän availi suutaan, kuulemma hörppi lapsivettä. Näimme pienen vilahduksen myös ulos työntyvästä kielestä!

Tuntuu uskomattomalta. Tuntuu ihanalta. Tuntuu onnelliselta.

Meille tulee vauva <3