Rakenneultra

Olimme aamupäivällä ultrassa, jossa näimme pikkuisen kasvaneen ja kehittyneen juuri niin kuin pitää. Hän näytti meille myös kaikenlaisia hauskoja asentoja, kuten niskaseisontaa!

Lopuksi, kun kaikki mittaukset ja kuvat oli saatu, kätilö kysyi, haluammeko koettaa selvittää sukupuolta. Ja halusimmehan me! Itse en nähnyt kuvassa mitään, eikä minulla ollut mitään aavistusta kumpaankaan suuntaan ennen kätilön ratkaisevaa sanaa ”häpykumpu”.

Meille tulee tyttö <3

Ei siis varsinaisesti ihme, etten nähnyt mitään! Mies sanoi jälkikäteen todenneensa, että oli aavistanut, sillä oli koko tutkimuksen ajan pitänyt silmät auki kivesten suhteen, eikä ollut niitä bongannut. Kätilö sai tiirailtua jälkikasvumme jalkoväliä sen verran monesta suunnasta, että uskalsi aika varmaksi sanoa sukupuolen. Näytti, miten häpykumpu erottui sileänä sivusta päin katsottuna (nyt minäkin jo näin sen) ja poikkileikkauskuvassa hän erotti häpyhuulet. Vaikka aina sanotaan, että vain pojan voi nähdä varmasti, ei minulle ainakaan jäänyt tuosta yhtään epävarma olo! Siellä on pieni tyttö, joka hyvin tomerasti liikutteli raajojaan ja kääntyili! 

Olo on jotenkin uskomaton. Olen aivan älyttömän onnellinen! Mies on hellyyttävän häkeltynyt, hänellekin saatiin jotain uutta!! Vaikea kuvitella, että poika-uutisesta olisimme olleet yhtään vähemmän onnellisia, mutta nyt kun meillä on tieto (kyllä, minä pidän sitä jo tietona) tytöstä, tuntuu se maailman ihmeellisemmältä asialta! Varmaan aika monille vanhemmille käy niin, että kun sukupuoli selviää, tuntuu se juuri siltä oikealta.

Saamme pienen tyttären. Tuntuu ihanalta sanoa se! Tuntuu ihanalta ajatella sitä! Tuntuu ihanalta kirjoittaa siitä! Kävi juuri niin kuin ajattelinkin; vauva muuttui sukupuolen myötä taas harppauksen verran todellisemmaksi. Lisäksi, kun kävimme juhlistamassa vauvan hyviä kuulumisia ultran jälkeen lounaalla, tulimme aika lailla varmaan lopputulokseen myös hänen tulevasta nimestään. Päätimme, että nukumme vielä yön yli, ennen kuin ”lukitsemme” nimen ja kerromme lähipiirille, mutta lapsen ajatteleminen nimellä vielä lisää tuota todellisuuden tuntua.

Olen niin onnellinen…!

(Raskaus on tänään muuten tasan laskennallisessa puolivälissään, rv 20+0!)